Bengalipulinaa

Njaa.. Meillä ruoan suhteen kissa on outona vain niin ettei syö juuri mitään...

No, tietty nuo perusjutut jäätelö ja juusto menevät. Ai niin, söi tuo kerran pöydälle jääneen leivän päältä graavilohen... ja kehräsi kun yllätin hänet saaliin kanssa eteisen nurkasta... Olisin voinut kuvitella että se olisi hieman suolaista kissan makuun!!

Kannetaanko muuten muilla "saaliita" ympäri asumusta kun niitä syödään? Meiltä löytyy aina jotain kivoja ylläreitä lattioilta. Tosi kiva sitten repiä jotain kanankaulan palasia sukan pohjista....

Tähän asti kummastuttavia herkkuja AshAn mieleen on olleet kaurapuuro, hampurilainen (jossa ketsuppia), näkkileipä, sekä kaikki vauvan soseet; Piltit ja Bonat jne !
Tarkemmin ajateltuna en ole vielä löytänyt ruokaa joka ei meidän ahmatille olisi kelvannut...

Lisäyksenä aiempiin:

Peppi: TALIPALLO!!!!!

kyllä luitte aivan oikein. Peppi on yhytetty tuoreeltaan järsimästä linnuille tarkoitettua talipalloa, sitä semmoisessa vihreässä verkkopussissa myytävää.

Appelsiinimehupohjainen palautusjuoma näyttää maistuvan bengalillekin. Tähän asti olen luullut, että kissat kaihtavat appelsiinia, mutta en enää, kun yllätin bengalin lipittämästä pöydällä olevaa palkkariani.

Päivitys tuohon edelliseen, vanhaan viestiin, Lara on nykyään hulluna mantelilastuihin. Sain sen kiinni itse teosta vetämästä napaansa glögimanteleita tuossa jokin aika sitten

odottavilla äideillä on tunnetusti outoja ruokamieltymyksiä

Haltiakin on alkanut osoittaa omituisia ruokamieltymyksiä. Äsken se veteli brietä keksieni päältä, kun en ollut katsomassa.

Huolestuttavampi on kuitenkin Haltian taipumus pillerismiin. Toistaiseksi listalla ovat pöydälle lojumaan jäänyt vitamiinikapseli (sisus on epävarma, osa meni kitusiin ja osa jäi sängylle), aamiaista kupissa odottava kaliumtabletti (purtu puoliksi muttei syöty), ja nyt viimeisimpänä löysin lattialta puolittain järsityn melatoniinitabletin... Joskus mulla tippuu jotain lattialle niin, etten millään löydä sitä, ja näemmä jossain vaiheessa on käynyt näin melatoniinille. Se selittänee jokun niistä harvoista päivistä, jolloin Haltia on ollut poikkeuksellisen unelias, unihormoni kun on...

On sanomattakin selvää, että Haltian mamman täytyy skarpata! Enää ei jää ensimmäistäkään tablettia vartioimatta, ja löytymätön tabletti etsitään vaikka imurilla. Omituiset ruokamieltymykset eivät saa tulla tyydytetyiksi. Mutta miksei tuolle kelpaa sen omat lääkkeet ja vitamiinit, vaikka mamman tabut on nameja? Ei ollut edes herkullista päällystä kuin kaliumnamissa.

Taran oudot mieltymykset leipään ihmetyttää, pikkasen becelliä päälle niin jo putoo sekaleipä hyvin ??

Meidän taloudessa jos unohtuu ruukkusalaatti pöydälle, se on sen menoa... jokaisesta lehdestä syödään osa ja jäljelle jäävät osat reijitetää. Lätyt myöskin maistuvat.

Tarmon mielestä kakkutaikina on äärimmäisen hyvää ja voi. Eli leipoessa saa olla tarkkana, että yksi täpläturkki ei kerkeä sukeltaa kakkutaikinaan tai nuolla margariinipakettia...

Eilen tarjosin herrasväelle raakaa kananmunankeltuista (omasta kupista tarjoiltuna), niin olisitte vaan nähneet Tarmon äärimmäisen hämmästyneen ja halveksivan katseen. "Ihanko tosiaan tarjoilet tuota ja oletat vielä minun syövän sitä!" sitten kyllä kelvannut neidillekään. Halveksiva nuuhkaisu ja tyylikäs poistuminen paikalta...