Meidän kissoille tarjoutui yllättäen tilaisuus maistaa jotakin erikoista, kun sain kaveriltani pari kokonaista viiriäistä, sulkineen päivieen. Olin ihan varma, että bengalipedot kävisivät tipun kimppuun kuin siat limppuun, sulattelin linnun ohjeen mukaan ja heitin kissojen eteen lattialle. Innokasta nuuskimista ja.....
.... ei sitten niin mitään

Siihen sai viiriäinen jäädä olohuoneen lattialle ja kissalauma siirtyi eteiseen haistelemaan mun vaelluskenkiä ja nuolemaan muovipussia

. No, ei siinä mitään, soitto alakertaan, josko ajapin kissat haluaisivat kokeilla. Siinä sitten minä ja miespalvelija hipsuttelimme folioon kääritty viiriäinen mukanamme ajapille korkein toivein. Kyllähän toki ajapin maatiaiset nyt ainakin osaivat tehdä viiriäisestä paistin. Alku vaikuttikin lupaavalta, kissat olivat kiinnostuneita. Lopulta Haltia omi linnun itselleen ja ajoi kaverit muristen pois saaliin ympäriltä. Seurasi hieman kevyttä höyhenten pöllyttelyä ja lopulta, kun muutkin kissat olivat päässeet haistelemaan, Haltia kiikuttii linnun pöydän alle ja söi kokonaista toisen jalan ja muutaman höyhenen. Seitsemän kissan otoksestajossa oli siis neljä bengalia ja kolme maatuskaa, YKSI bengali sai aikaiseksi jonkinlaista kissamaista reagointia. Ai niin, Lumi maatiainen söi höyhenen. Tai kaksi
Siellä olisi ajapilla nyt vähän käytetty viiriäinen. Anyone?
Edit, edit! Kun vieraat poistuivat, Haltia aloitti viiriäisen pöllytyksen uudelleen, menossa kuulema höyhennys
