Bengalipulinaa

Kauppoihin on tullut erilaisia kirkkaan varisiä huovutusvilla rullia, niistä on todella helppo huovuttaa erilaisia leluja, väreinä löytyy meidän lähikaupasta ainakin 3 eri vihreää, punaista, oranssia, lilaa, mustaa, ruskeaa, pinkkiä, keltaista yms. Ja villa pussin hintakaan ei päätä huimaa...
meillä tällä hetkellä on suosikkina vanha sukka, joka on osittain täytetty vanulla ja rapisevilla karkkipapereilla, mukaan kaadettu vähän kuivaa minttua ja sukka on suljettu kissojen suosikilla, hiuslenksulla Ü toimii ja on tarpeeksi iso "rotta"

Hauskoja vinkkejä!
Meillä ehdoton suosikki on pitkä leopardin häntä, jota huiskutetaan, sen päässä oli joskus höyheniä, ei ole enää...
Ikean lastenosastolta löytää kivoja leluja, joissa silmät ym on ommeltu (ei siis nappeja, lasisilmiä tms) ja bengali ei saa mitää irti. Vauvojen leluissa on jännittävästi rapisevia ja kiliseviä. Meillä ollaan usein suurriistaa metsästämässä ja bengaleiden pehmo leijona ja virtahepo löytyvät vesikupista Myös hampurilaispaikkojen lastenaterioissa tulevat pikkupehmot ovat bengaleista kivoja. Hauskin taitaa olla jostain Disney elokuvasta oleva pieni doberman pehmo, jota jättibengalit täällä heittävät ilmassa kaaressa... (pidän kyllä koiristä ja meidän elävä tiibettiläinen kinkun noutaja nautii diplomaattista koskemattomuutta...). Pian on pääsiäinen ja yllätysmunien sisällä olevat muoviset soikiot ovat kissojen suosikkeja, varsinkin kun sisään sulkee makaronin tms ratisemaan (täytyy olla sellaista, mikä ei ole kissalle vaaraksi, jos- ja kun- saa lelun auki). Jossain näyttelyssä näin arpapöydässä näitä pääsiäsimuna leluja jalostettuna, eli niihin oli päälle virkattu värikäs päällys, kiva idea näppärille!
Mummi, Vihtorin lapset ovat olleet aivan ihanaluonteisia pentujen varsinainen Eemeli oli Santtu, joka on varmasti pikkuveli Haltian mieleen Olin mielissäni kun Santtu meni kokeneelle kissaihmiselle, joka arvostaa Santun erityislahjakkuuksia

Mistymoon wrote: Mummi, Vihtorin lapset ovat olleet aivan ihanaluonteisia pentujen varsinainen Eemeli oli Santtu, joka on varmasti pikkuveli Haltian mieleen Olin mielissäni kun Santtu meni kokeneelle kissaihmiselle, joka arvostaa Santun erityislahjakkuuksia

Santun omistaja luuraa täälä.
Santun ehdoton lempilelu on Lasse balineesi ja muutenkin isompien kissojen hännät on aina oiva saalis, joskus omakin häntä kelpaa jahdattavaksi.
Mutta semmoinen musta samettihiiri jolla on naruhäntä, on varmaan eniten saanut kyytiä.

Vihdoinkin nuo vuosia lattialla lojuneet lelut saivat leikkijän, koska Lasse ja Lösö ei juurikaan ole niillä leikkineet.
Olen myös joskus itse värkkäillyt leluja kissoille ompelemalla, voiskin tehdä muutaman siimahännän tuonne pyörimään. Täytteenä herneitä tms. Vois koittaa laittaa kuivattua kissanminttua sekaan. Hihii. Saattaapi olla että mulla onkin Lassen näyttelyverhojen ylijäämäkangasta jossain, eli mustavalkoista leopardikuviota.

Meilläkin on leluja hankittu vaikka mulle jakaa mutta yksi ylitse muiden on pillit. Niitä on kiva nakerella ja se suussa mennään ympäri taloa, ikään kuin esitelleen hienoa saalista. Toimii myös oivana "keppinä" eli tämä tyttö osaa ns. noutaa ja hakea. Ihmeen paljon kiksejä saa ihan perustavaroista, eikä normileluista.. Askartelenpa samantien vanhasta sukasta Lulullekkin "rotan".

Mistymoon wrote:Vihtorin lapset ovat olleet aivan ihanaluonteisia pentujen varsinainen Eemeli oli Santtu, joka on varmasti pikkuveli Haltian mieleen Olin mielissäni kun Santtu meni kokeneelle kissaihmiselle, joka arvostaa Santun erityislahjakkuuksia

Hmm, pidän itseäni kokeneena kissaihmisenä, mutta Haltian erityislahjakkuuksien arvostamisen kanssa oli vähän työstämistä Mutta totuus on se, että Haltia on äärettömän viihdyttävä touhuineen ja tempauksineen, enkä sitä mihinkään vaihtaisi, vaikka se Täplikäs Turma onkin

Haltiallekin muuten kelpaavat mainiosti leluiksi muiden kissojen hännät ja joskus omakin. Menee ohi aiheen, mutta näkeekö velipuoli Santtua joskus näyttelyissä?

ajapi wrote: Menee ohi aiheen, mutta näkeekö velipuoli Santtua joskus näyttelyissä?

Todennäköisesti. Itse vaan koen näyttelyt rasitteena kun sielä pitää kökkiä koko päivä, mut kai sitä muutaman kerran kestää.

Kyllä kestää
Ennenvanhaan arvonnat kestivät aina kaksi päivää ja kissaihmiset vertailivat kilpaa eri hotellejen kanta-asiakas kortteja, siinä kyllä tulivat hotellit tutuksi koko maassa. Jotenkin sitä jaksoi aatteen palolla kökkiä sen toisenkin päivän, vaikka silloin ei tapahtunut juuri mitään muuta kun paneeli.

Meillä ehdottomin leluhitti on foliopaperista tehdyt pallot! Niillä pilkkumekko jaksaa leikkiä vaikka tunnin yksinään, kun taas muut lelut kyllästyttävät paljon nopeammin.

Ainoa ongelma foliopalloissa on se, että ne tuppaavat häviämään niin telkkaritason, sohvan kuin jääkaapin alle. Ja sitten huudetaan niin kauan, että ihmiset jaksavat kontata pitkin lattioita etsimässä kissan palloa.. Välillä tuntuu, että Nalle vie pallot ihan tahallaan tv-tason alle, että saa laiskat palvelijat ylös sohvalta Yleensä meidän laiskuus on niin huipussaan, että parin minuutin turhan etsimisen jälkeen kissalle tehdään uusi pallo - voin vain kuvitella montako niitä löytyy, kun joskus muutetaan!

Kokeilin muuten tuota ajapin ideaa, mutta ei meillä toiminut, kun meillä on tuo Mouse sellainen keltainen. Se ei jaksa kierrättää huiskaa kokonaan ympäri, joten kissat eivät siitä kiinnostuneet. Harminharmi, olisi tullut sillekin turhakkeelle ensimmäistä kertaa käyttöä.

Roosa-neidin ehdottomaksi lempileluksi on osoittautunut hieman yli kuukausi sitten porukoiden tuoma kaninkarvasta valmistettu "herra hiiri".

Mikään muu lelu ei saa niin paljon huomiota kuin tämä ja neiti jaksaa viihdyttää sillä itseään jopa puolisen tuntiakin kerrallaan. Ensisijaisesti lelua on käytetty riepottamiseen ja viskomiseen mutta viikko sitten sille löytyi uusi käyttötarkoitus, nimittäin noutaminen

Eräs päivä viskasin hiiren käytävään saadakseni neitin huomion jonnekkin muualle kun olin lähtöä tekemässä ja en ollut uskoa silmiäni kun kissa kiikuttikin sen suussaan takaisin ja laski hiiren jalan päälle. Tämä toistui useita kertoja kunnes lopulta oli pakko lähteä kouluun. Siitä lähtien neiti onkin innostunut noutamaan hiirtä joka päivä Varsinainen huippujuttu on se, jos hiiren heittää kiipelypuuhun ja se poukkoilee tasolta toiselle ja neiti sen mukana. Hiirtä on myös hauska etsiskellä jos se sattuukin tippumaan piiloon.

On se vaan jotenkin hassun näköinen lönköttäessään pitkin käytävää hiiri suussaan. Siinä unohtuu hetkeksi kaikki ikävät asiat joita riiviö on tehnyt(kuten herättänyt yöllä huudollaan kahdeksan kertaa,grrrr...)

Herra hiiri ja Roosa:

http://kuva1.kuvablogi.com/iso/img1791026.jpg

Nyt mummi on vähän kade kun ei mummin kissat tee tuommosta, kyllä niille pitää se hävinnyt lelu käydä konttaamassa pois sängyn alta, ei ne itse viiti, saati että ne kantaisivat leikkihiiren takaisin uudelleen heitettäväksi. Mummi on vissiin hemmotellut omat kissansa piloile No on mummi vähän kyllä otettutkin kun Roosa on opettanut Chikaralle "heitä sinä, minä noudan" leikin .
Jostain muualtakin on matkan varrella kuulunut samanlaisia kertomuksia.
En muuten saanut sitä kuvalinkkiä auki, väitti vaan että mummilla ei ole oikeuksia mennä katsomaan kuvaa Herra Hiirestä ja Roosa-neidistä!