Bengalipulinaa

Kertoilkaapas mistä tykkäätte erityisesti omissa kissoissanne (luonne, ulkonäkö). Olis kiva kuulla myös millainen teidän mielestä olisi se kaikkein upein ellei täydellinen bengali.

Vilma: Mä tykkään älyttömästi Vilman tyypistä ja päästä. Vilma on myös aika messevän kokoinen, mikä on musta hienoa. Vilman liikkuminen muistuttaa jonkun ison kissapedon liikkumista, kun lapojen liikkeet näkyvät selvästi ja selkä on pitkä. Nenä on ihanan iso ja leveä. Häntä on pitkä ja melko paksu. Vilman luonne on myös kotona vallan ihastuttava, se on jotenkin vaan niin tykästynyt ihmisiin. Toisissa eläimissä Vilmalla on vähän sulateltavaa ja senpä takia Vilma ei esimerkiksi näyttelyihin osallistu.

Seppo: Vaikka Sepon kroppa onkin vähän lyhyehkö ja samoin häntä, niin Sepossa upeaa on turkki. Tykkään myös Sepon päästä, vaikkei se kaikkein tyypikkäin bengalille olekaan. Kuitenkin siinä päässä on jotain, joka muistuttaa mua ALC:stä - ehkä ne on ne yöeläimen isot silmät. Seppo on myös oikea hurmuripoika ja varsinainen puskija, vaikkakin kärsivälisyys on vähän tuon ruoanhimon takia joskus koetuksella.

Kieppi: Kiepillä on hieno pää ja pienet korvat. Kiepin kroppa on myös pitkä ja lihaksikas ja häntä upean pitkä ja paksu. Tykkään erityisesti Kiepin profiilista & pää kaartuu kivasti otsasta niskaan. Myös Kiepin liikkuminen on hienoa, samalla tavalla kuin Vilmankin. Värihän nyt ei ole ihan vielä kehittynyt täyteen kukoistukseensa , mutta kontrasti vaikuttaa lupaavalta. Kieppi on myös varsinainen energiapommi ja kiipeilee ihan eri tavalla kuin nuo kaksi muuta (joista muuten Seppo välillä ällistyttää melkomoisella kömpelyydellään ja holtittomuudellaan). Kieppi tykkää nukkua jalkojen päällä tai peiton alla - joskin nyttemmin Kiepin varvasfetissi vähän estelee tuota peiton alla majailua (ennemmin tai myöhemmin kun varpaat yleensä joutuvat huljan pedon saalistuksen kohteeksi ).

Täydellisellä bengalilla olis Vilman kroppa ja koko, Kiepin häntä, päässä Seppoa, Kieppiä ja Vilmaa (Vilman nenä ja Kiepin korvat) ja Sepon turkki (jossa ehkä ripaus lisää kontrastia).

Tunnustan: tykkään mielettömästi Haltian tyypistä. Sillä on kaikin puolin hieno pää, upea, hyvän mallinen ja lihaksikas mutta sutjakka kroppa ja _täydellinen_ häntä Haltian kasvoissa on jotain vangitsevan villiä: upeat "pöllösilmät" ja leijonan kuono, mutta kuitenkin sellaista hellyyttävää "söpöyttä".

Lisäksi Haltialla on hyvä turkki, hienot ruusukkeet, ja loistava kontrasti. Täydellisenä Haltia olisi varmaan lämpimämpi, mutta itse pidän tuosta sävystä; kontrastikin näkyy selvemmin, ja toisaalta se lämmin sävy kehittyy koko ajan. Ruusukkeita voisi myös olla enemmän, mutta nekin kehittyvät edelleen.

Haltia on sanalla sanottuna Pöhkis Pidän erityisesti Haltian energisyydestä. Aluksi ADHD-energisyys meinasi tehdä hulluksi, ja Haltian menon seuraaminen hengästyttää edelleen, mutta nyt on jo tylsää, kun pojalle silloin tällöin iskeekin nukkupäivä Energisyys tekee tosin sen, ettei Haltia malta olla sylissä, mutta alkaa pikku hiljaa viihtyä pieniä aikoja syliin nostettuna kun se tietää, että palkkiona on leikkiä. Seurallinen ja osallistuva se silti on: mukana kaikessa, ja seurailee usein kuin hai laivaa. Ei varsinaisesti pörrää ympärillä kuin välillä, mutta kulkee perässä huoneesta toiseen ja touhottaa omiaan. Haltian luonne olisi varmaan täydellinen, jos se olisi vielä sylikissa, mutta ei kai kaikkia hyviä ominaisuuksia voi pakata yhteen kissaan?

Hannibal: Hannibalilla on jotain, mikä on hyvin harvinaista, eli se ihana, valkoinen vatsa, lisäksi Hannibalin silmät ovat mielettömän kauniit, suuret, ilemikkäät ja loistavan vihreät. Pidän myös Hannibalin lämpimästä sävystä, vaikkain kontrasti on heikentynyt aikuistuttua aika paljon. Hannibal on kauttaaltaan kullanvärisen glitterin peittämä ja turkki on hyvin lyhyt ja taljamainen. Hannibalin pää on myös kaunis. Hannibal on mamman mussukkapoika.

Attila: Attilan valttikortti on pitkä kroppa, mielettömän upea turkki, ruusukkeet ja selkeä kontrasti. Attilan turkki on myös silkkisen pehmeä ja siinä on valtavasti kristallista glitteriä. Attilan pää on veljensä tapaan kaunis, silmät voisivat olla syvemmän siniset, mutta se nyt on pikkujuttu.

Lara: Jos Laralla olisi hieman matalammat korvat, aavistuksen parempi kontrasti (hieman vaaleampi pohjaväri riittäisi) ja hippusen pidempi kroppa (tai tiukempi dietti) se olisi kokolailla sellainen kuin mun ihannebengalini olisi. Satunnaisesti asettunut kuvio, silkkinen, tiivis turkki, glitteriä, kauniit ruusukkeet, hyvä profiili, vahva luusto ja iso koko ovat myös Laran pluspuolia. Lara on mun prinsessa!

Luonteensa puolesta nuo ovat kaikki juuri täydellisiä, sylissä viihtyviä, seurallisia, fiksuja, leikkisiä, kilttejä, helposti käsiteltäviä, sellaisia joidenka kanssa on mukava elää. Hannibal on vieraita kohtaan arka, mutta ei se mua häiritse, mä en ole vieras

Kirjoitan nyt vain Mellistä ja Liekistä, kun ne fyysisesti asuvat täällä meillä kotona.

Melli: Melli on luonteeltaan todella rakastettava, vaikkakin välillä turhan jääräpäinen. Sen silmät ovat mielestäni todella kauniit: suuret ja ihanan vedenvihreät. Jonkun mielestä silmät voivat olla turhankin dominoivat, mutta minä rakastan niitä juuri tuollaisina. Rakenteeltaan Melli voisi olla vankempi, sillä se on naaraaksi melko siro. Tosin nyt kastraattina on alkanut tulla massaakin enemmän. Mellin turkki on ihanan silkkinen ja tonkineesinaamioksi Mellillä on kivasti glitteriä.

Liekki: Liekki on lähellä minun ihannebengaliani. Liekin kuviointi, kontrasti ja turkin laatu ovat todella upeat. Glitteriä on enemmän kuin olisin koskaan aiemmin osannut haaveilla. Liekin silmien väri on hieman kellertävämpi kuin Mellillä, mutta toisaalta se taas sopii Liekin ilmeeseen paremmin. Liekillä on bengaliksi todella villi-ilme. Se ei näytä liian söpöltä tai kiltiltä, vaikka luonteensa puolesta toki kiltti onkin. Luonne on tosiaan aivan verraton. Liekki on hyväntuulinen ja Mellin tapaan välillä melkoinen jäärä.

Vieraisiin Liekki suhtautuu avoimesti ollen heti eteisessä vastassa ja vieraitten ihailtavana. Varsinaiseen luonnetestiin se joutui ystäväni 2- ja 6-vuotiaiden poikien käydessä meillä. Kaksivuotias vintiö kantoi Liekkiä varsin mielenkiintoisin ottein, mutta Liekki osasi mukauttaa käytöstään pienen ihmisen rajoitteet huomioiden. Liekki oli suorastaan ihastunut, kun sai yhtä villejä leikkikavereita. Liekki rakastaa vieraiden huomiota ja välillä se on pelottavankin älykäs. Korvat Liekillä on hyvin asettuneet ja standardinmukaisesti keskikokoiset. Kuitenkaan en pahastuisi, jos korvat olisivat kieppimäisen pienet, koska näyttelyissä tuomarit tuntuvat arvostavan bengalilla mahdollisimman pieniä korvia. Häntä Liekillä on pitkä ja paksu, ei mikään liru. Sitä on ihana hipelöidä. Alaleuka voisi olla aavistuksen vahvempi, mutta pää ja kropan rakenne ovat muuten todella upeat. Toivon mukaan Liekistä kasvaa iso ja vankka bengalikolli, mutta sen aika näyttää.

Ihannebengalini on väriltään siis ehdottomasti joku lumiväreistä ja mieluiten varmasti tonkineesinaamio, koska se on värinä ihanan haastava ja siitoskissoina tonkineesinaamiot ovat varsin monipuolisia ja kiinnostavia periyttäjiä. Ehdoton en kuitenkaan värin suhteen ole kunhan se vain on lunta ja varmasti etenkin joku burmanaamio marmori olisi myös upea ilmestys. Liekin myötä minulla on menossa vahva marmorikausi, vaikka kuvioinnilla ei sinänsä ole ihannebengalini kannalta väliä.

nekuliini wrote:Liekki rakastaa vieraiden huomiota ja välillä se on pelottavankin älykäs.

Tuon olen huomioinut Kiepissäkin, että älykkyyttä piisaa. Se osaa jotenkin heti bongata miten hommat toimii.