Hei,
Olisin kiinnostunut rodun geneettisestä kestävyydestä. Minkälainen on bengaleiden sukusiitosprosentti ja / tai tehollinen populaatio? Onko yhdistyksellä jonkinlaista jalostussuunnitelmaa rodulle tai yleisiä periaatteita jalostuksen suhteen. Koirapuolella jo vaaditaan roduilta jalostuksen tavoiteohjelma, josta rotuyhdistykset vastaavat. Olisi varmaan hyvä juttu kissapuolellakin.
Bengaleiden sukusiitosprosentti ja tehollinen populaatio
Moderators: huiskamestari, Mäykynen, kainaloinen, toimitus, Mummi
Re: Bengaleiden sukusiitosprosentti ja tehollinen populaatio
Hei Elina
Bengaliyhdistyksellä ei ole "jalostussuunnitelman" nimellä kulkevaa asiakirjaa mutta sama asia esitetään bengaliyhdistyksen eettisissä säännöissä. Säännöissä määritellään bengalikasvatuksen päämäärät, joissa aivan ensimmäisenä korostetaan terveiden kissojen kasvattamista (erityisesti kohdat 1 ja 3) ja vasta sen jälkeen tulevat rodunomaisuus ym seikat. Säännöt voit lukea kokonaisuudessaan seuraavasta linkistä http://www.bengalikissat.com/eettiset-saeaennoet
Suomessa kasvatettavien bengaleiden keskimääräistä sukusiitosprosenttia ei ole ”virallisesti” laskettu, mutta korkea se ei käytännössä voi olla (vrt. lopussa oleva kohta Kissaliiton säännöistä). Jokainen bengaliyhdistykseen kuuluva kasvattaja, pienikin –aktiivisia isoja kasvattajia ei ole montaa - laskee itse suunnittelemansa yhdistelmän sukusiitosprosentit ja kasvatuksessa ollaan erittäin tarkkoja siitä, että lähisukulaisia ei käytetä. Kasvattajat tuovat lisäksi uusia yksilöitä ulkomailta ja myös naapurimaiden kasvattajien kanssa ollaan yhteistyössä siitoskissan partneria etsittäessä, jotta kasvatukseen saadaan "uutta verta".
Kissakasvatusta ja lähisukulaisten käyttöä siitoksessa valvoo myös Suomen kissaliitto, jonka säännöt ovat erittäin tiukat: Lähisukulaisten käyttäminen jalostuksessa vaatii aina Kissaliiton (rotutoimikunta) erityisluvan. Hakemuksen tulee olla erittäin hyvin perusteltu, jotta lupa heltiäisi ja Kissaliitto harkitsee kunkin lupahakemuksen tapauskohtaisesti. http://www.kissaliitto.fi/tiedostot/Reksaannot08.pdf kohta 12 astutuserikoisluvat. Sukusiitosta ei siis voi harrastaa "tuosta noin vain" jos aikoo kasvattaa rotukissoja eli saada pentueelle myös rekisterikirjat.
Lisäys:
Sukusiitosprosentti, kun katsotaan pidemmälle kuin normaaliin 4-5 sukupolveen, ei välttämättä kerro koko totuutta. Bengalihan on tosi nuori rotu, joten useimmilla 10 sukupolvea yltää jo ns. foundationiin eli aasian leopardikissaan tai muihin rotuihin, ja tuo kanta on tietysti melko kapea. Siinä mielessä vertailu muihin ei ole ihan reilua, mutta toki esittämäsi ongelma on todellinen. Bengali on vain kehityksessä toisessa vaiheessa kuin useimmat muut vanhemmat rodut.
Vähitellen kuitenkin nuo keskimääräiset kokonaisprosentitkin tulevat bengaleilla laskemaan (kunnes alkavat taas nousta, kuten kaikissa kissa- ja koiraroduissa, jotka ovat suljettuja populaatioita). Tilastotietoa noista keskimääräisistä kokonaisprosenteista on vaikea saada, koska kissamaailmassa ei ole saatu käyttöön yhteistä sukutaulutietokantaa - asiasta kyllä keskustellaan aina silloin tällöin. Tehollinen populaatio Suomessa saattaisi olla 10 prosenttia, mutta tämä on täysin arvailua, varmaa tietoa ei ole.
Bengaliyhdistyksellä ei ole "jalostussuunnitelman" nimellä kulkevaa asiakirjaa mutta sama asia esitetään bengaliyhdistyksen eettisissä säännöissä. Säännöissä määritellään bengalikasvatuksen päämäärät, joissa aivan ensimmäisenä korostetaan terveiden kissojen kasvattamista (erityisesti kohdat 1 ja 3) ja vasta sen jälkeen tulevat rodunomaisuus ym seikat. Säännöt voit lukea kokonaisuudessaan seuraavasta linkistä http://www.bengalikissat.com/eettiset-saeaennoet
Suomessa kasvatettavien bengaleiden keskimääräistä sukusiitosprosenttia ei ole ”virallisesti” laskettu, mutta korkea se ei käytännössä voi olla (vrt. lopussa oleva kohta Kissaliiton säännöistä). Jokainen bengaliyhdistykseen kuuluva kasvattaja, pienikin –aktiivisia isoja kasvattajia ei ole montaa - laskee itse suunnittelemansa yhdistelmän sukusiitosprosentit ja kasvatuksessa ollaan erittäin tarkkoja siitä, että lähisukulaisia ei käytetä. Kasvattajat tuovat lisäksi uusia yksilöitä ulkomailta ja myös naapurimaiden kasvattajien kanssa ollaan yhteistyössä siitoskissan partneria etsittäessä, jotta kasvatukseen saadaan "uutta verta".
Kissakasvatusta ja lähisukulaisten käyttöä siitoksessa valvoo myös Suomen kissaliitto, jonka säännöt ovat erittäin tiukat: Lähisukulaisten käyttäminen jalostuksessa vaatii aina Kissaliiton (rotutoimikunta) erityisluvan. Hakemuksen tulee olla erittäin hyvin perusteltu, jotta lupa heltiäisi ja Kissaliitto harkitsee kunkin lupahakemuksen tapauskohtaisesti. http://www.kissaliitto.fi/tiedostot/Reksaannot08.pdf kohta 12 astutuserikoisluvat. Sukusiitosta ei siis voi harrastaa "tuosta noin vain" jos aikoo kasvattaa rotukissoja eli saada pentueelle myös rekisterikirjat.
Lisäys:
Sukusiitosprosentti, kun katsotaan pidemmälle kuin normaaliin 4-5 sukupolveen, ei välttämättä kerro koko totuutta. Bengalihan on tosi nuori rotu, joten useimmilla 10 sukupolvea yltää jo ns. foundationiin eli aasian leopardikissaan tai muihin rotuihin, ja tuo kanta on tietysti melko kapea. Siinä mielessä vertailu muihin ei ole ihan reilua, mutta toki esittämäsi ongelma on todellinen. Bengali on vain kehityksessä toisessa vaiheessa kuin useimmat muut vanhemmat rodut.
Vähitellen kuitenkin nuo keskimääräiset kokonaisprosentitkin tulevat bengaleilla laskemaan (kunnes alkavat taas nousta, kuten kaikissa kissa- ja koiraroduissa, jotka ovat suljettuja populaatioita). Tilastotietoa noista keskimääräisistä kokonaisprosenteista on vaikea saada, koska kissamaailmassa ei ole saatu käyttöön yhteistä sukutaulutietokantaa - asiasta kyllä keskustellaan aina silloin tällöin. Tehollinen populaatio Suomessa saattaisi olla 10 prosenttia, mutta tämä on täysin arvailua, varmaa tietoa ei ole.