Huutaminen

[Vilikäs]

Viliä ei ulkoilutettu talvella ja myös talvella huudettiin, joten olen Mäykynen kanssasi samoilla ajatuksilla päätynyt siihen, ettei tuo taida olla ainakaan päällimmäinen huutelun syy.

[Kurnauskis]

"...piilokiveksestä ei eläinlääkärin mukaan voi olla kyse, koska jos leikkauksessa ei olisi löytynyt kivestä, olisi eläinlääkäriaseman pitänyt soittaa meille."

Tuli mieleen, että onhan ihmisilläkin löytynyt leikkauksen jälkeen mahasta pihtejä ja riepuja, ja on leikattu vääriä polvia yms... Eli olisiko ell:lle voinut kuitenkin käydä kastrointihommissa vahinko? En tiedä, voiko kissan hormonimääriä mitata verestä, mutta ehkä kannattaisi yrittää selvittää? Tuntuu niin kummalliselta koko juttu. Tsemppiä koko porukalle! Toivottavasti syy ja apu löytyy pian.

[July]

Voi sentään. Tiedän, että kilpirauhasongelmat saattavat lisätä vokaalisuutta etenkin iäkkäillä kissoilla, samoin dementia. Mutta tässä ei nyt ole kyse ainakaan iästä.

Energian purkuun toinen bengali on ihan mainio ratkaisu, mutta äänen vähenemisestä en tiedä. Meidän Ramses on lisännyt äänenkäyttöä huomattavasti Zeuksen saavuttua taloon. Väittävät, että kissat eivät muka kommunikoi keskenään moukumalla, mutta meillä kyllä juttelevat keskenään ja kutsuvat toisiaan. Ramseksella on tapana esitellä Zeukselle paikkoja karjumalla tyyliin "mä olen kiivennyt tänne yhden korkean lipaston päälle/oven karmille - voitkos tulla katsomaan. Sä et muuten pääse vielä tänne".

Ulkoiluhuuma on monen muun ulkoilevan bengalin tavoin meillä kovaa karjumista aiheuttava tekijä ja tämä huuto on siis suunnattu meille palvelijoille, ulkona ei sitten enää ole mikään hätä. (Zeus ei tosin karju, nuoren herran ääni on kovin heiveröinen isoveljeen verrattuna. Zeus sanoo "viu", mutta äänekkäästi). Me ulkoilemme ympärivuotisesti ja olen aimminkin kertonut, että juuri ulkoilu on selkeästi kaikkein paras bengalienergian kanavoimisen keino. Edes huimat sisätiloissa suoritettavat bengaliriehunnat ja -maratonit eivät pura energiaa yhtä hyvin. Ulkona kun yhdistyy sekä fyysinen aktiviteetti että ympäristön erilaiset ärsykkeet (hajut, linnut, oravat, ötökät...) Etenkin Ramses vaatii välillä todellista energianpurkua ja silloin laitan juoksukengät jalkaan ja lenkkivarusteet päälle (ihan oikeasti!) ja painelemme pitkin metsäpolkuja täyttä laukkaa.

Niin kuin ihmistenkin kohdalla, olen sitä mieltä että ennen oireiden hoitoa pitäisi niille keksiä syy ja kokeilla kaikkea mahdollista. Lääkkeet kun siis tosiaan kuitenkin hoitavat oiretta, eikä sitä tule yhtään viisaammaksi syyn suhteen. Nyt kun on kesä, etenkin tuota valjastelun lisäämistä suosittelen eli liikuntaresepti ennen mömmöjen mukaan ottoa.

[Libu]

Meillä myös huudetaan ja kovaa silloin kun ulospääsy on mielessä, varsinkin iltaisin. Usein huutelu alkaa myös 1-2 tunnin ulkoilun jälkeen kun olisi ollut niin mukavaa jäädä sinne koko yöksi. Huutelua on ilmennyt myös ulkona, jos esim. sataa tai jos on uusi ympäristö: kylässä tai mökillä kierretään pihaa ja huudetaan. Kai se on jotain reviirin tekemistä.

Mutta kyllä tuo Vilin tuntikausia kestävä huutaminen kuulostaa jo aika erikoiselta. Meillä tuo huutelu on kestänyt yleensä maksimissaan puoli tuntia putkeen. Eikä sitä esiinny edes joka viikko. Manu on kyllä muutenkin "normaalia" rauhallisempi bengali juttujen perusteella mitä olen muista lukenut. Voihan se olla että huutelukin olisi isompi ongelma jos kissa olisi muutenkin villimpi luonteeltaan...

[innokas huoltaja]

Joo siis, meilläkin Allun kanssa on jonkin verran ollut ongelmana tuo möykän pitäminen. Alkuun ei yölläkään saanut pienintäkään rauhaa, mutta nyt ollaan jotenkin päästy sen asian kanssa yhteis ymmärrykseen niin että illalla huuto lakkaa, kun mennään sänkyyn ja aamulla alkaa kun ensimmäinen henkilö on noussut ylös. Mutta on todettu, että se liittyy tosiaan, niinkuin edellä oleva ovat maininneet, ulos pääsyyn. (Vaikka meillä ulkoillaan >2kertaa päivässä >30min). Ulkona Allu ei pahemmin juttele, paitsi jos ulkoiluttajat sattuvat olemaan niin typeriä, että juttelevat keskenään ja häiritsevät näin herran "saalistusta". Silloin Allu pyytää kanssaolijoita ystävällisesti puhumaan hiljaisemmalla äänellä tai olemaan hiljaa. Etenkin iltaisin tulee kunnon huuto raivareita, jotka loppuu vasta kun kissan saa palautettua maan pinnalle kunnon karjaisulla (joo tiedän ettei huutaa sais mutta tiukka ALLU! tuntuu auttavan raivareihin parhaiten).
Nyt kun taloon tuli uusi tytsykissa Armi on Allu alkanut saa huuto kohtauksia kun häviää Armille tappelussa(?) tai siis huuto alkaa kun allu yrittää kaapata Armin syli otteeseen ja Armi onnistuu pakenemaan ja murisemaan ja urisemaan niin että Allu luovuttaa ja seurauksena tästä on piiiiiitkä ulina tuokio. Mutta palatakseni aiheeseen niin suosittelisin sitä ulkoilua tosiaan hyvänä apuna huutamiseen. Tosin sekin on vain väliaikainen lääke ainakin meillä sillä nälkä kasvaa syödessä ja mitä enemmän ulos pääsee sitä enemmän sinne on hinku. (Näin ainakin meillä)

Toivotaan että löydätte jonkun ratkaisun, joka olisi muu kuin lääkkeet. Niin ja jos löydätte niin kerro ihmeessä, josko tuo meidänkin ukko saatais sillä vähän vähäpuheisemmaksi.

[Vilikäs]

Kiitoksia jälleen vastauksista. Mielenkiintoista lukea muiden vastaavista ongelmisa.

Tällä hetkellä Misse ja Vili viettävät "hermolomaa" sukulaisissa, joissa usein vierailevat henkilökunnan matkojen aikana. Tämä lomakohde on kerrostaloasunto, hieman omaa asuntoamme suurempi (ei mitenkään ratkaisevasti) ja jännää on se, että täällä Vili käyttäytyy rauhallisesti. Olemme miettineet mikä on tämän kohteen ratkaiseva ero omaan kotiimme. Meno on varmasti rauhallisempaa tuolla lomakohteessa vanhemman pariskunnan hoidossa, koska kotihenkilökuntaan kuuluu myös hyvin eloisa 1-vuotias ihmisyksilö. Kuitenkin aktiviteettien osalta tämä lomakohde on hyvin suppea. Siellä tietämyksemme mukaan leikitetään kotioloja vähemmän, ulkoilemaan ei pääse kuin parvekkeelle, mutta huomiota ja silityksiä saa varmasti paljon. Ruuan pitäisi olla samaa (välillä miettinyt voiko vika olla vääränlaisessa ruuassa, josta tulisi jotain kipuja, jotka näkyisi sitten huutona).

En muista mainitsinko, mutta olemme miettineet ulkotarhan rakentamista Vilille ja Misselle. Sellaista, johon voisi puikahtaa ikkunan kautta. Hieman vaan mietityttää, että jos tarhassa sitten vaan huudetaan, niin ei viitsisi ryhtyä tähän massiiviseen rakentamispuuhaan. Kuitenkin rakentamiseen pitää panostaa, jotta häkistä tulee riittävän turvallinen (ei pakomahdollisuutta).

[Liselle]

tässä jutussa ehdottomasti oudointa on se, että kissa huutaa vielä ulkonakin. En ole oikeastaan koskaan kuullut kenenkään valittavan tuosta aiemmin.

Mahtaisiko olla mahdollista että esim. ulkona/naapurissa on leikkaamaton naaras jolle Vili joikaa aina silloin kun se on kiimassa? Selittäisi kiimakiertomaisen syklin huutelussa. Ja ehkä huutelu jatkuisi sitten ulkonakin kun siellä on niitä ihania naisen hajuja? Selittäisi myös sen miten toisessa paikassa ei tartte huutaa jos siellä ei haise kiimaiselta nartulta.

Tässä teoriassa on tietty pielessä se että kolli on leikattu mutta kannanpa nyt pienen korteni ihmettelykekoon.

[Vilikäs]

Liselle, olemme itse miettineet kanssa tuota kiimaa selityksesi ja miettineet, voiko kiima kuitenkin puskea läpi, vaikka kissa onkin leikattu. Mitään piilokiveksiä ei voi olla, kuten taisin jo aiemmin mainita. Näin ainakin eläinlääkärin mukaan. Olemme miettineet, että kun Vili vaikuttaa olevan aika herkkä, niin voiko vieraan kissan haju jotenkin aktivoida huudon. Olemme nähneet pihallamme vierailevan vieraan kissan pariin otteeseen, mutta tuleeko vieraiden kissojen hajut oven läpi ja voiko se häiritä Vliä?

Viime kirjoitukseni jälkeen olemme kokeilleet Vilillä epilepsia-lääkitystä lääkärin neuvomana. Lievä epilepsia kun kuulemma voi ilmetä levottomana käytöksenä. Lääke ei kuitenkaan tuonut muutosta Vilin käytökseen, joten seuraavaksi kokeiluun tulee ADHD-lääke, joka samalla tehoaa myös stressin lievittämiseen. Rinnalla olemme yrittäneet pohtia muitakin ratkaisuja. Lähinnä mielessä on käynyt, voiko jokin käyttämämme pesuaineen tuoksu ärsyttää. Kloori kun ainakin toisella kissallamme toimii jonkinasteisen kiimakäyttäytymisen laukaisijana (alkaa pyöriä onnellisena klooripaikoissa. Kuivumassa oleva uimapuku saa usein kyytiä .)

Toiseksi olen pohtinut, voiko asunnossamme kaikua jotenkin sillä tavalla, että tämä häiritsee Viliä (liian kova meteli kaikin puolin). Tätä varten tarkoitus on kokeilla levittää lattioille mattoja, joita meillä ei tähän mennessä juurikaan ole ollut. Jos tämä vähentäisi kaikua ja rauhottaisi Viliä. Siis kaikumista en omaan korvaan kuule, mutta eläimillä taitaa tuo kuulo, kuten hajuaistikin olla vahvempia kuin meillä ihmisillä.

[Liselle]

Niin no, uroskissallahan ei mitään kiimakiertoa sinänsä ole ellei lasketa ahkerampaa huutelua keväisin valon lisääntyessä. Tuollainen lyhyt sykli on nimenomaan naaraiden juttu.

[ameise]

Tähän meidän "ongelmaan" liittyy nyt huutamisen lisäksi muutakin, eli:
Ylpön käytös on muuttunut lähiaikoina jotenkin todella radikaalisti.. (johtuu ehkä aurinkoisista kevätilmoista?) Ylppö on nyt vuoden ikäinen leikattu naaras.

Se huutaa koko ajan. Vaikka vien sitä lähes päivittäin ulos valjastelemaan noin puoleksi tunniksi - tunniksi, niin sisälle tullessa huuto alkaa heti. Olenkohan alunperin tehnyt virheen kun edes opetin sitä ulkoilemaan.

No tuo huutaminen on ongelmista pienen, mutta kun jos en vie sitä ulos se alkaa hyökkiä todella agressiivisesti esim käteen, pitää kynsin hampain kiinni eikä päästä irti ennen kuin todella nappaan sitä niskasta kiinni. kädet on jo täynnä pahoja naarmuja. Tänäänkin se on luimistellut sohvan alla ja hyökkinyt sieltä suorastaan päin naamaa yrittäen raapaista palvelusväkeä KASVOISTA!

Ollaan leikitty sen kanssa tosi paljon ja ruokaakin on tarjolla koko ajan, ettei pitäisi siitä olla kyse. Meillä on mielestäni myös paljon virikkeitä, kiipeilypuu jne.

Olen miettinyt toisen kissan hankintaa, että Ylppö saisi leikkikaverin, mutta meillä on 47 neliön asunto, joka on mielestäni pieni kahdelle kissalle. Salaa olen kyllä vähän katsellut tuota wildtouchin poikaa sillä silmällä...