kapatrik tuossa antoi tosiaan hyvän katsauksen rodusta ja kissoista yleensäkin. Kiitos siitä

.
Roduissa ja kasvatuksessahan on aina mahdollisuus jonkin geneettisen ongelman esille putkahtamiseen. Sitä ei voi etukäteen pelätä tai kieltää, vaan on vain yritettävä olla valppaana, jotta ymmärtäisi toimia tarvittaessa oikein. Itsekritiikkiä vaativa taitolaji tämä kasvatus. Tietoa perimästä kaikkine mekanismeineen on vielä todella vähän. Tämä rakas rotumme saa toisinaan geneetikoiltakin huulen pyöreäksi, kun jonkin on luultu olevan faktaa kissojen perimässä, tuleekin bengali ja heittää geeneillään pakan sekaisin. Rotu on siis positiivisesti hauskan haasteellinen ja mielenkiintoinen. Bengaleiden ansiosta kissagenetiikka yleensäkin on saanut potkua maailmalla. Olkaamme siitä ylpeitä. Käsitykseni on, että bengaliporukka on myös keskimääräistä kiinnostuneempaa yleensä kissagenetiikasta. Tämä voi pistää poikkeavuudellaan uusien rodusta kiinnostuneiden silmään ja luoda ehkä hiukan väärää mielikuvaa bengalin terveydestä.
Mitä enemmän kokemuksen tuomia ajatuksia vaihdetaan, sen parempi kasvatuksen kannalta. Ymmärrys voi kasvaa vain tiedon myötä ja mistä sitä tietoa paremmin saisi kuin muilta saman rodun kanssa aktiivisesti toimivilta.Kunnioittava suhtautuminen kanssaharrastajiin ja heidän havaintoihinsa rodun suhteen luo rakentavan ja vapaamman ilmapiirin myös ongelmista puhumiseen. Sitä olen ilokseni ollut bengalipalstalla havaitsevinani huomattavasti useammin kuin joillakin muilla palstoilla. Tämä hyödyttää eniten rakastamaamme rotua, ja uskoisin antavan jotain hyödyllistä evästä muillekin kissaharrastajille. Jokainenhan meistä on omien kissojensa paras asiantuntija ja vapaa ajatusten vaihto omalta näkökantiltaan tuo taas arvokkaita tiedonmurusia tähän palapeliin.
Toisinaan jokin tietty terveysasia nousee hetkeksi ylitse muiden ja saattaa pistää jonkun uuden palstalla kävijän pään pyörälle. Tasapainoinen ja monipuolinen pohdinta ja informoiti on aina hyödyllisintä, silloin lukijalle annetaan mahdollisuus saada monipuolista tietoa rodusta.
Omalta kohdaltamme voisin kertoa, että esim. meidän papparainen Hurmuri, Tabasco of CattiCartano (kuva: Foorumilaiset esittäytyvät) on ensimmäisenä Suomeen rekisteröity bengali (naaraamme Typyn kanssa) ja voi edelleen hyvin meillä - näistä alkoi bengalikasvatus täällä. Hurmur ei ole käynyt koko elämänsä aikana, tähän asti, koskaan lääkärissä minkään vaivan takia, jos ei sellaiseksi katsota kastraatiota

. On tarvittu vain rokotuskäynnit.
Meille on vuosien saatossa tullut bengaleita useilta kasvattajilta, useista eri linjoista, lisäksi käyttämämme vieraat urokset jälkeläisineen. Eli aika monipuolinen otos. Näiden kaikkien vuosien aikana meillä on omia aikuisia bengaleita tarvinnut käyttää eläinlääkärillä jonkin vaivan takia alle kymmenen kertaa ja niistäkin kerran silmätulehduksen takia (raapaisu), kerran synnytyksen takia (pentu juuttui), kerran aikuisen vasta tulleen tuontikissan takia varmuudeksi. Kuulostaa aika uskomattomalta, kun itsekin asiaa näin oikein miettii. Olemme siis päässeet tosi tosi vähällä ja kiitollisia siitä, sillä tiedostamme täysin, mm. birmoja aikoinaan kasvattaneina, että toisinkin olisi voinut olla. Verikokeiden jne. kasvatukseen rutiinisti kuuluvien ja muuten vain harrastusmielessä mielenkiintoisten juttujen takia käydäänkin sitten useammin , on ultraa, röntgeniä, dna-testiä jne.
Näiden jälkeläisilläkin, jo aika monessa polvessa, on ollut suhteellisen vähän ongelmia. Nuokin ongelmat ovat olleet lähinnä yksittäistapauksia, eikä mitään "punaista lankaa" johonkin erityisesti bengaleilla periytyvään ole tullut tähän asti meillä vastaan. Mutta mihinkään utopistiseen pilvilinnaan ei pitä tuudittautua, vaan koko ajan on tuntosarvet ylhäällä ja kaikki vähänkään poikkeava tai toistuva on otettava vakavasti.
Ruokapuolesta täytyy todeta, kuten kapatrikkin mainitsi, että bengalin vatsa reagoi lähes varmasti, jos sille syötetään epämääräisiä viljamössöjä ja muita sekalaisia purkkipöperöitä usein. Sen ruuansulatus toimii aivan normaalisti, jos se saa kissalle lajinomaista ruokaa pääsääntöisesti. Raaka liha on bengalille parasta ruokaa, höystettynä pienillä määrillä sisäelimiä ja broiskun raakoja siipiä. Kalkki ja vitamiinilisästä on huolehdittava päivittäin, se pitää *aina* muistaa! Bengalin luusto ja lihaksistohan kehittyy pari vuotta.
Laadukasta purkkiruokaa, joka sisältää pääasiassa vain lihaa, joskus korkealaatuista tonnikalaa (niissäkin on huimia eroja) voi antaa myös päivittäin. Noissa ruuissa ei aina ole lisättynä esim. tauriinia tai muita tarpeellisia lisäravinteita, silloin ne on lisätävä ruokinnan yhteydessä. Kannattaa siis aina ja ehdottomasti lukea tuoteselosteet. Tätä ei voi liikaa korostaa, sillä monen purkin kyljessä lukee täysravinto vaikka se ei sitä kissan kannalta olisikaan.
Tarjolla meillä on lisäksi koko ajan vapaasti hyvin laadukasta kuivaruokaa, kuten 85% kanaa sisältävää (ilman viljaa) ja vielä erityista täyskuivalihatuotetta, joka vastaa kokonaista riistaa, sisäelimineen luineen päivineen.
Näiden ensimmäisten bengaliemme kanssa meni tovi, ennen kuin ymmärsimme tämän ruokapuolen erityisen tärkeyden bengalilla, sillä meillä ei ollut oikein ketään keneltä kysyä. Mutta massujen ajoittainen löysyys ja haju sai hälytyskellot nopeasti soimaan. Loogisella päättelyllä kissan lajinomaisesta ravinnosta saimme vatsat kuntoon, vaikka yleisesti silloin ei oikein kukaan puhunut kissojen raakaruokinnasta mitään. Päinvastoin sitä pelättiin ja kauhisteltiinkin, myös rodun päämaassa Amerikassa. Jatkoimme kuitenkin hyväksi havaittua raakalinjaa, tulokset puhuivat puolestaan. Onneksi nyt on jo toisin, ja tietoa etsivälle löytyy paljonkin.
Kun meiltä usein kysytään rodun terveydestä, niin vastaamme, että koska bengalirodun taustalla on monia kissoja, sieltä voi periaatteessa tulla perimässä ihan mitä vaan, mitä muillakin kissaroduilla on. Siihen on aina hyvä varautua.
Tässäpä pidemmän ajan käytännönkokemusta ja näkökulmaa bengaleiden parissa.