Meillähän on kolme maatuskaista ja bengali. Yleisesti ottaen tulevat ihan kivasti toimeen keskenään, mutta enenevässä määrin tuntuu, että tuossa ADHD:ssa on liikaa virtaa maatiaisille, ja se aiheuttaa välillä kränää. 1,5-vuotiaaseen Haltiaan kun iskee totaalinen vauhtisokeus, kun hepulikohtaus iskee, eikä se siinä vaiheessa katso lainkaan, mitä tai kuka sen edessä on. Vanhin naaras, 9-vuotias Metku, ei voi sietää kuonolle hyppivää kakaraa. Jopa paras kaveri ja entinen keinoisä Velho on alkanut olla hätää kärsimässä, kun pikkuveikka on kasvanut ohi ja alkanut käyttää liikaa voimaa painileikeissä. Kumma kyllä diiva Lumi, joka ei muista kissoista niin välitä, on tällä hetkellä parasta pataa Haltian kanssa. Haltia kun ei uskalla käyttää voimaa Lumin kanssa.
Haltia harvemmin nukkuu muiden läheisyydessä, vaikka ne usein köllöttelevätkin Velhon kanssa saunassa. Velhon kanssa Haltia myös hengailee parvekkeella ympäristöä vahtaillen. Pojat kyyhöttävät kylki kyljessä ja vaanivat
Kaikki menee siis mukavasti kun on rauhallinen hetki, mutta energiatasojen erot aiheuttavat välillä ongelmia. En tiedä auttaisiko vai pahentaisiko se vaan tilannetta, jos meille joskus tulisi toinen bengali (ei kuitenkaan lähivuosina).