Olen minä senverran bengalipulinaa seurannut että ymmärsin tilanteen vakavaksi. Ekana kontalle lattialle ja suuretsintä käyntiin - josko naru olisi jossain ..... Kun ei löydy, äkkiä Googleen: "kissa nieli narun"? Kamalia kertomuksia tuloksena, öljynsyöttämistä ja leikkauksia ...
Perhana mites eläinkäärit viikonloppuna (on perjantai-ilta ...) ... ei päivystysnumeroita. Sitten pieneläinklinikka? Ensin ei löydy oikeata numeroa. Samalla muistan Maten ja Hussen käyneen hiljattain tervehtimässä bengali-kasvattajaa Keski-Suomessa, joista kertoivat mukavia. No, sen kasvattajan kotisivuahan olen käynyt ihailemassa aiemminkin! Pokkana soitan heille ja saan heti apua neuvottomuuteen ja oikean numeron Pieneläinklinikalle. Soitto sinne: "Kuinka nopeasti pääsette tulemaan?" Ei muuta kuin kantokassi lattialle johon Ella hyppää itse! Ja taksikyydillä Viikkiin. Siellä varmaotteinen henkilökunta tarkastaa nielun ja tutkii mukaanottamani narunpään. Kiitokseksi Ella sivaltaa kynsillä assistenttia kaulaan.
Parafiiniöjyä mukaan ja kotiin hermoilemaan, kello on 03:30. En saa hermoilultani nukuttua. Aamulla ei öljyn syöttö onnistu. Lankomies mukaan auttamaan? Eipä auttanut, Ellaa on mahdotonta pitää aisoissa edes pyyhkeeseen käärittynä! Sitten pruittaan öljyä tassuille, joista sen on pakko nuolla se suihinsa ... Ja koko ajan kyttään alkaako Ella yökkiä, jospa se lakkaa syömästä, rupeaako apaattiseksi ...
Mutta sunnuntaina sitten: kissavessaan on ilmaantunut iso tuotos. Ja tuotoksesta keriytyy vaatimattomat 70 cm keinokuitupunosta. Ja lisäherkkuna vähän muovipussin pohjaa ... Putsaan ja laitan tauluksi seinälle. Vast'edes Ella-neidin lelut perustuvat metallikettinkiin!
Onneksi ei mitään vakavampaa ehtinyt sattua. Loppu hyvin, kaikki hyvin!