Miten alkuun?

Tarinaa syntyneistä ja syntymättömistä pennuista sekä kasvatuksesta yleisemminkin. Vain yhdistyksen kasvattajajäsenet saavat ilmoittaa pentueista täällä, muuten sana on vapaa.

Moderators: huiskamestari, Mäykynen, kainaloinen

Post Reply
tuleva kasvattaja
Bengalivaavi
Posts: 1
Joined: 18.07.2013 18:40

Miten alkuun?

Post by tuleva kasvattaja »

Hei!

Olen etsimässä kontakteja ja neuvoja bengalimaailmasta, en suin päin hyppäämässä tuntemattomiin asioihin. Haluaisin tulevaisuudessa ehkä kasvattaa kissoja, jos omat taidot karttuvat tarpeeksi, ja bengalit rotuna kiinnostavat kovasti. Olen lukenut paljon, ja käynyt katsomassa näyttelyistä, mutta minusta kissarodun ominaisuudet eivät häkissä tule ainakaan positiivisella tavalla esille. En ole näyttelyvastainen, mutta en niiden suuri fanikaan (minusta ne ovat lähinnä väline kasvattajalle, itselleni tärkeämpää on luonne, sosiaalisuus, terveys, eli se arkityö, mitä monet hyvät kasvattajat tekevät päivittäin).

Miten voisin tutustua kasvattajiin ja heihin työhönsä paremmin? Miten oma "ura" olisi hyvä aloittaa? En ole näyttelyissä käymällä päässyt asiassa mitenkään eteenpäin, koska minulla ei vielä ole omaa bengalia ja tuntuu tyhmältä vain pällistellä.

Kissoja minulla on ollut aina, nytkin niitä on neljä (kaikki kastraatteja), eli olen tällainen hullu kissaeukko, jonka rahat menee kiipeilypuihin ja eläinlääkäreihin. Luulen, että jos paneudun kissoihin enää yhtään enemmän, läheiset alkavat huolestua ;)

Olen miettinyt mahdollisuutta saada meille sijoitusnarttu, se tuntuisi järkevimmältä tavalta päästä seuraamaan kokeneemman ihmisen kasvatustyötä ja saada varmistusta sille, onko kasvattaminen se, mikä oikeasti kiinnostaa, mutta onko nykyinen kissapopulaatio jo liian iso? Ja tuleeko bengalit ylipäätään toimeen muiden kissojen kanssa? Mitä hyvältä sijoituskodilta vaaditaan?

Kaikenlaiset kommentit otetaan vastaan kiitollisuudella!
Mäykynen
Hepuliherkkä
Posts: 291
Joined: 28.07.2008 21:04

Re: Miten alkuun?

Post by Mäykynen »

Kasvattaja en ole, mutta voin vastata niiltä osin kuin osaan muutamia vuosia yhdistyksessä pyörineen bengaliomistajan kokemuksella. Kyllä näyttelyissäkin voi ihan reippaasti mennä jutustelemaan bengali-ihmisten kanssa, vaikkei omaa kissaa siellä olisikaan. Tyhmä pällistely on myös sallittu :), kissat ovat näyttelyissä myös siksi, että tarkoitus on esitellä rotua, vaikka toki pääasia onkin saada kissoille näyttelyarvosteluja ja -meriittejä. Kieltämättä helpoiten ihmisiin tutustuu omaa bengaliaan näyttelyttämällä, koska silloin paikalla on väkisin koko päivän ja on suorastaan vaikea olla tutustumatta muihin bengali-ihmisiin :) Kasvattajia on laidasta laitaan, toiset harrastavat näyttelyitä intohimoisesti ja toiset käyvät niissä vain tarvittaessa hakemassa kissoilleen arvosteluja. Siinä toki olet oikeassa etteivät kissan luonteenpiirteet näyttelyssä pääse oikeuksiinsa. Osa kissoista ei siedä näyttelyitä ollenkaan, toiset taas tuntuvat niissä viihtyvän ihan hyvinkin, mutta eihän näidenkään kissojen kohdalla pääse näyttelyssä näkemään, millaista normaali "bengalielämä" on.

Suomen bengalikissayhdistys järjestää välillä myös tapahtumia ja esittelyjä, keväällä esim. olimme PetExpossa esittelemässä bengaleita ja yhdistyksen toimintaa. Elokuussa on puolestaan jäsenille tarkoitettu kesäretki Ähtäriin, mikä on myös hyvä tilaisuus tutustua bengalikasvattajiin ja -harrastajiin. Tännekin ehtii vielä halutessaan hyvin mukaan, toki yhdistyksen jäseneksi pitäisi ensin liittyä. Täällä keskustelupalstalla on viime aikoina ollut aika hiljaista, mutta sen sijaan Facebookissa yhdistyksen Suomen bengalikissat ry -keskusteluryhmässä on aktiivista bengalikeskustelua. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä vilkaisemassa, jos vain olet Facebookissa.

Sijoituskissan ottaminen on paljon käytetty ja yleisesti hyvänä pidetty tapa aloittaa rodun kasvattaminen. Tässähän kasvatusta pääsee kätevästi kokeilemaan niin ettei vastuu kasvatuksesta kuitenkaan ole vielä itsellä. Siinä sivussa pääsee hyvin tutustumaan kyseiseen kasvattajaan ja hänen kauttaan toki edelleen muihinkin. Oleellista on ottaa sijoituskissa sellaiselta kasvattajalta, jonka kanssa tuntuu olevan melkolailla samanmielinen. Monet kasvattajat etsivät säännöllisesti koteja sijoituskissoille, joten ei ole mitenkään kohtuuttoman vaikea saada sijoituskissaa itselleen, kun vain löytää ensin sellaisen kasvattajan, jonka kanssa yhteistyö tuntuu toimivan mukavasti.

Toistaiseksi ainakaan bengalipopulaatio ei ole ollut Suomessa liian iso, ts. kasvattajat ovat löytäneet pennuilleen hyvin koteja. Toki tilanne ei ole enää sellainen kuin se oli joitain vuosia sitten, jolloin rotu oli hyvin harvinainen ja bengalinpennut oli pitkälti varattu jo ennen niiden syntymää. Uusia kasvattajia toki on tullut viime aikoina aika paljon, toisaalta joitain kasvattajia on sitten myös lopettanut eli tilanne elää koko ajan. Toki kasvattajien ja kasvattamisesta haaveilevan on hyvä aktiivisesti seurata tilannetta, sillä sen paremmin kissojen kuin kasvattajien etu ei ole kasvattaa kissoja, jos niille ei enää ole riittävästi ottajia.

Bengalit tulevat toimeen muiden kissojen kanssa siinä kuin kissat ylipäänsäkin tulevat toimeen toisten kissojen kanssa. Toisin sanoen yleensä kyllä, mutta poikeuksiakin on. Bengali on aktiivinen rotu, joten tietysti ihanteellista olisi, jos muutkin perheen kissat tai ainakin osa niistä olisivat aktiivisia touhuajia. Jos nuoren bengalin liitää johonkin ikääntyneiden ja rauhallisten kissojen porukkaan, niin toki kitkaa saattaa tulla, koska bengalin touhuaminen saattaa ymmärrettävästi käydä muiden kissojen hermoille. Toisaalta edes kaksi bengalia tai mitä tahansa muutakaan kissaa ei tule aina välttämättä toimeen keskenään eli hyvin yksilöllistä tämä on. Onneksi useinmiten kissat kuitenkin tulevat hyvin toimeen, jos niillä vain on riittävästi tilaa kissamäärään nähden. Viiden kissan lauma on jo suhteellisen iso ja jos siihen syntyy vielä pentujakin, niin vaatiihan se jo jonkinlaiset tilat, ja isossa laumassa kasvaa riski, etteivät kaikki kissat ole ylimpiä ystävyksiä keskenään. Tästähän syystä kasvattajat usein juuri etsivät sijoituskoteja, koska omassa kodissaan pystyvät pitämään vain rajallista määrää kissoja.
Post Reply