Juhannuksen kynnyksellä meille syntyi lumivauvakolmikko ja kävi niin hauskasti, että kaikki olivat erivärisiä. Tämä tarina alkoi kuitenkin kahden tonkineesinaamio täplikkään bengalin, Mellin ja Porthoksen, kohtaamisesta Östersundissa Ruotsissa. Melli
Porthos
Tämän kohtaamisen seuraukset lopulta ilmaantuivat juhannuksen aikoihin. Ensiksi luonnollista kautta syntynyt tyttöpentu oli tunnitettavissa heti tonkineesinaamio täplikkääksi. Kaksi muuta pennuista syntyi sektiolla seuraavana päivänä ja näistä tyttö oli valkoinen kuin lumi (lynx point) ja poika ihmeellisen ihana tummassa marmorikuviossaan. Sen väriä pähkäilin pitempään, mutta päädyin rekisteröimään sen tonkineesinaamioksi ja silmien värin kehitys tällä hetkellä viittaisi siihen, että se oli oikea päätös.
Pennut kasvoivat ja täyttivät kolme viikkoa. Lumillekin alkoi vähitellen ilmestyä himmeät täplän alut.
Pennut kasvoivat edelleen ja lähtivät pesästä. Kuuden viikon kunnioitettavassa iässä ne olivat jo melkoisia riiviöitä. Pahin kaikista on ensin syntynyt tyttö Kieppi, joka ei millään meinannut eilenkään uskoa, ettei välttämättä ole hyvä idea mennä tutustumaan Peppi-ragdollin syntyneisiin pentuihin vielä, kun synnytys on kesken. Tänään pennut ovat saaneet tyydytettyä uteliaisuutensa. Silmien väri on tonkineesinaamioilla selvästi vihertävä ja se korostuu heti, jos vieressä on himalajanaamiosisko tai joku meidän sinisilmäisistä ragdolleista. Siinä missä himalajaanamion turkin värin kehitystä on kiinnostava seurata, on jännittävä seurata tonkineesinaamioitten silmien värin kehittymistä.
Jatkamme tarinaa parin viikon päästä...
Ikinä eivät ole lumivärit tai marmorikuvio olleet suosikkejani, mutta pakko sanoa, että tuo lumimarmori näyttää aivan upealta! Onneksi Luru on vielä niin hirveä riiviöpentu, että järki onnistuu panemaan vastaan heräilevälle marmoripentukuumeelleni..
'