Hillalle tulee oudosti kausittaisia syöppökohtauksia ja nyt elämme taas sellaista kautta täällä. Kun ruokaa ei koko ajan ole kipossa niin neiti roikkuu tiskikaapin ritilässä, jyrsii huonekasvit, tiputtelee kirjat hyllystä ja paperit pöydiltä, riekkuu verhoissa, käy veden- ja kahvinkeittimen kimppuun, spurttailee pitkin kämppää ottaen seinistä vauhtia sekä jahtaa jatkuvasti omaa häntäänsä mitä hankalimmissa ja minua eniten ärsyttävissä paikoissa kuten läppärini päällä. Tätä säestää kunnon huuto joka kuuluu varmaan kasvattajalle asti että neiti ei ole kuukauteen, ainakaan, saanut ruokaa.
Kaikki muovikassit ratsataan kolmesti jos niistä joku ruoanmurunen löytyy. Jos teen liikkeenkin keittiön suuntaan, on neiti siellä salamana huutamassa jääkapin vieressä että "Näläkääää!!"
Näiden kausien välillä voi Hillalla pitää raksuja kipossa 24/7 mutta kun ahmattikausi tulee, on ruoan määrää pakko rajoittaa tai neiti pyöristyy todella nopeasti. Ja kun Hilla on niin pienikokoinen, niin muutama sata grammaa ylimääräistä näkyy samantien.
Onneksi Hillaa ei kiinnosta ihmisten ruoat eikä minun tarvitse silmä kovana vahdata sitä, varastaako neiti minun lautaseltani jotain