Meillä on pari vuotta ollut leikattu bengalinaaras (nyt noin kolme vuotias). Se on leikkisä ja viihtyy seurassa ja sylissä.
Kuukausi sitten hän sai seurakseen toisen bengalinaaraan, iältään muutamia kuukausia vanhemman ja myös leikatun.
Tämä toinen on ujo, välttelee seuraa ja pelkää ääniä ja liikettä.
Tämä ei ole ongelma. Ongelma on, että nähdessään toisensa kissat käyvät tosissaan toisiinsa kiinni. Lopetamme tappelun heti alkuunsa ja tarvittaessa eristämme kissat toisistaan. Pidimme kissat pari viikkoa toisistaan erossa aluksi ja nyt annamme liikkua samoissa tiloissa valvotusti pari tuntia päivässä.
Teemmekö asiat totaalisen väärin? Onkohan valoa jossain vaiheessa tunnelin päässä?
Miten bengalit sopeutuvat toisiinsa?
Moderators: huiskamestari, Mäykynen, kainaloinen, toimitus, Mummi
Re: Miten bengalit sopeutuvat toisiinsa?
Hei Kysyvä,
Jotta ongelmaa voisi hiukan paremmin ymmärtää, olisi hyvä tietää hiukan enenmmän uuden aran bengalin taustoista. Miksi kissa vaihtoi kotia ja millainen koti sillä on ennen mahtanut olla? Onko se arka ihan vain syntyjään vai onko se muuttanut teille huonoista / epämääräisistä oloista vai onko se mahdollisesti jo entuudestaan ollut jonkun perheen muiden kissojen kiusaama ja siksi tarvitsi uuden kodin? Vai onko taustalla ollut ihan vain tavallinen uuden kodin etsintä entisen omistajan elämänmuutoksen tms. vuoksi? Oliko kissa jo entisessä kodissaan arka ja pelokas vai onko arkuus alkanut vasta teillä? Jos et itsekään tiedä näihin vastauksia, niin kannattaa yrittää mahdollisuuksien mukaan selvittää edellisestä kodista (mahdollisesti myös kissan kasvattajalta), sillä siten voisit ehkä itsekin ymmärtää paremmin, mikä onkaan pääongelma ja mikä seurausta. Sen jälkeen voit hiukan paremmin yrittää arvailla, mitä kissojesi päässä ehkä liikkuu.
On hyvin tavallista, etteivät uudet kissat ole heti ylimpiä ystävyksiä, mutta toistaalta on myös jo huolestuttavaa, jos vielä kuukaudenkin jälkeen kissat kohdatessaan käyvät toisiinsa tosissaan kiinni. Pieni toisen karttelu ja sähinä ovat vielä tavallista tutustumista ja painileikit ovat tavallisia ihan kaverikissojenkin välillä, mutta jos tosiaan on kyse vakavamielisestä tappelusta, niin silloin asiaan toki pitää puuttua. Hiukan voisi yrittää analysoida tilannetta, kuka aloittaa tappelut? Onko niin, että vanha kissasi ei hyväksy uutta tulokasta ja uusi tulokas taas puolestaan on pelokas saamastaan vastaanotosta? Onko tilanne muuttunut kuukauden aikana yhtään parempaan suuntaan vai onko säilynyt samana tai jopa mennyt pahemmaksi?
Jos tilanne ei ole kuukaudessa yhtään muuttunut paremmaksi, on tuo jo aika huolestuttavan kuuloista. Toki paljon riippuu siitäkin paljonko kissat ovat saaneet viettää aikaa yhdessä: jos ne ovat tästä kuukaudesta olleet ensin pari ensimmäistä viikkoa kokonaan eristyksissä toisistaan ja senkin jälkeen vain satunnaisesti nähneet toisiaan, niin voi olla, että tutustuminen on vasta aivan alussa, koska todellisuudessa kissat eivät ole olleet yhdessä kuukautta, vaan pikemminkin joitain tunteja. Väkisin ei pidä kissoja toisiinsa tutustuttaa, vaan pikimminkin taata, että kummallakin on turvallinen pääsy esim. hiekkalaatikolle ja ruokakupille. Tutustuminen siis kissojen ehdoilla ja vain valvonnan alla, jos kerran kissat ihan tosissaan tappelevat. Toisaalta ei kannata yliholhota eli antaa kissojen rauhassa tutustua ja jokaiseen pieneen läppäisyyn tai sähähdykseen ei kannata reagoida.
Kuitenkaan liian kauaa ei kannata myöskään väkisin yrittää, vaan jossain vaiheessa on myös sekä oman että erityisesti kissojen mielenrauhan vuoksi parasta todeta, että nämä kaksi kissaa eivät sovi samaan talouteen. Jos kumpikin on elänyt ainoana kissana kolme ensimmäistä vuotta ja jos luonteet ovat vielä ihan vastakohdat (vilkas ja seurallinen vs. pelokas ja arka), niin yhteiselämä voi osoittautua mahdottomaksi. Kissojen keskenäiset suhteet voivat välillä olla monimutkaisia ymmärtää ja saman talouden pitkään yhdessäkin eläneiltä kissoilta voi joskus mennä sukset ristiin, niin että jollekin on tarpeen etsiä uusi koti.
Kannattaa siis alkaa myös harkita uuden kodin etsintää toiselle kissalle ellei mitään parannusta keskenäisiin väleihin ole tullut ja jos tutustumisaikaakin on jo ollut enemmän kuin muutamia satunnaisia tunteja silloin tällöin. Jos uuden kodin etsintään joudutaan, niin ehdottomasti kannattaa ainakin aralle kisalle etsiä koti, joka on rauhallinen eli jossa ei mielellään ole pieneiä lapsia tai muita kissoja, koska kuvailusi perusteella on aika todennäköistä, että kyseinen kissa viihtyy parhaiten rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä (näin ainakin, jos oli arka jo ennen teille muutoa), ja riski tulla mahdollisten muiden kissojen kiusaamaksi on suuri. Kaikki kissat eivät suinkaan nauti kissakaverin seurasta, kun taas toisille oma lajitoveri on parasta mahdollista seuraa.
Jotta ongelmaa voisi hiukan paremmin ymmärtää, olisi hyvä tietää hiukan enenmmän uuden aran bengalin taustoista. Miksi kissa vaihtoi kotia ja millainen koti sillä on ennen mahtanut olla? Onko se arka ihan vain syntyjään vai onko se muuttanut teille huonoista / epämääräisistä oloista vai onko se mahdollisesti jo entuudestaan ollut jonkun perheen muiden kissojen kiusaama ja siksi tarvitsi uuden kodin? Vai onko taustalla ollut ihan vain tavallinen uuden kodin etsintä entisen omistajan elämänmuutoksen tms. vuoksi? Oliko kissa jo entisessä kodissaan arka ja pelokas vai onko arkuus alkanut vasta teillä? Jos et itsekään tiedä näihin vastauksia, niin kannattaa yrittää mahdollisuuksien mukaan selvittää edellisestä kodista (mahdollisesti myös kissan kasvattajalta), sillä siten voisit ehkä itsekin ymmärtää paremmin, mikä onkaan pääongelma ja mikä seurausta. Sen jälkeen voit hiukan paremmin yrittää arvailla, mitä kissojesi päässä ehkä liikkuu.
On hyvin tavallista, etteivät uudet kissat ole heti ylimpiä ystävyksiä, mutta toistaalta on myös jo huolestuttavaa, jos vielä kuukaudenkin jälkeen kissat kohdatessaan käyvät toisiinsa tosissaan kiinni. Pieni toisen karttelu ja sähinä ovat vielä tavallista tutustumista ja painileikit ovat tavallisia ihan kaverikissojenkin välillä, mutta jos tosiaan on kyse vakavamielisestä tappelusta, niin silloin asiaan toki pitää puuttua. Hiukan voisi yrittää analysoida tilannetta, kuka aloittaa tappelut? Onko niin, että vanha kissasi ei hyväksy uutta tulokasta ja uusi tulokas taas puolestaan on pelokas saamastaan vastaanotosta? Onko tilanne muuttunut kuukauden aikana yhtään parempaan suuntaan vai onko säilynyt samana tai jopa mennyt pahemmaksi?
Jos tilanne ei ole kuukaudessa yhtään muuttunut paremmaksi, on tuo jo aika huolestuttavan kuuloista. Toki paljon riippuu siitäkin paljonko kissat ovat saaneet viettää aikaa yhdessä: jos ne ovat tästä kuukaudesta olleet ensin pari ensimmäistä viikkoa kokonaan eristyksissä toisistaan ja senkin jälkeen vain satunnaisesti nähneet toisiaan, niin voi olla, että tutustuminen on vasta aivan alussa, koska todellisuudessa kissat eivät ole olleet yhdessä kuukautta, vaan pikemminkin joitain tunteja. Väkisin ei pidä kissoja toisiinsa tutustuttaa, vaan pikimminkin taata, että kummallakin on turvallinen pääsy esim. hiekkalaatikolle ja ruokakupille. Tutustuminen siis kissojen ehdoilla ja vain valvonnan alla, jos kerran kissat ihan tosissaan tappelevat. Toisaalta ei kannata yliholhota eli antaa kissojen rauhassa tutustua ja jokaiseen pieneen läppäisyyn tai sähähdykseen ei kannata reagoida.
Kuitenkaan liian kauaa ei kannata myöskään väkisin yrittää, vaan jossain vaiheessa on myös sekä oman että erityisesti kissojen mielenrauhan vuoksi parasta todeta, että nämä kaksi kissaa eivät sovi samaan talouteen. Jos kumpikin on elänyt ainoana kissana kolme ensimmäistä vuotta ja jos luonteet ovat vielä ihan vastakohdat (vilkas ja seurallinen vs. pelokas ja arka), niin yhteiselämä voi osoittautua mahdottomaksi. Kissojen keskenäiset suhteet voivat välillä olla monimutkaisia ymmärtää ja saman talouden pitkään yhdessäkin eläneiltä kissoilta voi joskus mennä sukset ristiin, niin että jollekin on tarpeen etsiä uusi koti.
Kannattaa siis alkaa myös harkita uuden kodin etsintää toiselle kissalle ellei mitään parannusta keskenäisiin väleihin ole tullut ja jos tutustumisaikaakin on jo ollut enemmän kuin muutamia satunnaisia tunteja silloin tällöin. Jos uuden kodin etsintään joudutaan, niin ehdottomasti kannattaa ainakin aralle kisalle etsiä koti, joka on rauhallinen eli jossa ei mielellään ole pieneiä lapsia tai muita kissoja, koska kuvailusi perusteella on aika todennäköistä, että kyseinen kissa viihtyy parhaiten rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä (näin ainakin, jos oli arka jo ennen teille muutoa), ja riski tulla mahdollisten muiden kissojen kiusaamaksi on suuri. Kaikki kissat eivät suinkaan nauti kissakaverin seurasta, kun taas toisille oma lajitoveri on parasta mahdollista seuraa.