Kasvatustavoitteet

[nekuliini]

Tälläkin foorumilla jonkun verran kasvattajia pyörii, niin ajattelin, että voitaisiin vähän kartoittaa kasvattajien kasvatustavoitteita sekä vaihtaa mielipiteitä rodun tilanteesta Suomessa.

Tuskin kenellekään on enää epäselvää, että minun kasvatustavoitteeni painottuvat ensisijaisesti lumivärien kasvatukseen. Omassa kasvatuksessani tällä hetkellä painottuu enemmän tietynlainen, rodunomainen kaunis tyyppi kuin kuviointi, joka myös on tärkeä, mutta johonkin on näin aloittelevani kasvattajana ensi alkuun kohdennettava. Glitteri on minulle myös tärkeä tavoittelun kohde, koska se tuo mielestäni lumiväreihin niin paljon enemmän näyttävyyttä kuin, jos sitä ei lainkaan olisi.

Suuri huolenaiheeni kasvattajana on tällä hetkellä siitosurosten vähyys Suomessa. Mietityttää, miten pidemmällä aika välillä mahdollisesti samojen urosten käyttäminen tulee kapeuttamaan bengalien geenipoolia täällä Suomessa. Ymmärrän kyllä siitosuroksen omistajana, että siitosuroksen pitäminen ei läheskään kaikille ole mahdollista, minkä vuoksi valinnanvaraa ei oikein tahdo olla. Myös kahden eri rodun kasvattajana minua stressaa kovasti vahinkoastumisen mahdollisuus, joka onneksi on toistaiseksi ainakin vältetty. Mielestäni bengaleista tulisi uskaltaa jättää enemmän uroksia siitoskäyttöön. Siksi omalla kohdallani valitsen naaraitani astumaan uroksia, joiden siitoskäyttöön ei liity rajoituksia vaan minä kasvattajana saan kunkin pennun kohdalla yksilöllisesti päättää, kannattaako se jättää kasvatuskäyttöön oli se sitten uros taikka naaras.

Urosten omistajien tulisi mielestäni uskaltaa luottaa kasvattajien arvostelukykyyn. Itse en ainakaan omaa siitosurostani anna sellaiselle käyttöön, johon en luota ja jolle annan, niin kanssa luotan siinä määrin, etten koe rajoitusten olevan tarpeellisia. Vaakakupissani painaa myös sukutaulu ja uroksen jo olemassa olevien (erit. siitoskäyttöön jätettyjen) jälkeläisten määrä.
Varhaiskastraatiota sen sijaan pidän järkevänä ratkaisuna sellaisilla alueilla, joissa eläinlääkäri sen rupeaa suorittamaan, koska bengali on valitettavan haluttu rotu erinäisille pentutehtailijoille.

Eräs tavoitteeni on luoda yhteistyöverkostoa tiettyjen yhteistyöhalukkaitten ja saman suuntaisia tavoitteita muutenkin omaavien kasvattajien kanssa Suomessa. En koe hyödyttäväni rotua pitämällä linjat ns. itselläni vaan toivon yhteistyön voimin saavani rotua jollain tavalla vietyä eteenpäin. Kaikkien naamavärkit ja tavoitteet eivät tietenkään voi miellyttää ja väkisten en lähde yhteistyötä hieromaan (enkä niin muutenkaan välitä hieroa läheisempää tuttavuutta) tiettyjen tahojen kanssa, vaikka siis mielipiteiden vaihtaminen (jos ne pysyvät asiallisuuksissa) on useammankin tahon kanssa ihan rakentavaa. Kuitenkin loppujen lopuksi haluan omassa kasvatuksessani pitää ohjat omissa käsissäni, minkä vuoksi kasvatusyhteistyö muiden nuorien kasvattajien kanssa kiehtoo eniten. Joillakin on vähän turhan suuri into työntää lusikkansa joka soppaan ja näiden henkilöiden kohdalla tavoitteena on pysyä lähinnä rauhallisissa väleissä.

Bengalien terveystilanne kiinnostaa kovasti siksi jalostuskäyttöön jääville kasvateilleni tullaan tekemään sydämen ultraäänitutkimus. Mikäli jatkossa bengaleille saadaan eri sairauksiin kehitettyä DNA-testejä tulen niitä hyödyntämään kuten ragdollienikin kohdalla.

Tässä näin tällä hetkellä päällimmäisenä mielessäni olevat kasvatustavoitteet perjantai-illan ratoksi.

[Orja]

Hyvä aihe! Näitä juttuja on hyvä pohtia itse kunkin... Itselläni ei varmastikaan ihan kaikki tavoitteet ole vielä selvinneet, mutta osa kuitenkin.

Kolliasiassa on helppo yhtyä Nekuliinin näkemyksiin. Kolleja on liian vähän, ja kasvattajien pitäisi tehdä parhaansa, jotta geenikanta Suomessa pysyisi tarpeeksi leveänä. Siihen kuuluu omana osanaan se, että toivon omista tulevista kasvateistani päätyvän uroksia siitoskäyttöön - edes sitten yhteen astutukseen. Tietenkään kenelle tahansa en tuollaisia oikeuksia anna, joten voipa jäädä haaveeksikin. Itselläni ei ole valitettavasti mahdollisuuksia uroksen pitoon nykyisessä asunnossa.

Nostaisin ykköstavoitteiksi terveyden ja luonteen, kun suurin osa pennuista päätyy kuitenkin lemmikiksi.

Väreistä taas suosikkini on tietysti lumi, ja ehkäpä bengalin tyyppi, siis vartalon ja pään rakenne on se tärkein juttu ulkonäössä.

Tavoitteet on siis vielä hieman selkeytymättömiä, mutta niinpä on toimintakin vielä kovin alussa.

[kainaloinen]

Tää on minusta hyvä aihe ja olis kiva kuulla mahdollisimman monen kasvattajan näkökulma asiaan. Olis varmasti ihan hyödyllistä jos saatais aloitettua vähän ns. vakavampaakin keskustelua kasvatuksesta.

[NordicGlow]

Sorry, det här blir på svenska

Jag tycker att alla vi som håller på med uppfödning ska ha klara mål med vart vi vill komma med vår avel.. Finns alltför många som bara avlar "för att dom vill ha små söta kattungar" och det får mig att se rött

Visst det finns 2 olika läger med uppfödare, vissa avlar på typ och dom andra på mönster/pälskvalité (Säkert mycket beroende på om man är TICA- eller FIFe-medlem) Men ingetdera är fel, så länge man avlar enligt rasstandarden..

Vad det gäller avelshanar.. Ja, visst är det kanske för få såna, men det är ändå bättre att det är några bra, än många dåliga.. Hoppas ni förstår vad jag menar, för det går så fort att sabotera rasen om man använder sig av dåligt avelsmaterial..

Ni som lånar hanar till era honor, kanske ska titta bortom Finland för att hitta bra hanar och för att sprida ut genpolen För det finns många bra avelshanar till låns i våra nordiska grannländer, eller lite längre ner i Europa.. Man behöver inte ta närmaste lediga hane till sin hona bara för att det är enklast så

[nekuliini]

Totta on, ettei huonoja uroksia kannata jättää siitoskäyttöön. Lähinnä itseäni huolestuttaa siitosurosten omistajien asettamat rajoitukset, joilla esimerkiksi tyystin estetään, vaikka kuinka upean urospennun jättäminen siitoskäyttöön. Minun mielestäni kasvattajalla tulisi olla mahdollisuus tehdä päätös siitä, mitkä pennuista ovat sen tasoisia, että ne kannattaa jättää jalostuskäyttöön olipa se sitten uros tai naaras.

Naapurimaissa on varteen otettavia siitosuroksia ja sitä mahdollisuutta olen käyttänytkin hyväkseni. Viimeisin pentueemmehan sai alkunsa tuolla Ruotsin puolella Östersundissa ja seuraava uroskin on alustavasti Ruotsin puolelta katseltuna. Olisihan se silti mukavaa, että omasta maasta löytyisi valinnanvaraa. Näyttelyissä näkee kastraatteina komeita bengaliuroksia, joita ei voi pahalla tahdollakaan sanoa huonoiksi. Harmittaa melkein kasvattajana, kun näkee komeita bengaliuroksia pallittomina.

Ongelmallistahan jossain määrin on, että kenelle uskaltaa myydä siitosuroksen, koska homma voi pahimmillaan väärän ihmisen käsissä ryöstäytyä täysin. Urosta kun voi huomattavasti enemmän käyttää kuin naarasta ja uroksen omistajilta vaaditaan erityistä harkintakykyä. Ihmettelen silti, miksi antaa uros sellaisen kasvattajan käyttöön, johon ei 110 %:sti voi luottaa. Ainakin itselleni siitosuroksen omistajan asettamat mahdolliset rajoitukset kielivät epäluottamuksesta ja silloin katselen uroksen jostain muualta, vaikkapa tuolta Ruotsin puolelta.

Mikä sitten on tärkeintä kenellekin voi vaihdella kasvattajasta riippuen. Terveys, luonne ja ulkonäkö ovat tärkeitä peruspilareita omassa kasvatustyössäni. Kompromisseja toki on tehtävä ja tasapainoteltava eri tavoitteiden välillä. Yhdellä kertaa, kun on vaikea saavuttaa kaikkea haluamaansa ja itse olen varautunut työstämään kasvatusmateriaalia pidemmän ajan. Nyt minulla on käsissäni jo pari oman kasvatuksen hedelmää, joihin olen luonteen ja ulkonäön puolesta enemmän kuin tyytyväinen. Terveysseikoista ei kauheasti voi nuoren kissan kohdalla lähteä hehkuttamaan ja ennen kuin nämä kissat ovat saaneet mahdollisuuden tuottaa jälkeläisiä. Sydämen-UÄ tutkimusta odotan mielenkiinnolla. Se onkin tuttua puuhaa, kun näille ragdolleille sen keikan useampaankin kertaan tehnyt.

[Orja]

Aattelin vielä tarkentaa tota luonne-tavoitetta, mistä mainitsin ylempänä. Toki varmasti (toivottavasti) kaikilla on luonneasiat mielessä siitoskissojen valinnassa, mutta se mitä minä tuossa tarkoitin erityisesti, on pentuaikainen kasvattajan vaikutus luonteeseen. Asia on askarruttanut minua viime aikoina aika paljon, ja olen koittanut haalia tietoakin siitä. Millaista aktiivista sosiaalistamista? Miten "kasvatetaan" hyvä näyttelykissa tai ihanteellinen lemmikkikissa?