Sveitsissä näyttelyssä...

[artemis]

Hei,

ihan tämmöinen kepeä "avaus"... Kävin sunnuntaina (17.10.) kissanäyttelyssä Lausannessa, ja olin aika vaikuttunut. Olipahan kissanäyttely, jossa ei ollut hälinää (paitsi erittäin paljon yleisöä) tai kiirettä: häkit (70 x 70) valmiina paikallaan, selkeästi numeroituna, lisäksi näyttelyvihkon tiedot myös yleisön tiedoksi häkin etupuolella, että näkee heti mitä kissaa ihailee. Eurokattaus ja euroverhot, mutta rodut hauskasti sekaisin.

Eläinlääkäritarkastus oli perusteellisempi, siinä kuunneltiin myös kissan sydän ja keuhkot ja tarkistettiin mikrusirun numero. Silti - en ymmärrä kuinka tämä on mahdollista - jonotusta ei juuri ollut: kun tulin ovesta, vain yksi oli kissoineen ennen minua jonossa. Selkeyttä näyttelytilaan toi se, että kaikkien häkkien edustan alaosassa (miten tämä nyt kätevästi ilmaistaan?) oli niitä kimpsuja ja kampsuja peittämässä Royal Caninin mainoslakana. Ringin sisäpuolella oli valmiina tuolit jokaiselle kaksijalkaiselle ja lisäksi pöytiä, joilla voi hoitaa kissoja tai vaikka pitää nyyttikestit (meidän ringissä pidettiin) koko porukalle.

Tuomarit olivat arvossaan korokkeella, seitsemästä tuomarista kolme oli tutunoloisia: Mme Sata Hamailainen (tähän kuuluisi lukuisa määrä pilkkuja vääriin paikkoihin), Mme C. Rautio, M V. Saarela. Tuomarikorokkeen reunassa näyttävät kukkakoristelut kuin Wienin uudenvuoden konsertissa: 22 rehusommitelmaa! Ja kuten "ranskalaisissa" (oikeasti Lausanne on Sveitsiä) tilaisuuksissa aina, ruokahuolto on järjestetty hyvin. Kokinhatulla varustettu mies teki tiskin takana ruokia, joita nautittiin ranskalaisia maataloustuotteita siemaillen. Ylipäänsä ruokailuun oli varattu kaksi tuntia aikaa, ja kaikki kissat oli arvosteltu ennen tätä, paneeli alkoi neljältä ja hoitui todella joutuisasti. Siinä tuomarit istuvat edelleen pöydissään korokkeella, ja kissoja kierrätetään tuomarilta toiselle.

Niin, olen siis muuttanut Ranskaan, aivan Sveitsin ja Italiankin tuntumaan, siinä syy tälle visiitille...

terv. Riitta

PS Ai niin, sveitsiläisten täplikkäiden bengalien taso oli mielestäni varsin korkea. Oma Sheelani onnistui silti saamaan luokassa 12 VP- ja TP-tittelit.

[Liselle]

Mitähän moinen huvi sitten näyttelilleasettajalle maksaa? Onko hinnat kovemmat vai mites.

[kapatrik]

Moi!

Kuulostaapa upealta! Varainkin tuo ruokailuosuus Sveitsissä varmasti käy kissoja juuri Ranskasta ja muista lähimaista, kun sinne on niin kätevä matka monesta suunnasta. Onnea Sheelalle, ei mikään ihme että nätti tyttö pärjää oli ma sitten mikä tahansa. Tuolla keskisessä Euroopassa ei olla niin hysteerisiä kissapöpöjen ja allergeenien kanssa, näyttelyitä voidaan järjestää suunnilleen missä tahansa eikä kukaan saa allergia tai mitään muitakaan kohtauksia asiasta. Kylläpä iski vähän reissukärpänen kun tuota Riitan juttua luki!

Oletko siellä ihan jäädäksesi?

[artemis]

Hei taas,

näyttelyttäminen maksoi 50 Sveitsin frangia per kissa per päivä, eli noin 38 euroa.

Ja joo, olen muuttanut tänne Ranskan puoleen enemmän tai vähemmän pysyvästi - erittäin vaikea sanoa. Mieheni on ollut täällä (Genevessä) töissä jo pari vuotta ilotalossa (ILO = kansainvälinen työjärjestö) ja lopun perheenkin piti muuttaa aikoja sitten. Vaan kun se ei jälkikasvulle sopinut... Nyt saatiin sentään teini-ikäinen tytär houkuteltua mukaan (teini-ikäinen poika on Japanissa vaihtarina): hänelle on luvattu että vuosi pitäisi täällä kärvistellä. Tosin mun äidin mielestä elämä täällä ei ole kärvistelyä ollenkaan... Eli olen kait muuttanut tänne vuodeksi. Kylä tai pikkukaupunki on Ferney-Voltaire - tämä on alunperin Voltairen luomus koko kylä (no ei kylä vaan sen kohentaminen, Voltaire muutti tänne vanhoilla päivillään, kuivatti suot, kivesi kadut, viemäröi ojat, järjesti työpaikat - ja rakensi itselleen pienen linnan tuohon kilsan päähän).

Ferney-Voltairen tunnuslause on muuten jostain tuttu... "Tulkaa tänne viljelemään puutarhaanne." Tai kasvattamaan kissojanne...

Riitta