Hei.
Luin tästä rodusta iltapäivälehdestä ja aloin selvittelemään asioita kissan upean ulkonäön vuoksi. Aktiivisuus ja älykkyys kiehtoo myös. Älykkyydestä kysyisin että kuinka paljon sitä voi jalostaa? Shakkikaveriksi tuosta ei taida olla, mutta oppiiko esimerkiksi tuomaan ruokakupin näytille kun nälkä yllättää, hakemaan lehden, yms. perustemppuja?
Entä hoito, eroaako kovasti normaalista kotikissasta? Viimeksi mulla on ollut jonkunlainen katti joskus teinivuosina (Nyt alkaa olla 40v mittarissa), ja kaikki kokemukseni kissoista omistajana ovat ajalta jolloin niille vielä saattoi syöttää tavallista kotiruokaa kun tietoa hivenaineiden vaikutuksesta terveyteen ei ollut. Tarvitseeko siis perushoidon lisäksi opetella jotakin extraa jos bengalia haluaa hoitaa hyvin?
Entä kuinka paljon irtoaa eläinpölyä verrattuna normaaliin kotikissaan. Tuleeko asunnostani allergiselle kaverille hengenvaarallinen alue?
Mikä on summittainen hintahaitari? Useamman satasen taitavat ainakin maksaa, meneekö tonneihin asti?
Joitakin kysymyksiä
Moderators: huiskamestari, Mäykynen, kainaloinen, toimitus, Mummi
Re: Joitakin kysymyksiä
Hei "Ostanko bengalin?",
Älykkyyden jalostuksella tarkoitit varmasti koulutusta ja se on toki mahdollista. Shakkinpeluutaitoisia bengaleita ei toimituksen tiedossa ole, mutta muuten bengalille voi kyllä opettaa kaikenlaisia temppuja. Ruokakuppia bengali ei välttämättä opi tuomaan näytille ihan siitäkään syystä, että kuppi saattaa olla aika iso ja liukas kissan suussa kannettavaksi. Tässä siis tulee hiukan kokorajoituskin vastaan, monissa sarjakuvissa nähdylle kuppi suussa istuvalle berhandilaiselle kuppi on pieni esine, mutta kissalle taas aika iso. Toki kissan voi helposti opettaa ilmaisemaan nälkänsä jollain muulla keinoin, eri asia sitten on haluaako tällaista taitoa erikseen opettaa, koska saattaa olla, että ruokapyyntöjä tulee hiukan turhankin usein. Ruoka on hyvä motivaattori ja moni bengali oppii ihan opettamattakin ilmaisemaan nälkänsä esim. ruokakaapin edessä maukumalla. Sama koko-ongelma koskee lehteäkin, sekin on kissalle aika epämukavan iso kannettava. Noutoleikkejä kannattaa mielummin leikkiä vaikka pienikokoisilla hiirileluilla tms. muilla kissan suuhun paremmin mahtuvilla esineillä. Kissan voi siis hyvin opettaa vaikka noutamaan, istumaan tai esim. hyppimään agilityesteitä.
Bengali on yksi kissarotu muiden joukossa eikä sen hoito sinänsä eroa tavallisen kotikissan hoidosta mitenkään. Aktiivisuus kannattaa toki huomioida ja miettiä tarkkaan onko itsellä tarpeeksi aikaa ja kiinnostusta kissan aktivointiin. Vaikka bengalilla onkin upea ulkonäkö, se ei sovellu sohvakoristeeksi, vaan pitää varautua siihen, että kissaa joutuu aktivoimaan. Aktivointi voi toki olla monenlaista temppujen harjoittelua, leikkimistä, agilityä, valjasulkoiluja, jne. Kukin voi valita sellaisia aktivointimuotoja joista itse tykkää / joista kissa tykkää.
Bengalin hoito ei vaadi mitään erityisopettelua sinänsä, toki ruokinnasta olisi hyvä tietää jonkinlaiset alkeet, mutta aika pitkälle pärjää jo sillä että hankkii laadukkaita kissaruokia - yksinkertaistettuna siis sellaisia joissa lihaprosentti on suuri ja joissa ei ole suuria määriä viljoja, koska viljat eivät ole kissojen luontaista ravintoa. Lisäksi toki vitamiineista ja hivenaineista huolehtiminen on tärkeää, mutta jos ostaa täysravintoa, niin silloin ne on lisätty ruokaan jo valmiiksi. Ruokinnasta kannattaa kysellä myös kissan kasvattajalta neuvoja, niillä pääsee yleensä jo hyvin alkuun.
Välillä kuulee väitettävän, että bengali aiheuttaisi keskimäärin vähemmän allergiaa kuin moni muu kissarotu. Tämä on kuitenkin hyvin tapauskohtaista, eikä tämän varaan kannata liikaa laskea. Jos kaverillasi on paha kissa-allergia, voi hyvin olla ettei hän enää pysty vierailemaan teillä, mikäli hankit bengalin.
Bengalien hinnat vaihtelevat ja ovat jokaisen kasvattajan itsensä päätettävissä, mutta karkeasti voisi sanoa, että lemmikkipentu maksaa tyypillisimmin noin 1000-1500 euroa. Säännöllisesti kotia etsii myös aikuisia bengaleita (esim. omistajan elämänmuutoksen tai allergian vuoksi) ja näissä tapauksissa hinnat ovat yleensä selvästi alhaisempia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hankintahinta on lopulta vain pieni osa kissan aiheuttamista kustannuksista ja ruoka- kissanhiekka- ja eläinlääkärikuluista kertyy vuosien aikana iso summa.
Älykkyyden jalostuksella tarkoitit varmasti koulutusta ja se on toki mahdollista. Shakkinpeluutaitoisia bengaleita ei toimituksen tiedossa ole, mutta muuten bengalille voi kyllä opettaa kaikenlaisia temppuja. Ruokakuppia bengali ei välttämättä opi tuomaan näytille ihan siitäkään syystä, että kuppi saattaa olla aika iso ja liukas kissan suussa kannettavaksi. Tässä siis tulee hiukan kokorajoituskin vastaan, monissa sarjakuvissa nähdylle kuppi suussa istuvalle berhandilaiselle kuppi on pieni esine, mutta kissalle taas aika iso. Toki kissan voi helposti opettaa ilmaisemaan nälkänsä jollain muulla keinoin, eri asia sitten on haluaako tällaista taitoa erikseen opettaa, koska saattaa olla, että ruokapyyntöjä tulee hiukan turhankin usein. Ruoka on hyvä motivaattori ja moni bengali oppii ihan opettamattakin ilmaisemaan nälkänsä esim. ruokakaapin edessä maukumalla. Sama koko-ongelma koskee lehteäkin, sekin on kissalle aika epämukavan iso kannettava. Noutoleikkejä kannattaa mielummin leikkiä vaikka pienikokoisilla hiirileluilla tms. muilla kissan suuhun paremmin mahtuvilla esineillä. Kissan voi siis hyvin opettaa vaikka noutamaan, istumaan tai esim. hyppimään agilityesteitä.
Bengali on yksi kissarotu muiden joukossa eikä sen hoito sinänsä eroa tavallisen kotikissan hoidosta mitenkään. Aktiivisuus kannattaa toki huomioida ja miettiä tarkkaan onko itsellä tarpeeksi aikaa ja kiinnostusta kissan aktivointiin. Vaikka bengalilla onkin upea ulkonäkö, se ei sovellu sohvakoristeeksi, vaan pitää varautua siihen, että kissaa joutuu aktivoimaan. Aktivointi voi toki olla monenlaista temppujen harjoittelua, leikkimistä, agilityä, valjasulkoiluja, jne. Kukin voi valita sellaisia aktivointimuotoja joista itse tykkää / joista kissa tykkää.
Bengalin hoito ei vaadi mitään erityisopettelua sinänsä, toki ruokinnasta olisi hyvä tietää jonkinlaiset alkeet, mutta aika pitkälle pärjää jo sillä että hankkii laadukkaita kissaruokia - yksinkertaistettuna siis sellaisia joissa lihaprosentti on suuri ja joissa ei ole suuria määriä viljoja, koska viljat eivät ole kissojen luontaista ravintoa. Lisäksi toki vitamiineista ja hivenaineista huolehtiminen on tärkeää, mutta jos ostaa täysravintoa, niin silloin ne on lisätty ruokaan jo valmiiksi. Ruokinnasta kannattaa kysellä myös kissan kasvattajalta neuvoja, niillä pääsee yleensä jo hyvin alkuun.
Välillä kuulee väitettävän, että bengali aiheuttaisi keskimäärin vähemmän allergiaa kuin moni muu kissarotu. Tämä on kuitenkin hyvin tapauskohtaista, eikä tämän varaan kannata liikaa laskea. Jos kaverillasi on paha kissa-allergia, voi hyvin olla ettei hän enää pysty vierailemaan teillä, mikäli hankit bengalin.
Bengalien hinnat vaihtelevat ja ovat jokaisen kasvattajan itsensä päätettävissä, mutta karkeasti voisi sanoa, että lemmikkipentu maksaa tyypillisimmin noin 1000-1500 euroa. Säännöllisesti kotia etsii myös aikuisia bengaleita (esim. omistajan elämänmuutoksen tai allergian vuoksi) ja näissä tapauksissa hinnat ovat yleensä selvästi alhaisempia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hankintahinta on lopulta vain pieni osa kissan aiheuttamista kustannuksista ja ruoka- kissanhiekka- ja eläinlääkärikuluista kertyy vuosien aikana iso summa.