Olen todennut, että Haltia on kuin hyvä viini: se vaan paranee iän myötä
Ulkoisesti se on ns. hidas kehittyjä, komistuu päivä päivältä. Mutta hienointa on seurata sen "henkistä" kasvua
Haltiasta kun on kehkeytynyt aikamoinen mamman mussukka. Sylissä se ei viihdy, mutta saa aivan uskomattomia halipusikiehnäkohtauksia, joiden aikana se ei oikein tunnu tietävän, miten päin olisi, kun se on onnesta niin sykkyrällä
Välillä kuola vaan valuu suupielistä.
Minulla kesti aika kauan oppia tuon elekieli, kun se on niin erilaista muihin kissoihini verrattuna. Kun Haltiaa silitää, niin siitä ei aina oikein tiedä, haluaako se, että jatkan, vai ei. Se kun nousee lähes välittömästi seisomaan ja alkaa tamppailla eestaas, mutta jos se haluaa juuri silloin olla rauhassa, se lähtee pois. Jos se taas haluaa haleja, se jää pörräämään ja kiehnäämään. Yleensä se kyllä tulee ihan itse hakemaan huomiota ja päästelee sellaisia "mräh"-kurnutuksia hurjan kehräyksen lomassa
Haltia on myös oppinut käyttämään ääntään, ja se ottaa uudesta ilosta kaiken irti: Haltia huutaa, kun se juoksee juoksupyörässä, kun se tahtoo parvekkeelle, pihalle, leikkiä, huomiota... You name it. Valjaissa sen pitää koko ajan jutella
Tuon ääni ei ole mitään vienoa maukumista, kuten Lumin piipitys, vaan todellakin syvällä kurkkuäänellä päästeltyjä mouruja.
Olen pitänyt Haltiaa aika yksinkertaisena tapauksena, mutta se on itse asiassa osoittautunut aika fiksuksi tapaukseksi. Se on esim. oppinut pitämään juoksupyörää turvapaikkanaan: se hakeuttuu hölkkäämään heti kun se vaistoaa, että jotain ikävää on tapahtumassa. Eilen kuitenkin laitoin sille pyörässä valjaat päälle ja raastoin sen pihalle pyörästä kun ajattelin, että ulkoilu on sen verran mukava asia, että sitä varten kissan voi ottaa pois turvapaikastaan. Haltian mielestä kun valjaiden laitto ja ulos lähtö on kamalaa, mutta ulkona se sitten viihtyykin kevyesti tunnin-puolitoista kerralla.
Toin Haltian eilen kantamalla sisään tunnin lenkkeilyn jälkeen. Haltia oli sitä mieltä, ettei tunti riittänyt, joten se vaati ovella ulospääsyä, huutamalla tietysti. Hetken päästä se päätti kokeilla, josko ovi aukeaisi, kun käväisee juoksupyörässä ja juoksee takaisin ovelle: viimeksihän me mentiin pyörästä suoraan ulos
Haltia kokeili parikin kertaa, josko juoksupyörä olisi avain oveen, mutta ei. Kun se ei auttanut, niin Haltia päätti kokeilla temppua, jolla minut saa aina liikkeelle: se työntää kylppärin oven kiinni, alkaa hakata sitä ja huutaa, että sisään pitäisi päästä
Mamman ryökäle vaan oli tällä kertaa laittanut kengän oven väliin, joten sekään temppu ei toiminut
Sekin on hauskaa, että kissat tulevat nykyään paremmin toimeen keskenään, kun Haltia on oppinut käyttämään voimaansa hillitymmin. Velhon ei enää tarvitse huutaa tuskissaan, kun bengali ottaa turhan rajusti niskalenkkiä. Jopa heppoinen Lumi, joka ei muista kissoista välitä, leikkii nykyään Haltian kanssa sulassa sovussa. Haltia ei ennen uskaltanut vastata Lumin leikkiinkutsuihin, kun Lumi ärtyy liian ärhäköistä otteista, mutta nyt nuo ovat löytäneet yhteisen sävvelen.
Tällä pitkällä sepustuksella halusin vaan hehkuttaa sitä, miten meillä alkaa lauman elämä asettua uomiinsa: Minulla ja Haltialla, sekä Haltialla ja maatiaisilla synkkaa paremmin, kun olemme oppineet tulkitsemaan toinen toistamme. Haltia on paitsi ihana mussukka, myös oikein fiksu ja viihdyttävä otus
Haltia on pöhkö pikku tihulainen, mutta se onkin mamman oma pöhkö pieni tihulainen
Kaikkea pitää tutkia tukka putkella:
Haltia ja Lumi leikkivät kukkulan kuningasta läpsimällä toisiaan pöydän keskellä olevasta reiästä:
Heelmikuussa se kävi toimenpiteessä, mutta kyseenalaistan asian näillä perusteilla:
