Katit kävi taas näyttelyssä. Tällä kertaa ei Hamlettia pelottanut aivan niin kamalasti, ja etukäteen pelätty tuomarisetäkään ei ravistellut kisuparkaa niin pahasti kuin ounasteltiin.
Näyttelyhäkissä oli kuitenkin inhottavaa kun oli kova meteli ja joka paikassa tuoksui oudoille kissoille, ja jouduinkin sitten laittamaan siihen etuseinälle vielä kangasta niin, ettei varmasti näkynyt koko kissaa kenellekään. Viimeksi oli sitä ongelmaa, että ihmiset, etenkin ne pienet, tökki hamsteriparkaa häkin läpi ja herra oli ihan paniikissa.
Onnistuimme sitten mokaamaan heti aamusta oikein urakalla. Eläinlääkärintarkistuksessa eläinlääkäri avasi boksin ja kavahtui taaksepäin. Hamletilla oli boksissa sian kylkiluu eväänä...
Onneksi tuttu eläinlääkäri kyseessä, ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kysyä onko kyseessä edellinen eläinlääkäri ja meni vielä esittelemään hullua petoa saaliineen muillekin eläinlääkäreille...
Mutta ei se siihen loppunut... heti kun saatiin kissat häkkeihin ja käänsin selkäni, oli Ofelia puskenut itsensä ovenraosta lattialle ja oli jonkun toisen boksissa syömässä jonkun toisen eväitä...
Ofeliasta ei tykätty sunnuntaina, mutta neiti pääsi sitten loistamaan agilityradalla, joka olikin kanssa yksi vitsi. Emme ole koskaan aikaisemmin kokeilleet agilityä, mutta neitihän
ei koskaan ole paikallaan, joten ajattelin, että kokeillaan. No... ... ensimmäinen yritys ei ollut ollenkaan niin hyvä kun olisin toivonut.
Radassahan on 4 estettä. Nostin neidin ensimmäisen esteen taakse ja siihen Ofelia istahti, eikä hievahtanutkaan. Jonkin aikaa houkuteltuani päätin, että kokeillaan seuraavaa. Sama juttu. Tässä vaiheessa tuli kasvattajakin mukaan houkuttelemaan, mutta sama toistui vielä kolmannellakin esteellä joten annoimme periksi ja siirryimme syrjään jotta muutkin voivat harjoitella.
En kuitenkaan ollut valmis antamaan periksi koska kuitenkin tiedän, miten paljon Ofelia tykkää touhuta, joten hain vähän raksuja ja pari huiskaa lisää. Jonotimme uudelle vuorolle... ja aivan kuin olisin tuonut eri kissan! Se kun sai raksuja naaman eteen niin johan liikkui. Ajanottaja vielä ehdotti että pitäisi kokeilla raksupussilla ja kurotti pussia laatikosta. Kun Ofelia kuuli pussinrapinan meinasi pöytä jäädä kauas taakse ja lopputulos oli raksupussi houkuttimena neiti sinkaisi radan (muistaakseni) ajalla 3,07 s.
Sain sitten loppunäyttelyn kuulla kuitteja siitä, että kissoille kannattaa antaa ruokaa aika ajoin.
. Kaiken kukkuraksi nuo kaksijalkaiset ovat koko ajan retuuttamassa edestakaisin ja hokevat jotain keittiön tasoista ja ruokapöydästä...
Toivottavasti kauheus katoaa pian, ja Hamlet ja Ofelia löytävät toisensa.
- laitathan lisääkin kuvia pojan kotiutumisesta?
Re: Hamlet & Ofelia
