Olin ilmoittanut lippuja varatessani, että kuljetan Stidiä mukanani kovassa boxissa. Vasta check inissä selvisi, että sitä ei kelpuuteta cabiiniin, koska se ei mahdu penkin alle. Mitäs nyt tehdään? Onneksi kentältä löytyi yksi lipunmyyntipiste, jolta sai ostaa myös pehmeitä eläinkuljetuslaukkuja. Siispä rahaa tiskiin, kova boxi säilytykseen ja kokeilemaan iidelleen checkaukseen. Tällä kerralla homma oli ok.
Turvatarkastuksessa tapahtui taas jänniä juttuja. Pyysivät turvatädit minua ottamaan Stidin pois laukusta, että saavat tutkia laukun. Pyrskähdin nauruun ja sanoin, että nou kän duu elleivät he halua metsästää kissaa ympäri lentokenttää. Niinpä me pääsimmr turvatarkastajien kanssa johonkin siivouskomeroon ja siellä otin Stidin laukusta siksi hetkeksi, että saivat laukun tarkastettua. Stidi ei oikein tykännyt niin ahtaasta laukusta, mutta ei auttanut.
Koko lennon ajan Stidi piti kamalaa mekkalaa, mutta pääsimme Ouluun ehjin nahoin, vaikkakin syvästi järkyttyneenä. Stidi, en minä. Minun seikkailuni Oulussa onkin sitten ihan toinen tarina
Stidi on nyt Catticartanon hellässä huomassa. Stidi tulee takaisin PetExpo-viikonloppuna. Nyt on jo kova ikävä. Toivotaan, että matka tuottaa tulosta.
Ps. Se mustagebadri on vielä upeampi luonnossa kuin kuvissa. Olisin ottanut sen mukaan ihan mielelläni
