Haltia

[ajapi]

Vuoden ikäisellä Haltialla on taas ollut jännittävä päivä. Heräsimme 10:30, minkä jälkeen Haltia on:

Leikkinyt, syönyt, hengaillut parvekkeella, jahdannut näkemätöntä oliota sisällä ja ulkona, tehnyt mahtavia voltteja huiskan perässä, hengaillut parvekkeella, käynyt sisällä ja ulkona, sisällä, ulkona, leikkinyt, hyppinyt huiskan perässä... Se kävi nukkumassa saunassa 10 minuuttia, minkä jälkeen se leikki ja riehui. Äsken, kello 16:45 Haltia käpertyi sohvatyynylle pesulle. Saa nähdä, joko olisi päikkäreiden aika

Tavallinen päivä nuorelle bengalikollille, siis Aivoja ei koskaan kuulunut jälkitoimituksena, ja off-nappi puuttuu kokonaan.

Lisäys: puolen tunnin päikkäreiden jälkeen oli keinoisä Velhon taas aika imettää "pikkuistaan". Teinibengali hamuaa edelleen keinoisän kaulaa hellyydenpuuskassaan, usein silloin, kun palvelija on yrittänyt halia teinibengalia. Keinoisä on teinibengalille Maailman Tärkein Olento.

[kainaloinen]

Voi että, herätäänkö teillä noin myöhään?

Ja haa, keinoisä on siis kehissä edelleen. Meillä Kieppi selvästi fanittaa Seppoa, ovat nyt joka paikassa kahdestaan riiviöimässä. Seppo sais vaan oikeasti tajuta olevan pal-li-ton...

[ajapi]

Tuo on kyllä mainiota, miten Seppo ja Kieppi ovat ilmeisesti henkisesti samalla aaltopituudella

Pahasta Haltiasta tulikin viime yönä Maha-Haltia. Heräsin viideltä ("vahingossa"), ja saman tien ruskea kissa köpötteli reteästi mahan päälle ja käpertyi kerälle. Ajattelin, että se on Metku-maatiainen, joka tekee välillä juuri noin. Ajattelin vaan, että onpa painava... No, silittelin ja lässytin, kunnes aloin ihmetellä, että tässä turkissa ja kropan mallissa on nyt jotain outoa, ja kehräyskin kuulostaa hassulta... Haltialta!

Haltia ei siis ole missään määrin sylikissa, vaan pikemminkin "apua, se silittää mua!" -kissa. Välillä se kuitenkin saa tuollaisia tilapäisiä mielenhäiriöitä Tilanteen juhlavuudesta johtuen yritin muutaman minuutin ajan sitkeästi nukkua, mutta en mitenkään pysty nukkumaan 6-kiloinen bengalikolli mahan päällä. Siispä jouduin halihäätämään sen, ja tällä kertaa silittely myös toimi karkottimena, kuten yleensä

Haltian halihäätö on win-win-situation: yleensä kissa lähtee paikalta johon itse haluan (tai vaatteen päältä, jota tarvitsen), mutta jos se pysyy paikallaan, saan nauttia Haltian silittelystä ja rapsuttelusta

Muuten elämä Haltiamaassa jatkuu ennallaan. Velho ja Haltia meinasivat pistää eilen sisustuksen uusiksi. Haltia viihtyy tuntikausia verkotetulla parvekkeella. Syksy on erityisen jännittävää aikaa, kun saa vaania lenteleviä lehtiä! Mutta voiko pöhkö bengali sairastuttaa itsensä, kun se A) ei tajua tulla sisään vaikka on kylmä ja B) kun se vaanii ja jännittää hommassa lihaksiaan, muttei pääse ampaisemaan hamuamiensa lehtien perään

Haltia on tällainen:

[Orja]

^Mä mietin viime talvena tuota kohtaa A meidän Pienen Sinisen kohdalla, kun se mökillä viettää ulkotarhassa kaiket yöt. Valvonta & Vahti Oy Ab Mustikka vauhdissa. Yritin pukea sitä villapaitaankin ks. http://www.kissukka.net/images/stories/ ... 324_03.jpg, mutta siitäkös se riemastui. Lopulta luovutin. Ei tullut kipeäksi...

[ajapi]

Sissi-parka Tuolla tavalla hienoa ja eleganttia kissaa häväistään... Mutta hyvä, ettei tullut kipeäksi. Haltiasta ei vaan tiedä, kun se saattaa olla liian innoissaan tajutakseen asioita Mutta kai se sisään tulisi, jos sen olisi oikeasti kylmä. Kapatrik oli myös sitä mieltä, että kissa tottuu viileämpään ilmaan, kun Haltiakin on nyt pari kuukautta viettänyt aikaa parvekkeella. Totta varmasti sekin.

[ajapi]

Nyt täytyy pukata kuvasaastetta, kun sain nuo kuvat purettua puolen vuoden ajalta. Siitä ilosta siis Pöhkö Pöhkelin:











Ai niin, pakollinen ulkoilukuva unohtui:

[sulopulla]

^ ihania kuvia
Terveisemme!

[kapatrik]

On se vaan varsinkin tossa kolmannessa kuvassa poitsu ihan äiteensä näköinen mummun kulta!

[nekuliini]

Haltia näyttää ihanan isolta ja komealta pojalta.

[ajapi]

Haltialla on kummallinen kausi meneillään. Se on aina näyttelyreissuilla niin mammanpoikaa: kun ei ole kissakavereita, joihin turvautua, niin se turvautuu mammaan. Tultiin kuitenkin kotiin Tallinnasta kolme päivää sitten, ja vielä on vaihde päällä: Haltia "unohtuu" syliin kun sen nostaa, saattaa vahingossa kehrätäkin. Vähän se jutteleekin. Yleensä Haltia nukkuu joko sohvalla tai sängyn toisessa laidassa, mutta viime yönä se käpertyi selkääni vasten nukkumaan

Näyttelyreissulla se oli kuulemma nukkunut yhtenä yönä pitkin pituuttaan mahani päällä Mitään en ollut huomannut.

Eiköhän kausi taas kohta mene ohi kuten yleensä, valitettavasti. Tahtoo mammanpojan

Ai niin, Haltia kiittää kehuista