Bengalipulinaa

onko täällä ollut puhetta bengaleiden sukupolvien suhteen niistä lähellä alkuperäkissoja olevista kuten F2? Mulla on kaveri Washingtonin lähellä ja sillä myös bengali ja samalta kasvattajalta tulee niitä Savannah-kissoja. Meillä on tarkoitus kyläillä siellä lähimain. Mietinpä vain voisiko ja olisiko edes järkevää miettiä bengalinaarasta F2:stä vai olisiko liian vaikeaa saada, vaikeaa omistaa ja kouluttaa suomalaiskodissa. No, jos ei F2:sta niin mistä jenkkikissalasta löytyy hyviä bengaleita. Naaraita lähinnä hakusessa.

Vähän vaikea vastata. Asiahan on aika monitahoinen, mutta yritän kuitenkin.

Noissa ensimmäisten polvien F-kissoissa on aikamoinen kirjo. On erittäin paljon kiinni siitä mitä on käytetty siellä ensimmäisissä polvissa. Tämä siis ulkonäöllisesti. Toisinaan voivat muistuttaa enemmänkin tavallista kotikissaa (vai pitäisikö sanoa katukissaa), ei siis bengalia välttämättä, vaan voivat olla hyvinkin vaatimattomia.
Luonteeltaan; Leopardikissahan on aranlainen ja nämä ensimmäiset polvet kaikkea sosiaalisen bengalin ja aran leopardikissan väliltä. Riippuen hyvin paljon siitäkin, kuka kasvattaa ja millä metodilla. Jos on käsinsyötetty, niin leimautuu ihmiseen yleensä hyvin. Muuten on aivan yksilökohtaista ja oikeastaan koskaan ei noista voi tietää, sattuuko kohdalle se arka vai vähän sosiaalisempi yksilö.
Käsitykseni on, että ovat aikalailla yksineläjiä, eivätkä viihdy muiden kissojen kanssa yleensä. Sietävät tavallisesti kyllä. Olemme siis tavanneet näitä matkoillamme sekä myöskin leopardikissan, joka oli käsinsyötetty ja aivan ihana pakkaus. Sylissä tuo ei malttanut juuri olla kun oli niin touhukas , kävi kyllä pikaisesti vähän väliä sylissä kääntymässä ja silityksiä kerjäämässä .
Jotenkin semmoinen kuva on tullut, että F-alkupolvet ovat aika varautuneita kissoja. Voi tietenkin johtua myös siitä, että kasvattajilla F-kissat ovat yleensä naaraita.

Kasvatuksellisesti nuo ovat vähän kuin raakileita vielä ja suomessa olisi aika työ kasvattaa eri sukupolvet tuonne F5 asti. Jokainen alkupään polvista kun tarvitsee aivan spesiaalikodin jossa ymmärretään sen erityispiirteitä. Nämä ovat todella herkkiä kissoja.

Tuota F-kissaa aikanaan mekin mietimme ja oli jopa joskus mahdollisuus että olisimme saaneet omasta kissasta F1 jälkeläisen. Kun tuo ei sitten lopulta toteutunut, niin olemme päätyneet siihen, että tähän asti kasvatuksellisesti järkevintä on ollut hankkia F4, F5 kissoja joiden taustasta löytyy mahdollisimman läheltä ja miel. useita leopardikissoja. Ne ovat jo, aivan kuten bengalikin, ihmiseen leimautuvia, periyttävät standardia ulkonäköä, ja kissan omalta kantilta katsottuna niiden on helpompi sopeutua useisiin kotona jo oleviin bengaleihin stressaamatta.

Toivottavasti tämä sepustus vähän selvensi asiaa

Tuolta kyllä löytyy nykyään niin paljon upeita kissoja kasvattavia, että oikeastaan neuvona voisi sanoa, että katsokaa taustat ja sukukerroin tarkkaan. Monet kasvattajat siellä kasvattavat surutta myös isä/tytär, äiti/poika yhdistelmillä, kunhan kuviot ovat hienot. Itse varoisin tuomasta pieneen geenikantaan tällaista. Sieltä kun saattaa tulla ongelmia (ja melko varmasti tulisikin), jotka kertautuessaan ovatkin jo todella vaikeita hallita ja saada pois populaation perimästä.
Kannattaa tuoda mahdollisimman kokeneelta kasvattajalta, joka varoo sukusiitosta ja pyrkii pitämään geenikirjon mahdollisimman laajana. Näitäkin löytyy ja materiaalin puutteeseen se ei ainakaan heillä kaadu . Täytyy kyllä sanoa että joidenkin kohdalla ilmeisesti ymmärryksen puutteeseen kyllä
Katsokaa myös, että yksilö olisi mahdollisimman erisukuinen Suomen muiden kissojen kanssa. Tämä toisi etua jatkossa koko rodulle täällä, sillä jälkeläisien kohdalla ei tarvitsisi koko ajan miettiä kenelle ne eivät sovi kumppaniksi. Ja voisihan noiden ruotsinkin kissojen sukutauluja silmäillä, koska väistämättä sieltäkin noita geenejä tänne rantautuu jatkossakin

F kissoista samoilla linjoilla Cattiksen kanssa, oli hyvin helppotajuisesti selitetty monimuotoinen asia.
Usein F sukupolvet tosiaan myös ulkonäöltään vaatimattomia (jos F kissan haluaa juuri sen vuoksi, että olisi erityisen näyttävä). F kissoja tarvitaan rodussa ja hatun nosto niille kasvattajille, jotka tuohon F kissan kasvattamiseen paneutuvat. Suomen oloissa olisi kyllä haastavaa ja kokeneiden kasvattajien asia ehdottomasti eikä vähiten sen vuoksi, että F pennuille on varmasti vaikeampi löytää sopivaa kotia (ottajia varmasti olisi parijono oven takana, mutta se on ihan eri asia kun sopiva koti...).
Kasvattajia on paljon ja ei kannata hätiköidä vaan rauhassa opiskella sukulinjoja ja luoda suhteita kasvattajiin. Tuo on sellainen asia, mitä kukaan ei voi tehdä toisen puolesta ja vaatii paljon aikaa ja vaivaa, mutta sellaistahan se kasvattaminen on

Olette kummatkin varmaan oikeassa, haasteellista. Huomasin, että UK:ssa Malfulah-kissalassa on F1 naaras Winnie, kotisivujen mukaan hyväluonteinen sellainen, se on jo yhdet F2-pennut saanut (myyty) ja toisia odotetaan alkuvuodesta. Onko tuttu kissala?

Tää on nyt vaan mun oma henkilökohtainen mielipide, mutta mun mielestäni varhaisten polvien kissoja pitäisi kasvattaa ja käyttää bengalin kasvatuksessa hyvin harkitusti, jos ollenkaan. Olisi myös syytä miettiä, milloin olisi aika ja rotu kypsä sille, että niiden käyttö bengalin kasvatuksessa lopetettaisiin kokonaan. Tuolla kansainvälisillä keskustelupalstoilla on ollut keskustelua aiheesta ja siellä eräät ilmaisivat huolensa siitä, että on joitakin kasvattajia, jotka suoltavat noita varhaisia sukupolvia kuin liukuhinalta, ei edistääkseen bengalin kasvatusta, vaan koska niistä saa hyvin rahaa. Jokaista jotenkin lemmikiksi sopivaa f-1-3 kissaa kohden on ihan liian monta sellaista, jotka eivät siihen sovi. Ja jos lemmikiksi sopeutumisen hinta on se, että pennut otetaan ihan pikkuisina emolta pois ja kasvatetaan ihmisen toimiesta...

Jotkut jotka käyttävät alc:ta ja aikaisia sukupolvia kasvatuksessaan sanovat tekevänsä niin, koska haluavat parantaa tyyppiä ja pitää ulkonäön villinä. Ihan faktahan on, että F8 tai enemmän bengali ei voi näyttää alc:lta tai F1-2 kissalta. Jos kuitenkin lähtökohta on se, että rotu ei ole rotu, oikeasti, ellei se tule toimeen omillaan. Mun mielestäni kesykissarodun nimeltä bengali tulisi, jos me halutaan että kyseessä on kesykissarotu jo pikkuhiljaa tulla omillaan toimeen ja rodun kehitystä jatkaa olemassa olevilla kissoilla. Sitten jos joku haluaa tehtailla supereksoottisia melkeinkesyjä lemmikkikissoja, joissa on puolet servaalia/alc:ta/tms tehköön sen ihan sitten tykönään, mutta jättää bengalin ulos niistä kuvioista.

Mä tiedän, että olen aika tiukkapipoinen tässä asiassa, mutta asiaan liittyvät eettiset kysymykset ovat vaikeita. Tosiasia kuitenkin on, että maailmalla noita käsin kasvatettuja kesyjä aikaisten sukupolvien kissoja hylätään paljon, aikuistuessaan kissasta saattaakin tulla arka ja siitä johtuen agressiivinen. Niitä varpasitaan amputoiuja (de-clawing) reppanoita sitten pistetään kiertoon. Se on musta liian iso hinta sille, että tyyppiä saadaan helposti ja nopeasti parannettua, kunnes se on sitten hukassa muutama sukupolvi eteenpäin ja ollaan ihan siinä mistä lähdettiinkin. Hitaampaahan on tietyati hakea villiä tyyppiä näillä olemassa olevilla kissoilla, mutta mun mielstäni se on pitkän päälle ainoa tie.

Bengalin kasvattaminen on älyttömän vaikeaa, siinä on niin miljoona kohtaa mitkä pitää saada kohdilleen, tyyppi, terveys, luonne, turkki, kuviot, silmänvärit ja vaaleat vatsat, haasteita riittää. Rotu on vielä hyvin nuori ja musta välillä tuntuu, kuin monet yrittäisivät juosta ennen kuin osaavat kävellä ja sitten mennään metsään niin että kolisee. Kärsivällisyys puuttuu, pitäisi saada kaikki heti. Tää ei nyt ihan suoraan liittynyt tuohon windsorin aloitukseen kaikki, kunhan on tällaista tajunnanvirtaa aiheen ympäriltä...

kapatrikilla hyvää pointtia, yhdyn tuohon, että bengalikasvatuksessa pitäisi siirtyä seuraavalle tasolle. tietysti geenipohjan monimuotoisuus on tärkeä asia, mutta en oikein jaksa uskoa siihen, että ALC- ja hybridikasvatuksella oikeasti sitä edistetään.

Kapatrikilla tosi hyvä vertaus tuo, että ensin pitää oppia kävelemään ja sitten voi juosta.
Itse olen mielenkiinnolla seuraillut uusia ALC risteytyksiä, mutta niitäkin on varmasti tehty eri lähtökohdista, hyvää tarkoittavista rotua edistävistä ja sitten niistä ikävistä, mistä Kapatrik kertoi. Pitäisikin kysyä, miksi joku haluaa F kissan ja sitten pohtia niitä tarkoitusperiä.

Sellainen kyllä kannattaa etukäteen miettiä, jos esim F2 kissan hankkii kasvatusmielessä, että mistä saa sulhon, ellei itse ole valmis pitämään kollia ja miten löytää sopivat kodit, kun ei kaikkia pentuja voi itse pitää. Itse olen huomannut muutamalla F kissoja kasvattavien sivuilla maininnan, että myyvät F kissoja ainoastaan toisille kasvattajille ja eivät lemmikeiksi, mikä on kyllä hyvä ratkaisu.

Minusta on tosi hienoa, että windsor otti asian esille.
Tämähän on asia, mistä ei ole mahdollista tuolla muualla asiallisesti keskustella, koskapa joidenkin on aina kiva kuittailla kun edes asiasta mainitaan. Mistäpä ihmiset saavat tietoa ja valistuvat, jos asioista ei puhuta. Joten virkistävää vaihteeksi

En nyt ota pahemmin kantaa siihen, kuinka valmis rotu on. Sehän kuitenkin on kahden kissan summa ja kasvattajat etsivät perillisistä jokainen niitä juttuja, joita katsovat rodulle ominaisiksi. Eri ihmiset siis näkevät eri asioita ja siitä sitten syntyy lopulta se kissan ja rodun toivottu kokonaiskuva. Tuo toivelista ei varmasti lopu koskaan ja aina haetaan piirteitä lähemmäs ja lähemmäs leopardikissaa, sillä sen alkukantaisesta kauneudestahan tässä on kysymys.
Tosiasiahan on, että kun tuo ALC-kissa kuitenkin luonnostaan risteytyy myös kesykissan kanssa, niin aina tulee olemaan (niiden asiallisten kasvattajien rinnalla) myös joitakin ihmisiä, jotka "pelastavat" eläintarhoista tms. näitä kantakissoja ja haluavat vain rahastaa erikoisilla pennuilla, eikä suinkaan tuoda geenikirjoa lisää. Silloin kun halutaan rahastaa exoottisuudella, ostajat myös haluavat exoottisen näköisen lemmikin. Olen pannut merkille sen, että F1 on ulkonäöllisesti leopardikissamainen, mutta tosiaan jostain syystä jo F2- F4 -kissoista jotkut eivät välttämättä muistuta kumpaakaan. Nämä yksilöt sitten väärien ihmisten käsissä eivät löydäkään sitä ymmärtävää kotia. Joten ei tosiaankaan hyvä juttu. Asiasta puhuminen ja valistus kai on ainoa tie, jotta ihmiset tiedostaisvat näitä asioita.
En siis suoralta kädeltä tuomitse niitä vastuunsa tuntevia kasvattajia, jotka käyttävät -muuten lopetettavaksi aiotuttuja- "ylimääräisiä", tarhoissa syntyviä leopardikissoja kasvatuksessa ja samalla huolehtivat niille yleensä lopuiän kodin. Osa on pakosta käsinsyötettyjä, erinäisistä syistä ja siten valmiiksi leimautuneita ihmiseen, eikä näitä välttämättä edes haluta muihin eläintarhoihin. Väärinkäyttäjät ovat eri asia ja niitähän on joka alalla. Vakavat kasvattajat käyttävät kaikkia polvia tuomaan kasvatukseen jotain, mikä usein näkyy vasta myöhemmin jälkeläisissä. Tuo on kuitenkin erittäin vaativa ja kivinen tie jo sen takia, että kantaa vastuunsa kaikista jälkeläisistä.
Asia mikä minuakin on askarruttanut jo vuosia on; mitä pitäisi ajatella siitä, että leopardikissan ja kesykissan sopiessa geneettisesti yhteen, siitä on tehty linkki muihin -ei suoraan kesykissoihin risteytyviin- aika isoihinkin kissoihin. Jos kerran luonto ei sitä salli (päin vastoin kun leopardikissan ja kesykissan kohdalla), niin mikä antaa ihmiselle luvan peukaloda tätä luonnon omaa rajaa ja voiko tämä toiminta olla pitkän päälle tuomatta ongelmia.
Tuo asia on mielestäni sitä, mistä meitä bengali-ihmisiä on aivan suotta yritetty syyllistää. Me esimerkiksi emme olisi alunperinkään hankineet bengalia, jos se olisi todellakin tehtailtu jossain laboratoriossa, mistä meitä on aika usein tietämättömät syyttäneet. Ellei tietoa siitä, että tuo kissa voi oma-aloitteisesti tehdä kesykissan kanssa jälkeläisiä, olisi meillä ollut, niin en olisi edes harkinnut tällaisen rodun tuomista uutena maahan.
Minun eläinrakkauteeni kuuluu myös luonnon ja sen lakien kunnioittaminen.

Tuolla mainitsemallani kv palstalla eräs Intiassa asuva henkilö kertoi heillä päin olevista "bengaleista", joita ihmisillä oli lemmikkeinä, paikallinen alc-kanta risteytyi paikallisten villien ja puolivillien kesykissojen kanssa ja näitä F-1 polven jälkeläisiä ihmiset sitten ottivat lemmikeiksi. Näitä risteytymiä tosiaan ilmenee kaikkialla missä alc:n ja ihmisen asuinalueet kohtaavat. Osa näistä luonnssa syntyneistä f-1 kissoista tottakai on lisääntymiskykyisiä ja risteytyvät edelleen kesykissojen ja alc:n kanssa. Vaikka Alc eri muodoissaan ei vielä ole uhanalainen tällaset risteytymät eivät tietenkään tee hyvää luonnon alc kannoille.

Minusta olisi syytä keskustella myös siitä, onko perusteltua enää sanoa, että bengalikasvatuksessa pyritään ALC:n ulkonäköön. Esimerkiksi marmorikuvio ja lumi- ja hopeavärit eivät siihen muottiin istu.

Itse voin sanoa suoraan, vaikka huutia siitä saankin , että ALC ei ole mielessäni kun mietin ihannebengalia, mielestäni ALC ei ole edes erityisen kaunis. Eivätpä nuo meikäläisen aikaansaannokset kyllä siltä näytäkään...