Bengalipulinaa

"Rohkea rokan syö" sanoi bengali ja tutustui rohkeasti kaikkeen. Vai tutustuiko sittenkään? Eli mitkä asiat ovat kisujenne mielestä kamalia tai pelottavia?

Ramses on oppinut nopeasti sietämään esimerkiksi ulkoillessa koviakin ääniä, autojen hurina on jo ihan olankohautus juttu ja naapurien höpötys aidan takana aiheuttaa hirveän hingun päästä mukaan keskusteluun. Sisätiloissa lapset useampanakin kappaleena ovat täysin ok, mutta kovaääniset ulkoleikit eivät ole Ramseksen mielestä mukavia. Ja potkulaudat asfaltilla on todella syvältä. Naapuri on nähnyt parina päivänä takapihoillamme ketunrotjakkeen, sen merkkailujäljet ovat Ramseksen mielestä vissiinkin hieman karmivia. Kuulemma sekä supi että kettu saavat merkkailuillaan joskus jopa metsästyskoirat luimimaan eli ehkä tuo ei ole mikään ihme.

Sisätiloissa ei karmivia asioita enää juurikaan ole, rikkaimurilla huristelua Ramses seuraa ihan vierestä erittäin kiinnostuneena. Iso imuri vielä hieman arvelluttaa, mutta mitään suurta kauhua ei enää ole havaittavissa. Paikalta poistuminen imurin saapuessa liian lähelle tapahtuu jo ihan rauhallisesti. Mutta sitten on se oranssi kylpyankka.. Se on niin todella pelottava, että palvelushenkilökunta on täysin ihmeissään. Keltaista kumiankkaa on kyllä kiva tiputella alas lauteilta, mutta oranssi on P-E-L-O-T-T-A-V-A!

Voi Ramses parkaa, pelottava oranssi kylpyankka

Tutkimattomia ovat bengaleiden aivoitukset

Heheh, oranssi kylpyankka

Meillä Sissi pelkää tuulen ääntä ja kovaäänisiä tai nopealiikkeisiä lapsia. Muuten Sissukka on rohkea ja reipas.

ajapi wrote:Tutkimattomia ovat bengaleiden aivoitukset

Niin totta!
(ps. Saanen lainata tätä jossain sopivassa yhteydessä?)

Olemme olleet täysin äimistyneitä Ramseksen sopeutumiskyvystä heti ensi kohtaamisesta alkaen, äimistelyn kohteena mm. autoiluun tottuminen. Ihka eka automatka oli kuitenkin Sipoo-Turku ja koko matka taitettiin kehräten. Meillä kuljetusväline on vielä sellainen kissoille tarkoitettu, olalla kulkeva putkikassi. Se tosin on kohta liian pieni, joten jokin jykevämpi ratkaisu on hankintalistalla. Ihan lyhyitä matkoja olemme taittaneet (paremmille kiipeilymaastoille muutamien korttelien päähän päästäksemme) silleen, että herra on valjaissa+hihnassa ja saa katsella sylissä istuskellen auton ikkunasta maisemia ja autoilu on etenkin silloin oikein mieluisaa puuhaa. Kahdella kisulla tuo ei tosin taida onnistua.

Meillä neiti pelkää yli kaiken imuria, ulkomaailmaa(=valjaita), kaukosäädintä ja hmmm ylioppilaslakkeja, jos nämä ovat ihmisen päässä (tämä tuli huomattua vappuna.)

Saga pelkää kuollakseen kattotuuletinta. Sissin mielestä se on lähinnä mielenkiintoinen - Saga ei suostu menemään makuuhuoneeseen lainkaan, kun tuuletin on päällä (hyvä keino estää sitä kusemasta sänkyyni )

Tsih, vai että kattotuuletin - voi toista Meilläkin on kattotuuletin, mutta se ei ole herättänyt mitään intohimoja tai kauhua. Pianoakaan Ramses ei ole enää äimistellyt, vaan kuljeskelee koskettimilla itseään huvittaen. Alkuun piano oli hieman hämmentävä asia, mikä johtui siitä, että se on ainoassa huoneessa, jonka ovi on tietsikkajohtojen takia kiinni poissaollessamme eikä ihan joka päivä ehditä soitella. Katuviemärin raoista tiputettujen kivien ääni sen sijaan ei edelleenkään ole pop. Enää Ramses ei tosin murise tuolle äänelle, katsoo vain kivien tiputtajia kummasti ja lähtee eri suuntaan.