Oletko bengalisi palvelija?

[kapatrik]

Palvelija ilmoittautuu! Toisaalta, nuo kaikki meidän täplät on ihan mahdottomia sylihääriä, varsinkin Laran palveluun kuuluu, että syli pitää olla aina valmiina kun Hänen Korkeutensa sitä haluaa. Se tunkee mamman syliin myös silloin, kun siinä on jo jompi kumpi pojista. Aina välillä mulla on lähes 19 kiloa bengalia sylissä kun koko kööri on paikalla

[ajapi]

No hätä, ajapi. Haltia on taatusti se paras kissa (en tarkoita sananmukaisesti kun sullahan on siellä neljä parasta kissaa!) vaikka ei oliskaan sylimallia.

Juu, en vaihtaisi toiseen, vaikka saisin tilalle minkä sylihalimussukan Koulutan mielummin tätä jo olemassaolevaa Vai kouluttaako se minua... Sehän pitää minua täysin lieassa, kun pakahdun onnesta joka kerta, kun Herra suvaitsee sietää läheisyyttäni. Kuten se mahanpäällämakoiluepisodi, jossa jähmetyin paikalleni varmaan vartiksi huolimatta siitä, etten pystynyt hengittämään kunnolla, oli hirveä vessahätä ja lisäksi aamuyö, jolloin valvominen pilaa loppuyön unen . Lisäksi Herra on kyllä aika kova komentamaan

Sinänsä ymmärrän, että rimpsessan perhettä harmittaa vielä enemmän, kun kyseessä on heidän ainoa kissansa, mutta niinhän se on, että oma kissa on kuitenkin kaikesta huolimatta rakas. ehkä sitä myös tavallaan arvostaa sellaisia asioita, joita ei taas välttämättä aina itsensä tykö tekevän kissan kohdalla "aktiivisesti" arvosta.

[rimpsessa]

Sen verran vielä, että Viiru on kyllä toinen kissamme, ei tyttäreni . Molemmat kissamme ovat tätä ylhäistä sorttia. Aikanaan minulla oli 14 vuotiaaksi elänyt musta leikattu kolli, joka oli kovin rakastavainen, vaikka ei syli-kissa ollut sekään. Siis tiedän mitä se parhaimmillaan voi olla kun kissa näyttää rakkautensa omistajaan. Uskon, että nämä meidänkin neidit sen joku päivä näyttävät, mutta kun on niin kärsimätön, niin ei millään malttaisi varttua .

[ajapi]

Ei hyvää päivää, ei mulla taaskaan pää toimi Mulla jäi mieleen jumiin se, ettei teillä ole yhään _sylikissaa_, mistä vajavainen mieleni väänsi "ainoa kissa", vaikka olen lukenut Viirusta jo sen seitsemän kertaa, tässä ketjussakin...

[Murnau]

En koe olevani bengalini palvelija. Mitäs se on? Sen minkä antaa, saa niin monin verroin takaisin. Jos kissa esim. nukkuu sylissä ja minulta jalka puutuu tai jotain, niin vaihdan kyllä asentoa, vaikka kissa siitä sitten poistuisikin. Nimittäin Priimus on sellainen kiltti mammanpoika, joka ei syliä pelkää Sitä saa ihan tarpeiksi nostella syliin, halia ja lääppiä, josta johtuen poika on jatkuvasti pesemässä kaunista turkkiaan. Tiedä sitten, ymmärränkö sittenkin olevani palvelija, kun uusi bengalipentu saapuu ihan aivan kohta pian muutaman viikon kuluttua. Sitten onkin kaksi kissaa.
Toisaalta olen kyllä kuullut tapauksista, joissa kissa on nostettu pöydältä lattialle, ettei vain hypätessään loukkaisi. Hoh! Kunnon huoneistoralli pitkin seiniä vain vahvistaa luustoa ja antaa lisää elinvoimaa.

[Vallu]

Erään piparinpaistovahdin alamaisena vuonna 2005..

[Mummi]

apua! Onks pakko!