Uusimpana metkuna on ihmisen käyttö kiipeilypuuna. Hampaita pestessä ei ehdi harjaa saamaan suuhun kun kissa jo kiipeää olkapäälle katsomaan mitä tapahtuu. Siinä se sitten kököttää huonon tasapainonsa kanssa ja katselee toimitusta sekä vilkuilee itseään peilistä. Jos meinaa pudota, niin aina voi käyttää käteviä neulanteräviä kynsiä apuna.Jos kädessä on jotain, minkä Adil haluaa tutkia, niin jälleen pikavauhtia jalkaa pitkin ylös tarkastamaan tilanne. Yritämme kyllä kieltää, mutta toisinaan tilanne on sellainen ettei ehdi tehdä mitään ja sitten jo hymyilyttää pienen uteliaisuus.
Ruokaa menee siihen tahtiin, että kohta varmaankin kirjoittelen ahneiden syöppöjen omistajien tukiketjussa
Jonkin verran olemme pienentäneet annoskokoja, koska pojalla tuntui menevän maha sekaisin heti kun sai syödä niin paljon kuin keksi pyytää. Kakat on tarkkailussa joka päivä ja nyt näyttäisi tilanne rauhoittuneen pahimmasta. Varsinkin purkkiruokaa on rajoitettu, mutta kuivalihaa ja raksuja on aina tarjolla, tosin ne kelpaavat vasta kun mitään muuta ei todellakaan enää anneta kovasta huutamisesta huolimatta.Kissojen kuvaaminen on harmillisen hankalaa. Tänään yritin kuvata Adilin lempileikkiä, mutta eihän siitä mitään tullut. Herra menee pahvilaatikosta tehtyyn mökkiin sisälle ja me koputtelemme laatikkoa ulkopuolelta lelulla. Ei mene kauaa kun hurja sapelihammastiikeri työntää sekunnin sadasosassa tassut laatikon reunan alta ulos ja kiskoo lelun reunan alta laatikkoon
Kirjoitettuna ei kuulosta ollenkaan niin hauskalta miltä näyttää. Ne tassut tosiaan tulevat niin nopeasti ja kynnet esillä tottakai Adil ei toistaiseksi ole tehnyt mitään tuhoja ja kaikki pissat ja kakat ovat päätyneet hiekkalaatikkoon. Poika tuntuu nukkuvan aina kun tulemme kotiin, mutta eipä tuo ole vielä joutunut olemaan kuin kaksi kokonaista työpäivää yksin. Muuten on ollut 4-5h jaksoja itsekseen.
Kakara juoksee rallia ja ohimennessään kiipeää täydellä vauhdilla lahkeita pitkin reiteen asti ja hyppää siitä pois ennen kuin ehditään kieltää, noin viiden sekunnin kuluttua sama juttu ja taas alusta uudelleen...kaikki housut on reikiä täynnä ja jalat ja kädet ihan naarmuilla. Eilen ei mikään leikki tai lelu meinannut auttaa riiviöintiin, yritin noin kolmen tunnin ajan vaikka mitä ja lopulta heitin vessapaperirullan lattialle, että olisi edes ruuanlaiton ajan kunnolla. Olihan se, mutta ei ehkä kovin viisasta antaa leluksi paperirullaa, jonka pitäisi olla kielletty juttu.
? Vai myöntääkö? (Sen verran tuosta remontoinnista vielä, että pitkissä päivissä ei ole syy illan riehumisiin. Aikataulut on sovitettu niin, että poika joutuu olemaan yksin korkeintaan työpäivän ajan ja usein ei sitäkään etätyömahdollisuuden vuoksi.) Toisaalta yhden irlanninsetterin omistaneena en hämmästy enää koskaan yhdenkään eläimen vilkkautta, setteriä vilkkaampaa ei ole tullut missään vastaan 
Aamullakaan ei enää koskaan ole huonolla tuulella, eihän sitä nyt pienelle, nälkäiselle herätyskellolle voi tiuskia.
vastasin että helposti kolmekin tuntia makailee vielä jälkilöylyissä 
