Eilen se tapahtui, viiden vuoden odottelun ja pohdinnan seurauksena kävimme varaamassa pennun. Itse en ole juurikaan aiemmin ollut mikään kissafani, mutta mieheni oli puhunu nähneensä vuonna 2005 TEKNIIKAN MAAILMASSA (Kyllä!
) artikkelin Bengalikissoista ja päättänyt että joskus vielä hankkii moisen.Mutta niin, tosiaan eilen tarkoituksemme oli mennä "ihan vaan katsomaan" pentuja. Kaverini, myöskin Bengalinomistaja, oli jo varoitellut "menemistä surmanloukkuun"
"Ette varmasti lähde sieltä pois, ilman pennun varaamista!" Vastasin vaan että onneksi mieheni tulee mukaan järjen ääneksi. Kävi hieman eri tavalla kuin oli suunniteltu... Heti sisään mennessämme tapasimme emokisun ja rakastuin heti. Voi sitä upeaa turkkia ja uteliasta luonnetta! Huvittavinta oli, että pennut nähdessämme mieheni (!) sanoi heti että eiköhän me varata tämä pentu!? Olin jopa hieman hämmentynyt mieheni innokkuudesta.Niin me siis varasimme pentueesta pienimmän tytön, Soman. Soma (=kasvattinimi, mieheni mielestä sen nimeksi tulee Ylppö... hmm..
) on lemmikkitasoinen, täplikäs söpöliini, vilkas, mutta osasi olla jo nätisti sylissä. Kovasti odotellaan tytön kotiutumista elokuun toisella viikolla. (Odottavan aika on varmasti pitkä!?) Meille kun ei ennestään ole ollut kissaa, niin into on vieläkin suurempi. Täytyy varmaan tästä lähteä eläinkauppaan ostoksille ja lievittämään jännitystä..Laitan heti kuvia ja infoa kun Soma kotiutuu, tai jos saan kasvattajalta aiemmin sähköpostissa kuvia. Voi tätä mahtavuutta!
*muok. kirjoitusvirheitä
