Bengalipulinaa

Kuvittelenko vaan, vai onko aikuisia bengaleita poikkeuksellisen paljon "tarjolla"? Ei siinä mitään, jos etsitään uusi koti jos tarvis on, mutta olen vaan kiinnittänyt viime aikoina huomiota ilmoitusten suureen määrään ja mietin, mistä moinen mahtaa johtua. Vai kiinnittääkö ilmoituksiin vaan huomiota eri tavalla, kun on itsellä bengali? Bengaleita ei taida kuitenkaan ihan hirveitä määriä Suomessa olla, mutta silti ilmoituksia löytyy vähän paikasta kuin paikasta?

Hei
Kyllä se on niin, että raskaana oleva nainen näkee poikkeuksellisen paljon odottavia äitejä, vauvan vanhemmat muita pikkuvauvoja ja uuden opelin omistaja uusia opeleita .
Sama ilmiö on varmasti sinullakin tässä asiassa; sinulla on bengali ja kiinnität poikkeuksellisen paljon huomiota kaikkeen bengaliaiheiseen asiaan, vaikka sitä ei ole sen enmpää kuin muistakaan kissoista olevaa asiaa.
Bengaleita on tällä hetkellä Suomessa arviolta 650-700 kpl (viime vuoden loppuun mennessä rekisteröity 620 kpl SRK:ssa + TICA-kissat). Ei bengaleista luovuta yhtään sen herkemmin kuin muistakaan kissoista- eikä bengaleita ole poikkeuksellisen paljon tarjolla muihin kissoihin verrattuna, pikemmin päinvastoin. Ja kun ja jos mistä tahansa eläimestä luovutaan, on "syy" useimmiten meissä itsekkäissä ihmisissä itsessämme eikä eläimessä.
Ymmärränkin mielelläni viestisi otsikon niin, että jos joku joutuu luopumaan bengalistaan, hän etsii sille herkemmin uuden kodin kuin esim maatiaiskissan omistaja (vaikka kaikille eläimille joita ei voi pitää, tulisikin etsiä uusi koti rodusta tai roduttomuudesta riippumatta)

terveisin mummi joka pitää kaikista kissoista ja kissaroduista mutta joka ei pidä kaikkia kissoja ja kissarotuja

UGH!

Mummi on puhunut.

Mummi wrote:Kyllä se on niin, että raskaana oleva nainen näkee poikkeuksellisen paljon odottavia äitejä, vauvan vanhemmat muita pikkuvauvoja ja uuden opelin omistaja uusia opeleita

Näin vähän arvelinkin Hyvä niin Ja tosiaan olen sitä mieltä, että kissalle on parempi etsiä hyvä koti, jos sitä ei voida enää syystä tai toisesta pitää. Sitä vaan vähän herkistyy, kun välillä ne "syyt" ovat vähän heppoisia, etenkin maatiaisten kohdalla.

Kyllä niitä aikuisia ragdolleja on enemmän tarjolla kuin bengaleja, mikä johtuu varmaan siitäkin, että ragdollit on niin suosittuja ja niitä on paljon Suomessa. Yhdestä maatiaisesta olen luopunut, kun Melli-bengali kyykytti sitä niin, ettei Joona raukka hiekkiksellä enää uskaltanut käydä. Asuu nyt naapurissa anopin luona onnellisena. Minä kuitenkin hoidan rokotukset ja raahaan osan ulkomaan kissanruokalähetyksistä pojalle eli onko se sitten sijoitusmaatiainen.

nekuliini wrote:Yhdestä maatiaisesta olen luopunut, kun Melli-bengali kyykytti sitä niin, ettei Joona raukka hiekkiksellä enää uskaltanut käydä. Asuu nyt naapurissa anopin luona onnellisena. Minä kuitenkin hoidan rokotukset ja raahaan osan ulkomaan kissanruokalähetyksistä pojalle eli onko se sitten sijoitusmaatiainen.

Kyllä tuollaisessa tilanteessa toisesta kissasta luopuminen on rakkautta, ja kun kyseessä on kissa, jolla aloitetaan kasvatusharrastusta, ymmärrän sen, että vanhasta kissasta luovutaan, etenkin kun on hyvä koti tiedossa. Tosi harvinaista kyllä, että edellinen omistaja vielä kustantaa kissan menoja Varmasti vähän eri juttu, kun on sukulaisuus kyseessä.

Kyllähän äidillenikin muuttaa tänään 4,5-vuotias siamilaisneitokainen, kun ystäväni joutui sitkeän allergian takia luopumaan kahdesta kissastaan (on välillä harkinnut asiaa jo siitä asti, kun kissat olivat vielä pentuja, mutta nyt allergiakuppi keikahti). Maatiainen muutti uuteen kotiin jo pari viikkoa sitten, ja nyt kovasti toivotaan, että talossa jo olleet kaksi kissaa pikku hiljaa lämpenisivät tulokkaalle. Meillä taas on edessä siamilaisen sopeuttaminen tähän neljän koplaan, kun ne joutuvat välillä joka tapauksessa oleilemaan yhdessä. Jos vaikka Haltia saisi uuden painikaverinkin vierailevasta tähdestä

Täytyy muistaa myös se, että Bengaleita on nyt kasvatettu suomessa vähän reilut 10 vuotta. Ja kasvattajilta alkaa vapautumaan päivätyönsä tehneitä kolleja enenevässä määrin lemmikeiksi.

Leikkaamattoman kollin elämä ei ole aina herkkua, joten on täysin luonnollista palkita kolli kastroinnin jälkeen töistään uudella kodilla, jossa kissa on SE kissa ja sydänten valtias. Samalla toki tehden tilaa uudelle sukupolvelle.

Ainakin mun pointtina tulee olemaan Viskin kohdalla se, että mies ansaitsee ainoan kissan statuksen ja lapsiperheen leikittäjäkseen, kun kollin ura päättyy. Meillä sitä ei pystytä tälle hyperaktiiviselle hurisijalle tarjoamaan :-(

Eli ihan luonnollinen syy siihen, että aikuisten kissojen tarjonta on lisääntynyt. Aiemmin sitä kun ei ole oikeastaan ollut rodun tuoreudesta johtuen muuten kuin allergiatapauksissa

TjM wrote:Täytyy muistaa myös se, että Bengaleita on nyt kasvatettu suomessa vähän reilut 10 vuotta. Ja kasvattajilta alkaa vapautumaan päivätyönsä tehneitä kolleja enenevässä määrin lemmikeiksi.

Leikkaamattoman kollin elämä ei ole aina herkkua, joten on täysin luonnollista palkita kolli kastroinnin jälkeen töistään uudella kodilla, jossa kissa on SE kissa ja sydänten valtias.

Totta tuokin.