Hilla ja Hillan omistaja esittäytyy

[sulopulla]

Jösses, mikä naamojen yhdennäköisyys! Jos sen kolmannen sisaruksen kuva vielä löytyisi niin ehkä pyörryn!!!!..

[Nadelkissen]

Olis kyllä kiva laittaa kaikkien kolmen sisarusten kuvat vierekkäin (allekain) ja verrata.
Varsinkin tuossa ensimmäisessä puutarhakuvassa Hilla on todella paljon Sepon näköinen mielestäni. (ja huomatkaa siinä samassa kuvassa lihaksikas rinnus ja mahtavat hauikset )

[Nadelkissen]

Käytiin tänään Hillan kanssa ensimmäistä kertaa tälle kesälle oikein kunnolla ulkoilemassa. Viime kerralla päästiin rapun ovelta kaksi metriä mutta käännyttiin takaisin kun Hilla huusi kuin syötävä. Tällä kertaa ajattelin että yritän saada Hillan vähän pidemmälle enkä luovuta niin helpolla. Hillan mielestä tuo sisäpiha on ilmeisesti pelottava mutta kun päästään tuonne talon nurkalle niin ääni muuttuu kellossa ja sitten vaanitaan lintuja ja ötököitä. Puolet matkasta sain kantaa Hillan mutta kun vihdoinkin päästiin pihalta pois niin pikkuleopardi heräsi.

Oltiin varmaan puolitoista tuntia ulkona ja käveltiin pitkä matka. Ohitettiin pari pyöräilijää, pari lenkkeilijää ja muutama koirakin. Isoille koirille Hilla murisi mutta yhden tipsuparan kimppuun Hilla olisi kovasti halunnut päästä. Jouduin sitten nostamaan Hillan syliin että se tipsuparka pääsisi meidän ohi, Hilla kun vaan veti ja veti ja murisi tipsulle.

Lähellä ajavat bussit olivat ainoita todella jännittäviä ja vähän pelottaviakin mutta niistäkin selvittiin silityksillä.

Eksäni tuli meitä vastaan ja hän otti erittäin kivan kuvan Hillasta joka myrtsinä kävelee kotiinpäin kun ulkona ois niin paljon kivempi olla. Omistaja oli vain pukeutunut liian kevyesti ja kylmä alkoi tulla. harmi vaan että en saa tuota tinypicciä toimimaan että saisin laitettua kuvan tänne korvat luimussa olevasta Hillasta.

Nyt olemme uupuneina parvekkeella sohvalla, minä aivastelen ja Hilla nukkuu rankan reissun päätteeksi. Jos säät sallii niin huomenna uudestaan ja pukeudun paremmin että voidaan olla ulkona juuri niin kauan kuin Hilla haluaa.

[Mäykynen]

Jos säät sallii niin huomenna uudestaan ja pukeudun paremmin että voidaan olla ulkona juuri niin kauan kuin Hilla haluaa.

Varo vähän mitä lupailet Kannattaa ottaa sitten myös teltta mukaan.

[July]

Ulkoilun makuun päässeistä bengaleista tulee ulkoilma-ahmatteja ja Hilla on mitä ilmeisimmin päässyt taas ulkoilun makuun! Meidän täplikkäät kiitävät salamana paikalle, kun puhutaan ulkoilusta. Ramses ja Zeus tietävät myös, mitä ulkoilun päätteeksi lausuttuva "Jahas, sit mennään välillä sisälle - välillä pitää mennä sisälle, että voi tulla taas ulos" lause tarkoittaa. Tässä kohtaa nimittäin molemmat lähtevät hurjaa vauhtia vastakkaiseen suuntaan, sillä sisällehän ei halua kukaan!

Bengalienergian purkukeinona ulkoilu on kyllä ihan omaa luokkaansa, fyysinen aktiviteetti yhdistettynä ulkomaailman lukemattomiin ärsykkeisiin toimii moninkertaisesti tehokkaammin, kuin mikään sisäryntäily.

Hauskaa kesää ja hilpeitä ulkoiluita Hillalle ja palvelijalle!

[Nadelkissen]

Juuri kun ehdin iloita eilisestä ihanasta ulkoiluhetkestä Hillan kanssa niin tänään lähes kaikki meni pieleen.
Hilla huusi täyttä kurkkua rapussa mutta kun päästiin ulos niin hän hiljeni ja päätin sitten että kun hän nätisti istuu olalla niin kävellään suoraan sinne talonnurkalle. Sitten alkoi taas kamala show. Pihan hiekkalaatikolla leikki pieni lapsi äitinsä kanssa, ihan rauhallisesti mutta Hillan mielestä se oli ihan kamalaa että tossa lähellä on joitain ihmisiä! Heitä sitten kytättiin kymmenen minuuttia ennenkuin otin Hillan syliin ja kannoin hänet siihen polulle joka siitä talon kulmalta alkaa.
Siellä ei Hilla sitten osannut päättää että mennäänkö eteenpäin vai takaisin kotiin, maataanko keskellä polkua vai sujahdetaanko kaasvien sekaan. Tänään pelättiin ihan kaikkea. Ihmisiä, pyöräilijöitä, vähän linnuttkin jännittivät ja ne bussit olivat ihan katastroofi. Ainoa mitä Hilla ei pelännyt oli se pikkutipsu johon törmättiin taas tänään.
Olin jo monta kertaa kääntymässä takaisin mutta juuri niinä hetkinä Hilla päättikin että jatketaan eteenpäin. Kun päästiin sinne liikennöidymmälle hiekkatielle ajattelin että on parasta kääntyä takaisin ettei Hilla saa sydänkohtausta siellä kaikkien ihmisten seassa. Koska Hilla oli ollut niin nihkeä niin ajattelin että nyt sitten hölkätään kotiin. Mutta ei. Sitä samaa jahkaamista. Loppujen lopuksi Hilla meni keskelle polkua makaamaan eikä suostunut lähtemään kotiinpäin, ei pois kotoota päin eikä vasempaan saatika sitten oikeaan. Sain sitten kantaa kissan kotipihalle asti.

samaan matkaan mihin eilen meni se puolitoista tuntia, meni tänään yli kaksi tuntia ja siitä tosiaan osan matkasta sain kantaa kissaa.
Olen aivan uupunut. Mutta en luovuta. Oli tänään positiivistakin kuitenkin, Hilla hyppäsi puuhun, tai siis metrin ylös sitä runkoa, mutta se lasketaan mielestäni (ja Hillan mielestä) puuhun hyppäämiseksi. Ja yksi nainen kehui Hillaa erittäin kauniiksi ja toinen kysyi että onko oci vai bengali.

Hilla on varmaan viikonlopun "etävanhempansa" luona mutta viimeistään sunnuntaina raahaan Hillan taas ulos. Jospa se on sitten tuon edelliskerran veroinen ihana ulkoilu.

[Nadelkissen]

Noniin! Sainpahan vihdoinkin tuon eilisen kuvan ladattua.

Eli tässä pikkuhillamilla joka ei halua vielä kotiin

[Kurnauskis]

Voi, mikä ihanan söpö ja päättäväisen näköinen lenkkeilijä

Ei muuta kuin tsemppiä remmin molempiin päihin! Kyllä se siitä lähtee... kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Ja kohta mennäänkin sitten häntä tötteröllä ja tanner tömisten niin, ettet perässä pysy

Hipsun eka ulkoilureissu vietettiin aikanaan 3 hengen voimin mökin terassilla puulaatikon päällä istuen, täpläkäpälät allekirjoittaneen olkapäällä täristen. Ei puhettakaan, että olisi uskallettu mökin (!) pihalle, jossa ei siis todellakaan ollut muita kuin meidän porukka, linnut ja muutama kauhean pelottava orava. Nyttemmin homma on "pikkuisen" muuttunut... Hipsu oli äskettäin pari viikkoa mumminsa kanssa mökillä. Oli kuulemma oltu parhaina päivinä 5 kertaa ulkona, noin
1,5 h per kerta... ja silti piti vielä pimeän tullen kiljua yöjuoksulle, johon tämä täysin höynäytetty omahoitaja ei sentään ollut suostunut.

Eli mikään ylenpalttinen ja ylimitoitettu ei ole bengalille tarpeeksi silloin, kun on kysymys ulkoilusta. Eikä tuo Mäykysen kehoitus teltan mukaan otosta lenkille ole välttämättä liioiteltua, jos alat odottaa Hillan väsymistä... Ota matkaan myöskin hyvät eväät

[kapatrik]

Ihana kuva! Mulla on näillä helteillä mukana viltti, kirja ja kohta varmaan pitää varata evädtä, kun Lara vähän jumittuu puskan alle pötköttämään...

[kainaloinen]

Ihana lenkkeilijä-Hilla! Meillä etenkin Vilma viihtyy vähän rauhallisemmissa ulkoilumaastoissa - metsä on Vilmalle ihan ykköspaikka valjastella. Kieppi taasen viihtyy ihan missä vaan ja vetääkin aikamoista kyytiä ympäri pusikkoja - eikä sitä sitten meinaa saada takaisin sisälle mitenkään.

Hillan velipoika on myös välillä vähän "sätky", mutta on aloittanut jo kevään ekojen valjastelujen jälkeen huutamaan pihalle. Seppo ei tee yleensä kovin pitkiä lenkkejä ainakaan tuolla meidän talon nurkilla, jossa on pieni metsäpläntti, vaan haluaa aina tietyn ajan jälkeen omatoimisesti takaisin sisälle. Ja sitten mennään kovaa! En meinaa välillä perässä pysyä, kun Seppo yhtäkkiä päättääkin että nyt mennään takaisin sisälle niin että hippulat vinkuu.