Riiviötäpläturkit..

[Eepu]

Gaah. Jotenkin musta tuntuu, että meillä tää tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Hilma on havainnut että juurikin tollaisella samanlaisella hyllyllä pidetään hiuslenkkejä ja pinnejä, jotka on maailman parhaita leikkikaluja täpläneidin mielestä.

Hilmakin on aika iso naaraaksi (4,5 kg [eläinlääkärin hyväksymä]) eikä sen hyllyn kannattimet vaikuta ihan niiltä maailman kestävimmiltä. Onneksi Hilma ei oo sentään keksinyt hypätä kokonaan sen tason päälle - eipä se siihen kyllä kaiken tavaran takia mahtuisikaan - vaan seisoskelee takajaloillaan lavuaarin reunalla ja kurottelee sitten muuten aarteitaan hyllyltä. Mutta kyllä sitä painetta siitäkin tahtoo tulla.

Mutta tosiaan, onneksi kissa ei mennyt rikki. Materiaa saa aina uutta, vaikka se lompakkoon loven tekisikin.

[ameise]

No mutta tänään Ylppö toivotti minut tervetulleeksi kotiin. Kovasti se on varmaan yrittänyt kahvia keittää:

[tytteli]

Arvatkaas, miten minä aloitin erään päivän tällä viikolla? Imuroimalla varmaankin pari kiloa kissanhiekkaa olohuoneesta!
Heräsin pieneen rapinaan olkkarin puolelta, ja ajattelin, että taas on raksupussi käyty hakemassa kaapista. No ei. Oli rahaattu puolillaan oleva kissanhiekkapussi (ainakin 7-8kg hiekkaa jäljellä!) vessasta keskelle olohuoneen lattiaa, kiva hiekkavana poikki eteisen ja keskelle olohuoneen mattoa. Ja molemmat pojat enemmän kuin tyytyväisen oloisina saavutuksestaan: Rufus piehtaroi selällään hiekkakasassa (näytti tämän jälkeen "sokeri"kuorrutetulta donitsilta) ja Rudolf venytteli ja kehräsi pitkinpituuttaan hiekassa. Ja sitten vielä tassuteltiin ympäriinsä, kun oli niin kiva että tuli ihan yleisöäkin ihmettelemään tätä aamuista saavutusta, ja hiekka vaan ropisi hiekkapojista ympäriinsä. On se aina välillä NIIIIIN IHANAA olla kissanomistaja! Ja oli muuten viimeinen kerta kun meille ostetaan muovisessa pussissa tulevaa kissanhiekkaa!

(eikä muuten riittänyt huumori sillä hetkellä tapahtuman ikuistamiseen kameralla...)

[Mäykynen]

Meillä hiekkapussien nakertelu on yksi Ellin ja Mäykysen lempiharrastuksista, mutta asia on ratkaistu niin, että hiekkapussit ovat varastossa, johon kaksikolla ei ole pääsyä. Silti tosin meillä usein on vuotavia hiekkapusseja, koska henkilökunta vain on liian hidas... Zooplussan lähetyksistä hiekkasäkit yleensä tulee nostettua ensin eteiseen ja jos tässä vaiheessa erehtyy pariksi sekunniksi kääntämään selkänsä valuu pusseista jo hiekkanorot lattialle >:( Teipillä noita voi onneksi paikkailla ja isommat vuodot lakaistaan yleensä suoraan vessaan, kun eihän hiekka lattiavisiitistään onneksi saastu. Mutta siis tyttelin kuvaamat laajamittaiset hiekoitusoperaatiot on meidän kaksikolla vielä haaveilun asteella

[Mummi]

Mutta siis tyttelin kuvaamat laajamittaiset hiekoitusoperaatiot on meidän kaksikolla vielä haaveilun asteella

Toivotaan, että jäävätkin haaveeksi

[tapsa80]

Meillä neiti on oppinut avaamaan kaappien ovia. Jokainen kaappi pitää saada auki ja ne tutkitaan tarkasti. Viimeksi kissa oli hukassa ja etsinnän jälkeen hän löytyi puulaatikosta nukkumasta. Ei taida olla mukava paikka nukkua klapipinossa. Mitähän kaikkea hän vielä keksii?

Herätyskellon torkku on turha toiminta, kun omistaa Bengalin. Kissa kyllä alkaa maukumaan, jos nakkaat nappulan kiinni ja et ilmaannu keittiöön heti. Sohvalle, jos joku erehtyy nukahtamaan niin herätys on jossain vaiheessa yötä pariinkin kertaan. Neidin kanssa ei voi nukkua samassa huoneessa, koska meidän täpläturkki kuorsaa ja on sikeässä unessa.

[cattis]

tapsa80: ...et edes arvaa mitä kaikkea vielä keksiikään!

Meillä Namu (Mummin persoonallisen Oodin ja myös Sepon sekä Hillan emo), ei vain availe ovia, vaan usein ottaa kaksin tassuin kaapinoven kahvasta kiinni istuen takajalkojen varassa, vetää oven auki ja kurkistaa sitten siinä samassa asennossa, tassut koko ajan kahvassa, kaapin sisälle onko mielenkiintoisia juttuja näköpiirissä. Mikäli mikään kaapin sisällössä ei herätä mummorouvan intohimoja, niin kaappi laitetaan samoin tassuin sievästi takaisin kiinni . Tämä jaksaa aina vain huvittaa meitä. Se myös tottelee puhetta ja laittaa oven aina käskystäkin takaisin kiinni, jos huomaamme sen itse teossa. Tarvitsee vain sanoa puheäänellä: "Namu laita ovi kiinni, ei siellä ole mitään sinulle".

Bengalithan ovat rotuna kekseliäitä ja taitavia, ja onhan Namu vieläpä Hurmurin tyttö, joten ei näiden jälkeläistenkään touhut sikäli hämmästytä. Se kuitenkin jaksaa hämmästyttää, että perilliset ovat perineet monet hauskat, yksilölliset -sanoisinko toteutustavat- aivan ilmeisinä tuolta ihmepapparaiselta

Jaguliina, myöskin Hurmurin lapsenlapsi, avasi tässä yksi päivä meidän varaston oven, hyppäämällä ripaan ja odotti kunnes sen tytär Jami meni riiviöpentunsa (jonka pentutouhuihin tämä isoäiti Jaguliina on jo totaalisti kyllästynyt) kanssa sinne. Sitten ei muuta kuin ovi takaisin kiinni. Lapsenlapsi ja sen emo siis putkassa mummon toimesta ja mummo nauttimaan siunatusta rauhasta, ovea kun ei saa sisältä auki.

Ihmejuttu tästä tuli siksi, että ovi kyllä ponnahtaa helpostikin auki, kun ripaan hyppää, mutta kun oven kiinnilaitto vaatii meiltä ihmisiltäkin napakan lanneliikkeen. Jaguliinan on siis pitänyt nähdä vaivaa saadakseen oven takaisin kiinni. Siksipä meni tovi ihmetellessä, mistä emon ja pennun ääni kuului, kun ne vasta tuossa juoksivat ja varastohuoneen ovikin on tiukasti kiinni, eikä tuolla muutenkaan meidän kissat yleensä seikkaile.
Koska olin ollut yksin kissojen kanssa kotona, niin varastossa ei ollut varmasti kukaan meistä ihmisistä vahingossakaan käynyt. No Jaguliina siinä vieressä katseli vain muina naisina , kun noita etsiskelin ja lopulta löysin. Käveli vain kyllästyneen näköisenä tiehensä, kun pentu ja emo sitä innoissaan, putkasta päästyään, tervehtivät.

Jaguliina myös hyppää usein portaiden vinolle kaiteelle ja laskee siitä alas istumaan päätypylväälle, ja tietenkin lapset perässä
Myös jokapäiväinen toimi on kantaa keoksi ruokapaikalle leluhiiriä, rottia, karvan paloja ja jopa palloja jne. "vihjeenä", että eikö sitä lihaa jo ala lautaselle kuulua. Jaguliina siis ei huuda ruokaa, vaan kertoo hauskalla tavalla, että päivän saalistus hoidettu, missä palkka viipyy.

Tuo pentu sitten, se on vasta luovutusiässä ja yrittää jo huvittavan ponnekkaasti mm. hypätä isoäidin perässä oven kahvoihin, avata kylpypuolen lasisia pariovia alareunasta tassulla, portaan kaiteilla temppuilusta nyt puhumattakaan. Tekee todella perässä kaikkea mahdollista mitä emo ja mummokin. Niin että onnea vaan uuteen kotiin tulevana viikonloppuna! Pentu on taitavaa, oivaltavaa ja erityisen Hurmuroivaa, rakastettavaa sukua ja rotua

[Mummi]

Seuraava teksti on sensuroitu Oodin jälkeläisten omistajilta:
Tsiih! Krääh! Onneksi Hurmurin ja Namun jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa eli Oodi perillisineen ei ole perinyt mitään noista Cattiksen kuvaamista Namun riiviöintiominaisuuksista

[Aiko]

Aiko oli hoidossa vanhemmillani tuossa kaksi viikkoa sitten ja oli kuulemma ollut aivan mahdoton. Oli hyppinyt koiravanhuksen tassuihin kun tämä oli maannut lattialla. Vanhemmat keksivät, että peitetään tassut peitolla, niin eivät ole näkyvillä kissalle. Aikohan innostui kahta kauheammin! Sitten se oli ottanut tuhoamiskohteekseen äidin uudet verhot ja ruokailuryhmän kankaiset tuolit. Olivat sitten tuolienkin päälle laittaneet viltit, mutta ei sekään estänyt Aikoa raapimasta. Lisäksi Aiko oli tiputtanut yön aikana ison taulun lattialle.

Ei Aiko meillä käyttäydy ihan noin. Toisaalta tuolla vanhemmilla sitä kohdellaan silkkihansikkain. Saa nähdä, että ottavatko neitiä enää hoitoon. Taisivat nyt saada traumoja Aikosta. Kun haettiin Aiko kotiin, niin äidiltä tuli vain kommentti, että "Aiko on niin suloinen, mutta miten se on noin villi".

[kainaloinen]

Jaahas, vai tulee tuo Sepon ovien availutaipumus Namulta. Seppo osaa myös tuon oven avaamisen ja kurkkaamisen: eilen viimeksi piti käydä tarkistamassa, että olisko kaappiin ilmaantunut mitään herraa kiinnostavaa. Ei ollut, joten herra laittoi oven takaisin kiinni ja lönkytteli pois paikalta.