Niinpä Cogees Hautecouture of CattiCartano kotoisammin Otto-poika tai Otto rantautui meille sitten lopulta. Pojan turkki ja kroppa näyttivät pentukuvissa aivan unelmatapaukselta, mutta livenä Otto-poika ylittikin sitten vielä monin verroin kaikki odotukset. En ole koskaan nähnyt bengalilla näin tasalyhyttä, satumaisen tiheää turkkia, jossa on aivan uskomaton kontrasti ja vielä lisäksi lämmin väri ja kaunis patina. Useimmiten lämmin väri hieman rokottaa kontrastia. Oliko Otolla edes sitä tavanomaista suttuikää lainkaan, on jäänyt hieman hämärän peittoon. Joka tapauksessa tuntuu että kuvaaminenkin onnistuu tästä aina mistä kulmasta tahansa, jos vain tarkennus toimii kamerassa.
Otolla on myös aivan ihanan sosiaalinen luonne, kuten Timballakin, ja pojat sopivat tosi hyvin yhteen, mitä nyt vähän ruuasta aluksi nahisteltiin. Ratkaisimme tuon ruoka-asian sillä, että pojille annettiin lisää märkä-/tuoreruokaa joka syönnillä niin paljon kuin kuin napa veti. Siis uskomaton määrä mm. lihaa ja lisäksi kuivaliha/-kana-raksuseos aina vapaasti tarjolla. Eikä mitään tullut ylös
Hieman "kyseenalaiseksi iloksemme" on myös todettava merkkailun molemmilla alkaneen, eli jännitys tiivistyy täällä kesää kohti mahdollisen tulevan jälkikasvun suhteen!
Timba esittäytyy kuvin, kunhan saadaan kuvat järjestykseen. Tässä kuitenkin Otto!



