Käytiin Oodin kanssa pihalenkillä. Uudessa puutarhakeinussa istui kirjan kanssa uusi naapuri, keski-ikäinen rouvashenkilö, joka aloitti keskustelun toteamalla:
- jaa sulla on bengali!
Nikottelin vähän aikaa ja sanoin:
-Joo. Mitenkäs tunsit rodun? Oletko jossain aiemmin nähnyt?
- No en ole nähnyt, mutta työkaverilta kyllä kuullut rodusta.
Olin ensin positiivisesti yllättynyt ja sitten ylpeä "meijjän talon viksuista immeisistä": Tunnisti marmoribengalin
Jos haluat talon parhaalle paikalle: siirrä kissaa :-)
Etsiskelin kodinkoneiden huoltoliikkeestä suojaa hellan nappuloille Neroa varten (Kyllä, meillä meni liesi päälle!) ja tytteli ihmetteli, että ei heidän sohvaperunat sellaista saa aikaan. Mikä semmoinen kissa on?
Mainitsin sanan bengali ja salamana tuli kysymys, että onko se sellainen samanlainen kuin se "mikä sen nimi nyt olikaan blogikissa ja sen kaveri"??? - "Juu, Mäykysen ja Ellin lajikumppani...." -
Siitä sitten seurasi hieman pidempi keskustelu, vaikka kyseisestä liikkeestä ei suojaa mukaan löytynytkään.
Kynsilaukka wrote:Etsiskelin kodinkoneiden huoltoliikkeestä suojaa hellan nappuloille Neroa varten (Kyllä, meillä meni liesi päälle!)
Tämä Tytteli kyselee, että mistä tuon suojan hellanappuloille löysit? Meillä käynyt pari hieman samantapaista läheltäpiti-tilannetta hellan kanssa jonka jälkeen nappulat teipattuna 0-asentoon (- mikä ei ole kovin kätevää, jos hellaa tahtoo myös ruoanlaittoon päivittäin käyttää!) Olisi varmaan aikas paljon kätevämpi, ja esteettisempikin, tuollainen suojus! Enää ei tule kotoa ulos lähtiessä tarkastettua, onko kahvinkeitin varmasti sammutettuna, vaan että hellan päälle ei varmasti ole vahingossa unohtunut mitään mahdollisesti syttyvää.
Ainakin netin kautta pystyy tilaamaan eräästä paikasta suojan hellannappuloille jos ei kaupoista metsästys tuota tulosta.. Tilasin itse viime syksynä sieltä sellaisen ja mielenrauha on ollut taattu kun ei tarvitse nappuloiden päälle menemisestä huolehtia.. vauhtikaksikkokin kun osaa välillä nämä vauhdit ja vaaralliset tilanteet turhankin hyvin
Mä teen kotona niin että vain silloin kun teen ruokaa niin laitan "nappulat"
paikalleen, muutoin ne on revitty irti. Eikä ole vaikea niitä irrottaa.. Hieman veitsellä avitin
ekalla kerralla ja nykyisin kun käytän hellaa niin laitan "nappulat" puoliksi paikoilleen
( hella toimii & helpompi irrottaa kun lopettaa ) Eikä ole mitenkään mennyt hella rikki siitä. Säästyypähän yllätyksiltä
Kynsilaukka wrote:Mainitsin sanan bengali ja salamana tuli kysymys, että onko se sellainen samanlainen kuin se "mikä sen nimi nyt olikaan blogikissa ja sen kaveri"??? - "Juu, Mäykysen ja Ellin lajikumppani...." -
Kaikille keittiöremonttia tai lieden vaihtoa suunnitteleville suosittelemme ehdottomasti induktioliettä. Ei tarvitse välittää, vaikka kissa laittaisi lieden päälle, sillä liesi kuumenee vain jos levyn päällä on kattila tai muu metalliesine. Meillä induktiossa on keraaminen taso ja siinä hipaisunäppäimet. Aina joskus keittiöstä kuuluu piippaus, kun kissa on saanut lieden päälle, mutta se ei kuumene ja sammuu hetken kuluttua itsekseen, kun kattilaa ei ole. Lisäetuna liesi myös kuumenee ja kylmenee hyvin nopeasti: hyvä kokkailun kannalta (reagoi nopeasti lämpötilasäätöihin) ja hyvä turvallisuuden kannalta (kun kattilan ottaa pois, on levy lähes heti niin kylmä ettei siitä saa palovammaa).
Joten meillä nykyään tarkastetaankin vain, että liedellä ei ole kattiloita tai metallikulhoja. Muusta ei tarvitse stressata eikä tarvitse pähkäillä erilaisten liesisuojusten kanssa. Ainoa miinus on, että jotkut vanhat halpiskattilat eivät induktiolla toimi, mutta ei näiden päivittäminen uusiin ja parempiin ollut meillä muutenkaan mikään huono idea.
Kiitokset hellavinkeistä! Tsekkaankin heti netin nappulasuojukset -aiemmin en sellaisia tiennyt olevan olemassakaan (meillä kun ei ole lapsia, niin ei ole tuollaisia ennen tarvinnut miettiä!) Induktioliesi olisi mahtava, vaan ei taida vuokra-asunnon takia olla ihan vielä kauppalistalla. Mutta hyvä vinkki, pidetään mielessä tulevaisuuden varalta!
Ja Rufus lähettää veljille ison sylillisen terveisiä takaisin! Olisipa hauska nähdä tuoreita kuvia pojista, ja siitä millaisiksi kundeiksi ovat kasvaneet, näin kun jo 1-vuoden (aikuiseen?) ikään on tultu!
Ai joo, ja itse aiheesta vielä: oltiin joku viikko sitten ulkoilemassa Rufuksen kanssa kallioisessa rantamaisemassa, missä viihtyi myös joukko nuoria poikia kaljoittelemassa (rauhallisesti ja siististi) pienen matkan päässä. Pojat näkivät Rufuksen puskia nuuskimassa ja pian alkoi kuulua melkoinen suhina poikien keskuudessa: "vähänkö on HYVÄNNÄKÖNEN kissa! Mahtava! siis, sehän on, sehän on, ihan niinku, niinku, mitä ne nyt on, ne... JAGUAARIT!" Lopulta yksi pojista uskaltautui juttusille, kuuli kyseessä olevan bengalin, ja lähti levittämään sanaa ystäväjoukkoonsa!
Bengaliharrastajissa on paljon miehiä, bengali valloittaa ehkä aktiivisuudellaan ja viidakkomaisella ulkonäöllään (kaikki pojat taitavat leikkiä Tarzania ).
Tuossa poikajoukossa on selvästi tulevia bengalin omistajia!