Riiviötäpläturkit..
Moderators: huiskamestari, Mäykynen, kainaloinen
-
- Riiviörääpäle
- Posts: 64
- Joined: 18.03.2009 08:29
Re: Riiviötäpläturkit..
Hmm... Vaikuttaa aika selvältä, mistä meidän Hipsukka on perinyt kissamaisen huumorintajunsa. Terveisiä vaan äiti-Jaguliinalle ja isovaari-Hurmurille! Hipsu ei onneksi ole (vielä?) erityisen kiinnostunut ovenkahvoista, mutta kaapit ovat vastustamattomia paikkoja. Neiti on bongattu mm. kuivauskaapista lautasten keskeltä
Tänään meillä oli päivällä naamiaiset: lumivärinen riiviö hinkkasi molempia poskiaan hiilihankoon niin, että emokaan ei varmaan olisi tunnistanut moista nokisutaria... ei hajusta eikä ulkonäöstä
Perintönä kulkevista riiviöinneistä tuli mieleeni, että eikös se ollut juuri Hurmuri, joka harrastaa olkapäälle loikkaamista? Ja joku Mummin kisuista (Oodi??) tekee tätä samaa? Hipsun pravuureja on nimittäin kissankoppaus. Haaste alkaa siitä, että allekirjoittanut seisoo lattialla ja neiti touhuaa vieressä. Hipsu kyyristyy hyökkäysasentoon ja tuijottaa erittäin pelottavan näköisenä suoraan assistentin silmiin. Seuraa salamannopea pomppaus reilun metrin korkeudelle joko assarin kyljen kohdalle tai rinnalle. Assistentin vaativana tehtävänä on kopata riiviö ilmasta kiinni. Ponnistusvoima ei kai ihan riitä olkapäälle asti
Tänään meillä oli päivällä naamiaiset: lumivärinen riiviö hinkkasi molempia poskiaan hiilihankoon niin, että emokaan ei varmaan olisi tunnistanut moista nokisutaria... ei hajusta eikä ulkonäöstä
Perintönä kulkevista riiviöinneistä tuli mieleeni, että eikös se ollut juuri Hurmuri, joka harrastaa olkapäälle loikkaamista? Ja joku Mummin kisuista (Oodi??) tekee tätä samaa? Hipsun pravuureja on nimittäin kissankoppaus. Haaste alkaa siitä, että allekirjoittanut seisoo lattialla ja neiti touhuaa vieressä. Hipsu kyyristyy hyökkäysasentoon ja tuijottaa erittäin pelottavan näköisenä suoraan assistentin silmiin. Seuraa salamannopea pomppaus reilun metrin korkeudelle joko assarin kyljen kohdalle tai rinnalle. Assistentin vaativana tehtävänä on kopata riiviö ilmasta kiinni. Ponnistusvoima ei kai ihan riitä olkapäälle asti
Kuinka tuo kissa voi olla tuollainen...?!
Re: Riiviötäpläturkit..
Meillä taas Aslan pitävät huolen siitä että kenkiä ei voi kukaan jättää eteiseen vartioimatta, muuten herra nakertaa kengät aivan rikki
Siis omistaako kukaan muu bengalia joka NAKERTAA kaikki kengät ?
Ps. Ei tässä muuten mitään hätää ole, mutta vessamme alkaa olemaan melko täynnä kenkiä
Jotta meidän perheessä orjat eivät pääsisi liian helpolla, niin Aslanin kenkävimman vastapainoksi Alaska rakastaa villasukkia YLIKAIKEN ja nakertaa niitä, jos sattuu jäämään herran ulottuville.
Tottakai pojat keksivät myös paljon muutakin puuhaa, mutta nuo ovat niiden ykköspaheet..
Taisi poikien hakureissulla sattua joku kämmi ja sainkin kaksi jyrsijää kissojen sijasta
Siis omistaako kukaan muu bengalia joka NAKERTAA kaikki kengät ?
Ps. Ei tässä muuten mitään hätää ole, mutta vessamme alkaa olemaan melko täynnä kenkiä
Jotta meidän perheessä orjat eivät pääsisi liian helpolla, niin Aslanin kenkävimman vastapainoksi Alaska rakastaa villasukkia YLIKAIKEN ja nakertaa niitä, jos sattuu jäämään herran ulottuville.
Tottakai pojat keksivät myös paljon muutakin puuhaa, mutta nuo ovat niiden ykköspaheet..
Taisi poikien hakureissulla sattua joku kämmi ja sainkin kaksi jyrsijää kissojen sijasta
Alaska, BEN ns 24
Aslan, BEN n 24
<3
Re: Riiviötäpläturkit..
Tarviiko tähän enää mitään sanoa
Re: Riiviötäpläturkit..
hiljaseks vetää...
Neiti Ylppö BEN n 24
Stella BEN n 24 33
http://taplatytot.blogspot.com/
Stella BEN n 24 33
http://taplatytot.blogspot.com/
-
- Riiviörääpäle
- Posts: 70
- Joined: 30.09.2008 16:54
Re: Riiviötäpläturkit..
Pitäisikö sanoa, että osanottoni sotkun johdosta... Toisaalta, mieleeni tuli, että jospa olikin tarkoitus osua tiskipöydällä olevaan puurokulhoon ja auttaa tulevaa aamiaista??? Syödäänkö teillä mikropuuroa?
Tuosta olkapäälle hyppäämisestä vielä sen verran, että eikö se olekaan Nero-pojun mamin alistuskeino vaan bengaliominaisuus? Meillä on kauhea huuto ja mahdoton sopivan hyppypaikan etsiminen, kun minä tulen kotiin. Ja annas olla kun sinne olalle joskus pääsee (ei onnistu töistä kotiin tullessa - karderoopin uusiminen tulee liian kalliiksi) niin jo kehrätään ja leivotaan kuin viimeistä päivää. Mutta tätä käytetään vaan naispuoliseen henkilökuntaan, miehelläni ei ole samaa "kotiutumisongelmaa".
Joskus kuin väistely-yrityksissä keskittyminen herpaantuu ja kahdeksan kiloa rämähtää olkapäälle, niin sen tosiaan huomaa...
Tuosta olkapäälle hyppäämisestä vielä sen verran, että eikö se olekaan Nero-pojun mamin alistuskeino vaan bengaliominaisuus? Meillä on kauhea huuto ja mahdoton sopivan hyppypaikan etsiminen, kun minä tulen kotiin. Ja annas olla kun sinne olalle joskus pääsee (ei onnistu töistä kotiin tullessa - karderoopin uusiminen tulee liian kalliiksi) niin jo kehrätään ja leivotaan kuin viimeistä päivää. Mutta tätä käytetään vaan naispuoliseen henkilökuntaan, miehelläni ei ole samaa "kotiutumisongelmaa".
Joskus kuin väistely-yrityksissä keskittyminen herpaantuu ja kahdeksan kiloa rämähtää olkapäälle, niin sen tosiaan huomaa...
Kynsilaukka
Re: Riiviötäpläturkit..
Notta kävipähä ohrasestiwildtouch wrote:Tarviiko tähän enää mitään sanoa
Vain kissojen ystävät tietävät,
millaista on omata turkispäällysteinen,
musikaalinen ja jäähtymätön
kuumavesipullo.
Susanne Millen
millaista on omata turkispäällysteinen,
musikaalinen ja jäähtymätön
kuumavesipullo.
Susanne Millen
Re: Riiviötäpläturkit..
Mikäs se sieltä kurkkaa? kolmisen kuukautta se kestikin.
Karkuri
Olimme taannoin lomalla mökillä ja meidän riiviö päätti karata 2 kertaa tuon 3 viikon aikana.
Ajattelin jakaa tarinat vaikkapa varoittavana esimerkkinä:
Karkuteillä osa 1:
Hyttysverkolla varustettu ikkuna oli yöllä auki, ja kun aamulla heräsimme, Manua ei näkynyt missään mutta verkossapa näkyi kissan mentävä aukko. Korostan että verkko ei ollut mitään hentoa harsoa, vaan semmoista rautakaupan vahvaa. Myöskään kiinnitys ei ollut pettänyt, vaan toisessa ala kulmassa oli kuin veitsellä vedetty viilto. Siinä sitten äkkiä söin aamupalan ulkona samalla Manua huudellen mutta mitään ei kuulunut eikä näkynyt. Aloin sitten pakkaamaan reppua (juomista, vessapaperia ym.) että jos koko päivä menee metsässä kissaa etsiessä, niin sieltähän se pusikosta tuli muina miehinä, käveli suoraan rappuset ylös ja sisälle. Ei sanonut mitään, vaikka yleensä juttelee kovasti. Tiesi varmaan tehneensä väärin. Oltiin vähän äimänä, mutta en sitten osannut reagoida siihen oikein mitenkään. Olin helpottunut mutta en nyt hirveästi viitsinyt kehuakaan. En myöskään torunut, koska ajattelin että jos se vielä karkaa niin ei uskalla tulla itse takaisin torujen pelossa.
Ei muuta kun uusi verkko rautakaupasta ja sitten nikkaroitiin vielä rimasta "kalterit" ulkopuolelle.
Karkuteillä osa 2:
Manu hengaili valjaissa hihnaan kytkettynä rappusten kaiteen tolpassa. Vähän väliä kurkkailin että kaikki on ok (tapasi mennä aina solmuun kun kirteli siinä pihassa ja mökin alla, vaikka hihna ei ollut kuin 5m). No, kerran kun kurkkasin niin sydän hyppäsi taas kurkkuun; pelkät tyhjät (kiinni olevat) VALJAAT siinä nurmikolla makasi . Karkuri löytyi toiselta puolen mökkiä. Ensin komensin nätisti mutta topakasti, yritti luikkia kauemmas. Sitten kun korotin ääntä niin pysähtyi, kävi matalaksi ja antoi ottaa kiinni. Onneksi on auktoriteettia
Pienestä asti olen Manua ulkoiluttanut valjaissa ja se kulkee ja tottelee niissä tosi hyvin mutta kyllä sillä näköjään villieläimen vaistot on, kun katsoo tilaisuutensa tulleen kun silmä välttää! Loppu hyvin, kaikki hyvin
Ajattelin jakaa tarinat vaikkapa varoittavana esimerkkinä:
Karkuteillä osa 1:
Hyttysverkolla varustettu ikkuna oli yöllä auki, ja kun aamulla heräsimme, Manua ei näkynyt missään mutta verkossapa näkyi kissan mentävä aukko. Korostan että verkko ei ollut mitään hentoa harsoa, vaan semmoista rautakaupan vahvaa. Myöskään kiinnitys ei ollut pettänyt, vaan toisessa ala kulmassa oli kuin veitsellä vedetty viilto. Siinä sitten äkkiä söin aamupalan ulkona samalla Manua huudellen mutta mitään ei kuulunut eikä näkynyt. Aloin sitten pakkaamaan reppua (juomista, vessapaperia ym.) että jos koko päivä menee metsässä kissaa etsiessä, niin sieltähän se pusikosta tuli muina miehinä, käveli suoraan rappuset ylös ja sisälle. Ei sanonut mitään, vaikka yleensä juttelee kovasti. Tiesi varmaan tehneensä väärin. Oltiin vähän äimänä, mutta en sitten osannut reagoida siihen oikein mitenkään. Olin helpottunut mutta en nyt hirveästi viitsinyt kehuakaan. En myöskään torunut, koska ajattelin että jos se vielä karkaa niin ei uskalla tulla itse takaisin torujen pelossa.
Ei muuta kun uusi verkko rautakaupasta ja sitten nikkaroitiin vielä rimasta "kalterit" ulkopuolelle.
Karkuteillä osa 2:
Manu hengaili valjaissa hihnaan kytkettynä rappusten kaiteen tolpassa. Vähän väliä kurkkailin että kaikki on ok (tapasi mennä aina solmuun kun kirteli siinä pihassa ja mökin alla, vaikka hihna ei ollut kuin 5m). No, kerran kun kurkkasin niin sydän hyppäsi taas kurkkuun; pelkät tyhjät (kiinni olevat) VALJAAT siinä nurmikolla makasi . Karkuri löytyi toiselta puolen mökkiä. Ensin komensin nätisti mutta topakasti, yritti luikkia kauemmas. Sitten kun korotin ääntä niin pysähtyi, kävi matalaksi ja antoi ottaa kiinni. Onneksi on auktoriteettia
Pienestä asti olen Manua ulkoiluttanut valjaissa ja se kulkee ja tottelee niissä tosi hyvin mutta kyllä sillä näköjään villieläimen vaistot on, kun katsoo tilaisuutensa tulleen kun silmä välttää! Loppu hyvin, kaikki hyvin
Koira on ihmisen palvelija ja ihminen kissan