Bengalipulinaa

Phedora odottaa. Laskettu aika marraskuun puoliväli. Isä suosittu Buddy. Vaikea ennakoida pentujen väriä tai kuviota sillä siis Phedora hopeamarmori ja Buddy ruskeatäplikäs. Kummallakin aivan ihana luonne, taustalla siis hopeata, ruskeata, marmoria ja täplikästä, luntakin. Toivottavasti kaikki menee hyvin ensisynnyttäjällä, massu on ainakin alkanut somasti kasvaa.

Onnittelut
On kyllä jännä nähdä minkä värisiä palleroita sieltä putkahtaa,pidähän meidät ajantasalla.

kiitoksia onnitteluista, jännityksellä odotetaan. Phe syö tosi paljon jo nyt. Ehkä te kokeneempina bengalikasvattajanina osaatte sanoa milloin se massu alkaa todella kasvaa (nyt alle puolivälin) ja kuinka suureksi se kasvaa tällaisella pikkuisella (3 kg) vähän yli vuoden ikäisellä nuorella naaraalla? Onkos ne teidän tarkoitan Aslak ja muutoinkin Wildtouchin hopeabengalit läheistä sukua Phelle? Nyt tietenkin Buddyn sekä Phen taustasta voi tulla vaikka mitä värejä ja kuvioita, mutta jatkoa ajatellen niin kiinnostaa erityisesti hopeavärilinja sekä pilkullisena että marmorina. Ja kuten yhdessä näyttelyssä huomasin Wildtouchin kissalasta tulee upeita hopeavärejä, Aslakkia en ole nähnyt kuin kuvissa ja luonteen ja tyypin lisäksi se hopeavärin kehittäminen voisi olla yksi prioriteeteistamme jatkossa. Phella tosi kiva luonne, bengalimaisen rohkea ja utelias mutta ei syrji myöskään meidän norjalaisia metsäkissoja, eli antaa kaikille tilaa eli ihanteellinen tilanne multikissaperheeseen.

niin siis alaska eikä aslak

Joo, Phedoran isä on Puma. Eli jatkossa olisi hyvä löytyä joku kiva suvun ulkopuolinen hopeauros poikaystäväksi:) Buddyn taustalla myös hopeaa, joten kattotaan mitä tulee. Ehkäpä Phedora saa aikaiseksi jonkun söötin hopeabengaliuroksen jota voisi jatkossa käyttää siitokseen.?

On harmillista ettei bengalikolleille löydy sijoituskoteja, mutta ymmärrän kyllä kollin pitämisen vaikeuden.
Jos löytyisi varteenotettava sijoituskoti niin luultavasti haettaisiin "samantien" ulkomailta uros

Enpä itse olisi sijoituskollin pitämistä vastaan, noin periaatteesta...tietysti hieman riippuisi siitä, kuinka pitkään omistaja haluaisi kollia pitää "siitoskuntoisena", nartuillahan yleensä riittää se yksi hyvä pentue, mutta kollilla nyt tietysti mahdollisuudet ja varmasti toiveetkin ovat vähän korkeammalla. Varsinkin hopeapoikaa havittelevana, mielelläni kuulisin mahdollisuuksista sijoituskollin ottamisesta; ei ehkä ihan nyt, mutta jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Itsellänikin on kokemusta jonkun verran kasvattajana, mutta sijoituskollit ovat minulle uusi ulottuvuus, joten kokemuksia/ ajatuksia kehiin! Itsehän olin jo ajat sitten päättänyt, että kasvatustoiminta meidän osalta on jo aikansa elänyt, mutta tämä olisi vähän niinkun fifty/fifty-tilanne toisen kasvattajan kanssa, eikä enää pentujenkasvatusrumbaa..... Meidän poikien kööriin (kastraatteja ja yltiösosiaalisia, emon vaistoilla varustettuja kun ovat) kyllä varmasti vielä jossain vaiheessa mahtuisi yksi sydäntenvaltaaja, avosylin pojat ottavat vastaan kaikki maailman kissat ja ihmiset!!! Laittakaahan ajatuksia ja ideoita palstalle!

Onnea odotukseen ja erikoisvärejä on aina mukava jännätä ja nähdä