Pitkästä aikaa taas meidän kuulumisia. Oikeastaan olin päättänyt etten kerro "suurta salaisuutta" ennen kuin kaikki on 100% varmaa, mutta kun tuli jo näyttelyssä paljastettua asia Mummille ja Ameiselle, niin kerrotaan saman tien kaikille. Adil saa kaverin joulukuussa
Siis jos kaikki menee kuten pitääkin.
Seuraavan kissan piti tulla jostain läheltä, mutta sattuma puuttuu aina välillä peliin ja pikkusisko tuleekin Ruotsista Leopardette`s kissalasta. Neidin pitäisi saapua kotiin 17.12 ja olen ehtinyt moneen kertaan miettiä mikä kaikki voi vielä mennä pieleen. Pennulla kun on edessä kaksi lentoakin
Yksinään ei joudu tämäkään lentämään kuten ei Adilkaan vuosi sitten, mutta onhan tässä nyt silti aihetta kovaan stressaamiseen ja ihmettelyyn. Talvilomankin olen ottanut jouluviikolle ettei kissat joudu heti olemaan kaksisteen. Kuulostaa varmasti teidän kokeneempien kissaihmisten mielestä liioittelulta olla "pentulomalla", mutta melko tuoreena kissanomistajana sitä vaan miettii kaikkea mitä voi sattua.
Adil on elellyt hyvin tasaista elämää. Uuden unirytmin mukaan nukkuu alkuyön ja heräilee neljän aikaan riehumaan. Siinä ei olisi mitään pahaa ellei henkilökuntaakin pitäisi yrittää herättää mukaan leikkeihin. Joinakin öinä poika nukkuu jopa puoli kuuteen ja monesti rauhoittuu tunnin leikkimisen (joka tietysti tapahtuu sängyssä, missäs muualla bengalipojat leikkisivät) jälkeen takaisin unille. Paljoa se ei lohduta, että uni voittaa noin puoli tuntia ennen herätyskellon soimista.
Vaikka riehuminen ja herättely ärsyttävät, osaa herra olla kuitenkin suurimman osan ajasta todella hurmaava. Adilista on tullut ihan sylikissa viime aikoina
Nukkuu sylissä ja toisinaan huutaa kovalla äänellä nostamaan syliin ja silloin pitää kiertää ympäri kotia näyttämässä pojalle paikkoja, minne ei pääse hyppäämään. Kirjahyllyn ylätasoa katsellaan joka päivä sylistä... Onneksi kaikki palstalaiset taitavat ymmärttää tämän bengalihulluuden, ei tällaisia juttuja voi missään muualla paljastaa
Tunnustetaan nyt vielä sekin, että nousen öisin antamaan herralle pienen annoksen kuivaruokaa, koska monesti sen jälkeen jatkuu nukkuminen riehumisen sijaan, juttelen Adilille koko ajan ja vastailen huuteluihin samalla tavalla (esimerkiksi a-au tai mä-äh tai mouuuu ovat pojan tyypillisiä ääniä) ja toisinaan kun joku liha ei kissalle kelpaa, teen siitä itselleni ruokaa
Ihan tosi
En nyt sentään mistään kissanruuasta, mutta naudan paistisuikaleet menivät uuniin hautumaan lihapadaksi kun Adil ei voinut mitenkään juuri sillä hetkellä syödä lempiherkkuaan.
Hurjan jännittävää tämä pikkusiskon odotus. Aika ei kulu millään ja toisaalta taas viikot kuluvat nopeasti. Pitäkää kaikki peukkuja pystyssä, että neljän viikon kuluttua voin lisätä otsikkoon toisen nimen ja kerron täällä uuden perheenjäsenen saapumisesta