Rufus & Rudolf

[Mummi]

Mummin pikku kullasta on kasvanut iso komea poika. Sylillinen onnea

[July]

Voi mikä hurmuri, onnea yksivuotiaalle!

[tytteli]

Hei vain, taas on aikaa vierähtänyt ja meillä on nyt virallisesti 1,5-vuotias kattipoika kotona (la 13.11. 1,5-v. täynnä!)

Eilen sunnuntaina tuli puolestaan Kissalehdon uusimmalle pentueelle 12 vkoa täyteen (ONNEA! ) joten nyt Rufuksen tarvitsee odotella enää pentusten viimeistä tehosterokotuslääkärikäyntiä, jonka jälkeen oma pikkuveli pääsee muuttamaan kotiin Rufuksen kaveriksi! Voi sitä tulevaa onnen päivää Rufuksen elämässä, kun velipoika vihdoin saapuu kotiin! (...näin ainakin kissojen harmoniseen yhteiseloon alusta asti luottavaisesti suhtautuva palvelusväki toivoo )

Muutama kuva Rufuksesta nauttimassa syysaamuauringon säteistä:




Alkutalven ulkoilua:




Sitten vielä esitellään Pikkuveli, jossa nuoresta iästään huolimatta on jo nähtävissä paljon Suuren Saalistajan vikaa :

[ameise]

Niin hieno poika Rufus!! Ja onnea tulevan pikkuveikan johdosta!
Laitahan sitten kuvia kertomusten kera, kuinka kaksikko tulee toimeen

[tytteli]

Rufuksen pikkuveli Rudolf muutti vihdoin meille n.1,5vkoa sitten Kissalehdosta!

Rudolf 3.5kk, 1.ilta uudessa kodissa


Rudolf oli alusta asti hurjan rohkea poika, joka aloitti samantien ovesta sisään päästyään uuden kotinsa tutkimisen lainkaan arkailematta. -Rufuksen kanssa odoteltiin eri huoneessa alkuun, että pikkuinen ehti katsella vähän ympärilleen ennen poikien ensimmäistä kohtaamista.

No Rufushan tajusi välittömästi, että nyt on hänen kotiinsa ja reviirilleen saapunut joku uusi ja outo, eikä enää pystynyt keskittymään mihinkään muuhun. Kun suljettua ovea raotettiin, Rufuksen silmät rävähtivät lautasen kokoiseksi ja uutta pikkuveljeä tuijotettiin matkan päästä varmaan vartin verran. Rudolf ei puolestaan Rufukseen juurikaan kiinnittänyt huomiota vaan jatkoi rohkeana poikana ympäristöönsä tutustumista. Lopulta, kun Rudolf oli nostettu kiipeilypuun yläkoppaan, Rufus alkoi lähestyä varovasti ja tulikin saman puun alemmalle tasolle nuuskimaan ja murisemaan. Muutaman kerran, kun Rudolf kurkkasi alaspäin, Rufus näytti hampaitakin, mutta muutoin eka ilta sujui pelkän matalan taustamurinan säestämänä, ilman sen kummempia sähinöitä. Illan ajan Rudolf kuljeskeli ympäri asuntoa rohkeasti, ja Rufus seurasi sitä kuin hai laivaa, koko ajan, välillä hieman kauempaa väijyen ja välillä lähemmäs nuuskimaan uskaltaen. Ja taustalla kuului koko illan tuo matala syvältä kurkusta tuleva murina, joka näytti ikään kuin jääneen vähän päälle Rufukselle. Rudolfia ei Rufuksen seurailu tuntunut haittaavan, paitsi aina silloin, kun Rufus yhtäkkiä hypähti jostain nopeasti lähelle tutkimaan. Yöksi Rudolf tuli meidän väliin nukkumaan, ja Rufus nukkui meidän jaloissa, ilmeisesti vahtimassa, ettei se "uutuus" ala mitään yllättävää.

Seuraavana päivänä oli taustamurina jo jäänyt pois, ja pojat jo kohtasivat toisiaan nenätysten ja nuuskimaan pysähtyen. Rufus yritti aina nuuskimisen jatkoksi ruveta pesemään Rudolfia (ilmeisesti "väärä" haju olisi pitänyt saada nopeasti pois), mistä pikkuinen ei niin innostunut, mikä puolestaan johti lähes poikkeuksetta pieneen sähinään ja painimiseen. Tuo paini näytti ihan alkuun aika hurjalta, kun Rufus on kuitenkin 3-kertaa Rudolfin kokoinen, mutta sitten huomattiin, että onneksi pikkuinen osaa aika hyvin pitää puolensa ja Rufus irrottaa otteen heti kun toinen sähähtää tarpeeksi varoittavasti.

Mutta kaiken kaikkiaan, Rudolf osasi heti alusta alkaen käydä vessassa oikeassa paikassa, ruokailla hyvällä ruokahalulla ja ystävystyminenkin Rufuksen kanssa on hyvällä mallilla, joten on sanottava että mukavan kivuttomasti poikien yhteiselo on alkanut! Ja se että Rufus alkaa normalisoitua siksi samaksi Rufukseksi, joka meillä täällä ennenkin eleli (puuhailee siis nyt jo ihan omiakin juttujaan, eikä vain ja ainostaan keskity seuraamaan mitä Rudolf tekee), osoittaa, ettei sekään ole tainnut loppujen lopuksi pahemmin traumatisoitua, vaikka elämä menikin yhtäkkiä melko mullinmallin!

Yritä tässä nyt tehdä etätöitä! (muutaman ekan päivän ajan kotona oli päiväsaikaan ihmisiä paikalla siltä varalta, jos olisi tullut tarvetta erotuomarille!)




Poikien koko- ja värierot tulevat kivasti esiin: meidän tiikerinpunaruskea isokissa & pikkublondi!

[tytteli]

(poikien kuvat katkeaa hassusti vähän reunasta vaikka liitin ne viestiin täysin samoin kuin ennenkin. mikähän lie pielessä? tai sit en vaan osaa..? )

Vielä pyyntö admin-henkilöille: jos mahdollista, voisiko Rufuksen ketjun nimen muuttaa muotoon "Rufus & Rudolf" ? Kiitos jo etukäteen!

[juhis]

Jos liitettävät kuvat ovat leveämpiä kuin n.600 pikseliä, se kai leikkaantuu pois ylimääräinen osa.
Viestiketjun nimeä pystyy vaihtamaan myös ekan viestin kirjoittaja, muokkaamalla sitä ensimmäistä viestiä, siinä näkyy erillisenä se otsikko. ju nou, jos tiedätte mitä tarkoitan.
nimim: jonkun toisen foorumin mode.

[cattis]

Terveisiä myös täältä isovanhemmilta kauniille jälkeläisille

[tytteli]

tänään meidän pikkuinen (tai no, iso poikahan se jo alkaa olla!) Rudolf on käynyt tapaamassa lääkärisetää ja selvinnyt kastraatiokoettelemuksestaan niin reippaana ja terhakkaana pikkukissana, ettei äkkiseltään arvaisi mitään tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuneenkaan!



Välittömästi kotiuduttuamme lääkärireissulta Rudolf kipaisi ruokakupilleen, joka tyhjeni ennätysvauhtia (voitteko kuvitella, henkilökunta ei tänä aamuna tarjoillutkaan ruokaa? Rudolf ei voinut käsittää sitä alkuunkaan, ja siitäkös se huuto ja protestointi vasta alkoikin, kun Rufus sai aamupalaa.. )

Rufus on ehkä ollut enemmänkin ihmeissään tämän päiväisistä merkillisyyksistä -veli katoaa paikalta ja saapuu sitten muutaman tunnin päästä takaisin "väärän" hajuisena- että se tarkkailee nyt täällä kaikkia rasahduksia niin tarkkaan, ettei malta normaaleja päiväuniaankaan oikein nukkua. Hyvä vaan, onpahan väsyneitä kissoja ja rauha maassa ensi yönä!

[Mummi]

Kummallinen ja puolueellinen isäntäväki kun ei anna aamulla sapuskaa kuin isolle veikalle - jo sitä joutaa protestoidakin
Mutta reipas poika! Silityksiä kissakaksikolle