Ahneiden syöppöjen omistajien tukiketju!

[tytteli]

Meillä on alkanut ruokakupit lentämään
Isoon muoviseen säilytysastiaan yritetään murtautua ja ilmeisesti on myös kaavailtu sen tiputtamista maahan koska se on joskus hivutettu vaarallisen lähelle pöydän reunaa.
Pienempi metallinen purkki on jo lentänyt maahan seurauksena se että avokki yrittää kauhoa maahan levinneitä nappuloita turvaan kuin viimeistä päivää ja kissat ahmivat raksuja maasta minkä kerkeävät
Lopputulos = kaikki ruoat kaappeihin ja sitten odotellaan milloin tajuavat miten kaapit avataan

Meillä Rufuksella on aina raksuja saatavilla, mutta metalliseen säilytysastiaan suljetut raksupussit kiinnostavat jostain syystä huomattavasti enemmän kuin omassa kupissa olevat raksut. Tai sitten Rufus on oppinut lukemaan ("Kitty Treats" purkin kyljessä - englantia?! ) ja arvelee säilytyslaatikossa olevan jotain erityisen hyvää? Tuo säilytyspurkki on pudotettu pöydältä lattialle jo useita kertoja ja se on melko lommoilla nykyään -sitä myös säilytetään suljetussa kaapissa nykyään.

Tosin sekään ei tunnu takaavan mitään, sillä kaappiin pääseminen ei tunnu olevan mikään ongelma kekseliäälle bengalipojalle!

[Anu]

Olen tässä mietiskellyt, että mistä tietää, onko bengali liian lihava? Meidän MeiMei on siis n.7 kuinen leikattu naaras ja painoa on varmaan kohta jo lähemmäs 5 kiloa..(tarkka paino taitaa olla 4,5kg).

Memmu ei mielestäni muuten näytä/tunnu mitenkään lihavalta (kylkiluut ja selkäranka tuntuu ihan hyvin), mutta sillä on on pömppis alavatsassa (on tullut leikkauksen jälkeen). Olen strerilisoinnin jälkeen antanut sille selvästi vähemmän ruokaa ja kyllä Memmu liikkuu, riehuu ja leikkii joka päviä. Ulkona se lähinnä vain seisoo, koska sillä on kylmä...

MeiMei on muutenkin ruuminrakenteeltaan aika jykevä. Se on mm. aika harteikas, ja mielestäni sillä tuntuu lihaksiakin ihan kivasti. MeiMein isoäiti ja isoäidin äiti ovat kuulemma olleet myös todella suuria naaraita, eikä isäkään ilmeisesti mikään kamalan pieni ole MeiMei kyllä edelleenkin painaa enemmän kuin mitä ulkoapäin uskoisi, kuten bengalin käsittääkseni kuuluukin.

Se saa päivässä pienen kourallisen Golden eagle -nappuloita, 1/4 tölkillistä Ziwipeakia ja lisäksi mukana hieman Ziwipeak kuivalihaa. Illalla se saa n.20-30g raakalihaa. Lisäksi se saa sillon tällön koulutusnameiksi broilerin sydämiä tai kivipiiraa. Tuo ruoka menee sillä aivan hetkessä alas.

Missä vaiheessa pitäisi siis olla huolissaan siitä, että onko kissa lihava? Onko pömppis bengalailla yleinen? Entä miltä tuo ruokamäärää mielestänne kuulostaa? Kuinka paljon noin nuoren kissan ruokamäärää uskaltaa säädöstellä?

[Mäykynen]

Kun bengali näyttää pullukalta, se on liian lihava Bengalinhan kuuluu olla hoikka ja vatsan seutu pitäisi yleensä olla aika kapea, jos kissa on ihannemitoissa. Monet maatiaiset sekä useat muut kissarodut ovat rakenteeltaan lyhyempiä ja "pullukampia" ja normaalipainoinen bengali voikin kokemukseni mukaan näyttää joidenkin muiden kissaharrastajien silmissä suorastaan liian laihalta. Hartioita toki saa olla ja samoin lihaksia, nehän ovat ehdottomasti vain plussaa. Lihakset eivät kuitenkaan yleensä roiku alavatsassa Jos alavatsaan on tullut pömppis leikkauksen jälkeen, niin se hiukan voisi viitata siihen, että ruokakupilla on viihdytty vähän liikaa. Hoikallakin bengalilla voi olla kyllä sellaiset "ihopoimut" vatsasta takajalkoihin (esim. Mäykysellä on tällaiset), mutta ei mahan muuten kuuluisi olla pömppämallia. Kun kylkiluut tai selkäranka eivät enää tunnu, on bengali kyllä jo aika reippaasti ylipainoinen.

Onhan tuo MeiMein paino nuorelle tyttöbengalille suht paljon, mutta toisaalta siitä ei vielä voi sanoa mitään, jos suvussa on isoja kissoja. Tuolta MeiMein ketjusta yritin kuvia katsella ja neiti tosiaan näyttää aika rotevarakenteiselta. Niistä viimeisimmistä pörhistelykuvista on kuitenkin vaikea analysoida vatsanympäryksen mittoja eikä muutenkaan kuvista tietysti pysty oikein varmasti mitään sanomaan. Ruokatarvekin on todella yksilöllistä: meillä Mäykynen (5,5 kg) syö n. 350 g märkäruokaa ja Elli (3,6 kg) n. 170 g märkäruokaa (välillä lihaakin, mutta nuo nyt vain esimerkkinä).

Meillä Ellin ruokamääriä on pitänyt leikkauksen jälkeen tarkasti säädellä, sillä muuten neiti kyllä söisi itsensä äkkiä melkoiseksi pullukaksi. Kaikki mitä tarjotaan menee alas ja vieläpä hyvin nopeasti. Sen sijaan Mäykynen on koko ikänsä osannut itse huolehtia linjoistaan ja ylisyöttämisen vaara on ainoastaan, jos raksuja tarjoilee herralle vapaasti. Eli tässäkin kissat ovat yksilöitä. Mutta siis kyllä 7 kk kastraatin ruokia sinänsä jo voi huoletta määrällisesti säännöstellä (tietenkään mihinkään light-ruokiin ei pidä noin nuorena siirtyä).

[Anu]

Ok. Kiitos paljon vastauksesta! Alas siis tästä lähtien pienentää tuota ruokamäärää entisestään. Tuli aika yllättäen, että kastroitu kissa lihoo noinkin helposti...

Kuinka nopeasti noiden tulosten tulisi suunnilleen näkyä? Olen nimittäin ymmärtänyt, että kissaa ei saa missään tapauksessa laihduttaa liian nopeasti, koska se voi olla jopa hengenvaarallista (toisin kuin koiraa, joka voi aivan hyvin vaikka pari päivää paastota).

Eli hitaasti hyvä tulee, vai?

[Mäykynen]

Vähennä annosta tosiaan vain hiukan, mitään radikaalia muutosta ei kannata tehdä. Kun en usko, että MeiMei on edes varsinaisesti ylipainoinen, niin mitään erityistä laihdutusohjelmaa ei varmasti tarvitse tehdä. Kunhan vaan hiukan vähennät ruokamääriä ja katsot, mitä siitä seuraa. Sitten tarvittaessa taas teet uusia muutoksia ruokamääriin. Ruokintakertojen määrää ei kannata muuttaa, vaan parempi itse asiassa, jos ruokintakertoja on useita.

Meillä esim. Elli söi parhaaseen kasvuaikaan ennen leikkausta melkein yhtä paljon kuin Mäykynen. Leikkauksen jälkeen Ellin annos piti vähentää oikeastaan puoleen (toki myös varsinainen kasvuvaihe loppui samoihin aikoihin, joten syy ei ollut pelkän leikkauksen), jotta neiti ei päässyt lihomaan. Tai kyllähän Elli hiukan ehti pulskistua (meillä ei osattu myöskään odottaa näin rajua muutosta, sillä Mäykysellä ei annoskoko juuri muuttunut leikkauksen jälkeen eikä painoa alkanut kertyä). Mutta siis ruokamäärää voi joutua leikkaamaan aika paljonkin ja silti se ei ole vielä laihduttamista, vaan ihan vaan energiamäärän sopeuttamista uuteen vähentyneeseen energiatarpeeseen. Ja jollain toisella kissalla ruokamäärää ei tarvitse muuttaa oikeastaan yhtään eli jo meidän kahden kissan perusteella voi todeta, että tässä on todella suuria yksilöllisiä vaihteluita ja vain kissaa seuraamalla voi tietää pitääkö vähentää ja kuinka paljon. Ellilläkin annosta vähennettiin ensin vähän ja sitten vähän lisää ja sopiva ruokamäärä löytyi oikeastaan yllättävän helposti. Kun on kyse vain pienestä painolisästä, niin sen saa vielä helposti pois varsinkin jos pystyy seuraamaan, ettei kissa käy hankkimassa lisäenergiaa kissa/koirakaverinsa kupilta. Meillä esim. pitää vahtia Mäykysen lautasta, sillä jos herra jättää annoksensa puolitiehen, niin Elli käy kyllä tunnollisesti siivoamassa jämät, jos lautasta ei korjaa pois.

Meillä Ellin laihtuminen näkyi ihan viikossa parissa, mutta tämäkin on varmasti kissakohtaista ja riippuu myös paljonko sitä ylimääräistä kertymää on. Eikä meillä siis edes varsinaisesti laihdutettu, sillä ruokamäärä vain vähennettiin nykyiseen. Seurauksena Elli hiukan (n. 100 g) hoikistui ja on sen jälkeen jäänyt tuohon painoon ihan tuolla samalla pienemmällä ruokamäärällä. Ihan oikeasta kissan laihduttamisesta minulla ei sitten olekaan kokemuksia, mutta olen tosiaan myös siinä uskossa, että siinä hommassa voi kulua kauankin. Tuskin MeiMeikään kuitenkaan ainakaan vielä mitään varsinaista laihdutusta tarvitsee, vaan ennemminkin lihomisen ehkäisyä ihan vain sillä, että säätää ruokamäärät vastaamaan nykyistä energiantarvetta.

[Arya]

Voisko tän ketjun nimen ymmärtää väärin?
Mä nimittäin olen ahne syöppö omistaja =) jolla on ahneita syöppöjä...

[Mummi]

Tämä ketju tukee sekä ahneita syöppöjä omistajia että ahneiden syöppöjen omistajien syöppöjä kissoja

[tytteli]

Täten ilmoitan meidän pienen Rudolfin ahneeksi syöpöksi.

Rudolf on varsinainen ahmatti, sille maistuisi ruoka kokoajan ja se useimmiten huutaakin kaikkien keittiössä liikuteltavien astioiden perään (vaikka omassa kupissa vielä olisikin ruokaa!) - oli kyse sitten Rufuksen ruokakupeista tai meidän ruokalautasistamme, tai vaikkapa vain vesilasista, Rudolf huutaa jaloissa taukoamatonta mullekans!-huutoaan: ÄÄÄääääÄää-määääÄÄ-äää-Äää-äääämääääää! (- se ei siis mau'u ruoan perään vaan huutaa ääääää!) Ja Rufus katsoo vieressä epäuskoisen näköisenä, se ei tunnu käsittävän veljensä pöytätapoja sitten alkuunkaan, kun se itse on melko hillitty tuon ruokailunsa suhteen.

Rufus ei myöskään tunnu ymmärtävän, että jos sen eteen on laitettu kuppi ruokaa, niin miksi ihmeessä jokin pieni nenä työntyy väliin ennen kun se itse edes ennättää alkaa syödä. Ja väistyy syrjään ihmettelemään tätä tapahtumaa, sillä välin kun Rudolf yrittää tyhjentää kaikkien kupit. Rufuksen ruuat ovatkin nyttemmin siirtyneet lattialta korkeammalle tasolle keittiössä, jotta se saa syödä rauhassa ja jotta Rudolf keskittyisi omaan penturuokaansa eikä sukkuloisi kaikilla kupeille yhtäaikaa!

Saa nähdä minkälaiset toimenpiteet otetaan sitten käyttöön kun Rudolf kasvaa ja jaksaa hypätä keittiön pöytätasoillekin - tai toivottavasti tuo sen vimma ja hätä ruoan suhteen alkaisi hieman laantumaan kun ikää karttuu ja se huomaa, ettei ruoka varmasti lopu kesken eikä Rufus varmasti vie sen ruokia!

[Mummi]

Sulopulla saattaa kommentoida jotakin osuvaa, jos sattuu lukaisemaan tämän Rudolf- jutun

[sulopulla]

No voisinpa todeta ainakin että kyllä ylläolevasta kuvauksesta hyvinkin pitkälle on tunnistettavissa näitä ahneiden syöppöjen ominaispiirteitä pikku Rudolfissa. Näyttää tuo "tasoruokinnaksi" Pullalassa ristitty käytäntökin jo otetun käyttöön = hitaammat ruokailijat syövät keittiön ylemmillä tasoilla kun taas ahnein syöppö yleensä hääri lattiatasolta käsin ja omat murkinansa inhaloituaan aloittaa a) lattiatasolta käpälällä esim ikkunalaudalla ruokailevan asukkaan lautasen kohti kurottelun tai astetta "vakavammassa" tapauksessa hyppää suoraan ikkunalaudalle vielä keskeneräiselle lautaselle..Vahvasti rohkenen epäillä näiden todisteiden valossa että "näläntunne" iän myötä tässä(kään) tapauksessa laantuisi..Ehkäpä pikemminkin päinvastoin, koska kaikkien syöppöjen huoltojoukkiot tietävät että syöppöjen mielestä ruoka on njamhyvää ja se oikeesti voi loppua maailmasta! Siksi viimeinenkin tarjolla oleva muren on pelastettava ainoaan oikeaan eli OMAAN imurööriin!!

Hyvää 3. adventtia kaikille!!!!