Iiperi wrote:Olen kyllä rotuun perehtynyt, joten tiedän että kaikenlaista vauhtia, vaarallisia tilanteita ja aktivointia aamusta iltaan on tulossa.
Selvästi olet ainakin sisäistänyt oleellisimman.
Kuten totesitkin, riippumatta kissan sukupuolesta, kissat ovat kuitenkin yksilöitä eli on naaraita, jotka voivat käytökseltään muistuttaa enemmän urosta ja uroksia, jotka taas eivät käyttäydy yhtään stereotypiakuvauksen mukaan. Karkeasti yleistäen voisi kuitenkin sanoa, että urokset ovat seurallisempia niin hyvässä kuin pahassa. Monet urokset ovat mukavia sylimussukoita, mutta toisaalta ne vaativat seuraa usein silloinkin kun itse puuhailisi jotain ihan muuta. Jos mielekästä tekemistä ei järjesty, saattaa huuto olla aikamoinen ja valjaslenkin väliinjättö tai muun aktivoininnin laiminlyönti ei niin vain onnistukaan. Naaraat ovat monesti itsenäisempiä, mahdollisesti hiukan varovaisempia eivätkä siis aivan yhtä rämäpäisiä ja kovaäänisiä huomionhakijoita kuin urokset. Meillä nyt asuu kaksi täydellistä stereotypiabengalia, mutta tiedän kyllä sellaisiakin bengalitalouksia, joissa roolit ovat ainakin osittain päälaellaan ja kovaääninen vaatija onkin talouden tyttöbengali ja kaikkeen tyytyvä sylikissa isokokoinen poikabengali. Loppujen lopuksi kuitenkin narttu- ja uroskoirien tyypilliset luonne-erot taitavat olla aika vastaavia kuin naaras- ja uroskissojen.
Mielestäni ei kyllä ole eroa sen suhteen kumpi sopisi paremmin ensimmäiseksi kissaksi, vaan enemmänkin siinä, kumman itse haluaa. Meillä tosin voisi sanoa, että tyttö on paljon helpompi, koska tulee toimeen selvästi vähemmällä aktivoinnilla. Toisaalta taas meidän poikakissan ajatuksenjuoksua on paljon helpompi seurata eli joku toinen voisi tässäkin tapauksessa olla helppoudesta juuri päinvastaista mieltä...
Bengalien terveysasioista on jo ainakin yksi hyvä yleisketju, josta voi saada ainakin jonkinlaisen yleiskuvan aiheesta:
viewtopic.php?f=11&t=634
Tuon ketjun kirjoitusten jälkeen on havaittu, että bengaleilla esiintyy myös pyruvaattikinaasipuutosta (PK-def, pyruvate kinase deficiency), mutta tähän on olemassa geenitesti ja esimerkiksi Suomessa bengalikasvattajat ovat paljon testanneet jalostukseen käytettäviä bengaleita sairauden osalta ja esimerkiksi kaikilta Suomen bengalikissat ry:n pentusivuilla mainostettujen pentujen vanhemmilta vaaditaan ko. geenitestaus (vanhemmat terveitä tai enintään toinen vanhemmista kantaja, jolloin yhdistelmistä ei synny sairaita pentuja). Lisää aiheesta esim. tässä ketjussa:
viewtopic.php?f=11&t=704