Foorumilaiset esittäytyvät

[ajapi]

On juu, tervetuloa

[Kynsilaukka]

Hei Kynsilaukka.
Olen viikonloppuna saanut käydä ovelta kurkistamassa noita Cayennen pieniä ihmeitä. Aivan hurmaavia!
Jos ette ole ihan ehdottoman varmoja kumman haluatte niin luottakaa Kaijan asiantuntemukseen. Saatte varmasti hurmaavan pojan

Voihan Mummi, olen sinulle ihan mahdottoman kateellinen, kun olet nähnyt (edes ovelta) tuon "meidän pojun"! Me pääsemme täältä toiselta puolelta Suomea katsomaan pojuja vasta joulun jälkeen, joten kerro ihmeessä lisää, jos pääset taas joskus kurkistelemaan.

Viimeisin Kaijan viesti oli sisältöineen suurin piirtein se, että "jos ette osaa päättää, niin ottakaa molemmat". Voi kun se olisi niin helppoa! Tilaa meillä kyllä olisi ja ulkotarhakin olisi mahdollisuus pykätä pystyyn, mutta miten taivutella yksi mies kahteen kissaan???? Ei kyllä tule onnistumaan. Toisaalta taas yhdessä kissassa on se "hyvä puoli", että siitä on ainakin seuraa. - Hei, älkää naurako siellä! Emme ole eläneet päivääkään bengalin kanssa ja kuvittelemme, että kissamme jättäisi meidät joskus omiin oloihimme... -

Ajatuksissamme olisi edelleen poju ykkösen valinta, mutta kun meillä ei ole mitään käsitystä minkä näköinen siitä voisi tulla. Poju kakkosesta olisi tulossa isukkinsa Topin kaltainen eli komea poika, joskin aika "tumma" sellainen.

Mitä mieltä olette muuten siitä, että auttaisiko pennun kotiutumiseen se, että hän saisi haistella miedän hajujamme etukäteen? (yleensä pennun hajua tuodaan kotona olevien lemmikkien haisteltavaksi) Jostain olen lukenut myös sen vinkin, että kannattaisi "hangata" kissanpennun omaa tuoksua esim. kodin huonekaluihin. Ei kai tuo johda kynsien terotteluun väärissä paikoissa?

[Henke]

Näin tynkäkokemuksella voin sanoa, että kahden kissan ottaminen oli ehdottomasti paras päätös, mitä olemme pitkään aikaan tehneet. Alkukahinoiden jälkeen (kissat tulivat eri paikoista) ne ovat hyvää pataa ja viihdyttävät sekä lämmittävät toisiaan. Kyynelet silmissä olen miettinyt, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme ottaneet vain jomman kumman. Molemmat meidän kissat ovat sen verran läheisriippuvaisia, että hulluksi tulisivat, kun mamma ei jaksa _koko ajan_ halitella, eikä tykkää kun revitään hiuksia (mamman turkki on takussa) tai nuollaan huulista (uskomattoman karhea kieli sattuu hieman kun se osuu huuliin!)

Allekirjoitan kyllä täysin, että kissan paras virike on toinen kissa (tämä toteamus sisältää meidän rotat, jotka ovat tosi kiinnostavia). Siis äänestän miestäsi vastaan että ottakaa molemmat On se sen arvoista!

Minunkin mieheni ihmetteli aluksi, etteikö yksi kissa riitä. Ei ihmettele enää

[Mummi]

Henke kirjoittaa asiaa. Juuri noin se on! Jos mahdollista niin kaksi yhtä aikaa, niistä on toisilleen oikeasti seuraa ja "pääsette vähän helpommalla"

[Papu]

Hei!

Esittäydynpä minäkin, kun Mummi vinkkasi, että täällä on keskustelua minun pennuistani
Eli hei vaan Kynsilaukka ja kaikki muutkin bengaliystävät! Kasvatan bengaleita kasvattajanimellä Cayenne, ja tällä hetkellä meillä on neljä parin viikon ikäistä bengalipalleroa.
Tässä pari ihan tuoretta kuvaa pennuista, ensimmäisessä Saini-emon kanssa molemmat pojat:

ja tässä toisessa näkyy sitten tytötkin:

Näistä pojista Kynsilaukka-poloinen yrittää nyt tehdä valintaa Varauksessa oli punainen poika, ja eihän tähän pentueeseen syntynyt sellaista ollenkaan. Tietysti voisi odotella seuraavaa pentuetta, josko vaikka meidän Iines, joka on _todella punainen, saisi jo lopultakin pentuja tähän maailmaan... Mutta jos näistä pitää valita, niin molemmissa on puolensa, vai mitä sanotte foorumilaiset! Ehdotin minä sitäkin jo, että ottaisitte molemmat, kun en ole toista poikaa vielä kenellekään luvannut!
Toivottavsti nämä kuvat taas helpottavat päätöksentekoa (Laitoin nämäja kaksi muuta kuvaa sinulle sähköpostiinkin
Ja juu, yksi pennuista on lumimarmorityttö

[Papu]

Hei pakko vielä laittaa tämä kuva noista pojista:


Tällä hetkellä kuvausolosuhteet eivät ole mitenkään otolliset: Pentujen pesänä on telttakankainen näyttelyhäkki, joka on niin hämärä, etten sanoisi pimeä, että ainoa tapa saada kuvia on räiskäyttää automaattisalamalla kuva sinne hämäryyden keskelle. Ei tule järin tarkkoja otoksia.
Mutta otukset sen sijaan ovat sitäkin suloisempia

[Mummi]

Kuule Kynsilaukka; nämä kuvat varmaan helpottivat teidän päätöstänne ottaa molemmat pallerot
Mutta että lumimarmorityttö . Siitä ei varmaankaan pääse edes neuvottelemaan ? Saini-täti on huippu!

[NalaPala]

Eikä mää haluan tuon lumitytön * ziljoonatriljoona. (vaikka olenkin päättänyt, ettei meille enää tyttöjä tule, koska yksi tänttäränttä prinsessa talossa riittää mainiosti ).

Tervetuloa uudet palstalle! Ja yhdyn edellisiin siinä, että kaksi kissaa on ehdottomasti parempi kuin yksi. Ja itse en bengalia ottaisi ainoaksi kissaksi, on niin aktiivinen ja superhyper adhd, että pää ehkä hajoaisi meillä palvelijoilla, jos ei olisi kissakaveria seuraksi ja painikaveriksi! Tai mistä sitä tietää, millainen Nallesta olisi tullut, jos olisi ollut ainoa kissa..

Tässä vielä kuva, josta käy ilmi, että pienellä pennulla on pakko olla vartija-kaveri!

[Kynsilaukka]

Heissan ja tervehdys "meidän pojun kasvattajaäippä". Tervetuloa pulinoimaan

Katselin juuri sähköpostistani noita samaisia upeita kuvia (ja vastasin sinulle työpostiisi) ja kyllä on meidän poju ykkönen (se isompi ja vaaleampi) komea poika! Vaikuttaa hyvältä, että kaveri on aina päälimmäisenä ja ekana äidin kimpussa tai hoidon pidon alla. Tietysti minua huolestuttaa naisena se, että tytöt ovat paitsiossa, mutta niilläpä taitaa olla masut jo täynnä kun noin ramasee...

Valitettavasti meille ei mahdu "kolmea kollia" (mieheni + kaksi poikakissaa vaihtoehto), sillä edesmenneen kissammekin kanssa tuli ongelmia, kun hän valitsi yleensä aina minun sylini Onneksi hän oli lähestulkoon bengalin veroinen kissa ja ymmärsi käydä kääntymässä myös toisessa tarjolla olevassa sylissä kotirauhan säilyttämiseksi (ja mustasukkaisuuden laimentamiseksi). Täten siis tummempi kollipoika olisi vielä tietojeni mukaan vapaana, joten kaikki ihastuneet - ottakaapa kasvattajaan yhteyttä - meille kun eivät valitettavasti nuo molemmat pojut ole matkaamassa (Juu, kerron mielipiteenne miehelleni, mutta kahden kissan vaatima pehmitys olisi pitänyt aloittaa jo puoli vuotta sitten! En uskaltanut tai olisi voinut jäädä tämäkin saamatta.)

Mutta ylläolevia kuvia kun katsoo, niin on pakko sanoa, että ihan mahtavan lumimarmori tytön Saini on tosiaan saanut aikaiseksi! Näikö teillä muillakin sai alkunsa - kerää koko sarja - hulluus?

Jospa aloittaisin nyt pehmittämisen, niin ehkäpä Iineksen mahdollisesta pentueesta voisi tulla meille "kakkonen"... (eli näkemän pitää tulekoo mieheni hulluksi pojun kanssa.)

[raitatiikeri]

Juu, bengalismi on salakavala ja piilevä vakava sairaus! Tartunta tapahtuu melkein huomaamatta ja sen jälkeen parannuskeinoa ei ole! Taudin oireita voi koittaa lievittää juuri tällä mainitsemallasi kerää koko sarja hoidolla. Ainut huono puoli siinä on se, että joillakin samassa taloudessa elävillä kaksijalkaisilla voi olla eriävä mielipide taudin hoidosta. En yhtään ymmärrä noin rajoittunutta käytöstä! Tällä haavaa on kuitenkin koitettava elää taudin kanssa näidän kahden bengun kanssa. Vaikka sarjasta puutuukin vielä monta yksilöä. Niinkuin se marmori ja hopea ja...