Bengalipulinaa

Kyselin jo rimpsessan äitinä tuolta asiantuntijalta meidän neidin ujosta luonteesta, ja sainkin hyvän vastauksen. Kiitos siitä.

Donnamme on ollut kait vähän poikkeavan arka bengaliksi, mutta nyt se on kovasti reipastunut ihan parissa päivässä. Siitä on jo näkynyt se vauhti-kissakin. Tänään sain aidon todisteen siitä, että kyllä se on kunnon bengali, nimittäin se teki sen tempun, mitä muistan lukeneeni jonkun muun palvelijan kertomana.

Aamulla käytyäni wc-asioilla ja ylös noustuani pieni, ihana prinsessani sukelsi pönttöön pää edellä.
Neitihän oli hajustettu uudelleen, ei onneksi sentään sillä ruskealla, mutta pesullehan sitä oli mentävä. Tämä bengali ei ainakaan tänään tuntunut vettä rakastavan, mutta puhdasta tuli lopultakin.

Liekö pesu tehnyt kissalle jotain, mutta siitä tuli ihan mahdoton vauhti-viikari sen jälkeen. Peti-vaatteiden vaihtaminen oli kokemus sinänsä kissan roikkuessa milloin peitossa, milloin pussilakanassa. Mutta tästä kaiksesta olen lukenut eri palstoilta muiden bengalin omistajien kertomana, joten koin jotain onnen huumaa, että kyllä siitä vielä kunnon bengali tulee.

Ehheh, tuota pitää kyllä jo alkaa kutsua bengalikasteeksi Hienoa, että kaste toi hieman yllättäen positiivisiakin puolia esille. Kyllä se siitä asettuessaan rohkaistuu

Haltiakin sai bengalikasteen oltuaan kotona vasta muutaman päivän. Olin käynyt pissalla (onneksi en sentään sen suuremmalla ), nousin, ja ennen kuin ehdin sulkea kannen, syöksyi kylppäriin siihen asti näkymättömissä ollut bengaliohjus ja syöksyi suoraan pönttöön Pesuhan siitä seurasi, mutta tuo oli niin ennennäkemättömän nopeaa toimintaa, että olen siitä asti sulkenut kannen samaa tahtia ylösnousun kanssa...

Luin kirjoituksesi asiantuntija vastaa -palstalla. Saitkin jo kattavan vastauksen, mutta kerron silti, etteivät kaiki bengalit ole sylikissoja. Haltia täytti juuri vuoden, eikä se ole viihtynyt sylissä kuin ihan ensimmäisinä päivinä, kun se haki ilmeisesti turvaa. Arka se ei ole, vaan hyvinkin rohkea, mutta enemmän kiinnostunut kissojen kuin ihmisten seurasta. No, on tuosta paljon muuta viihdykettä, onhan se senään aito bengali Otin Haltian kaveriksi nimenomaan maatiaiskollilleni. Niistä tulikin bestikset, joten en valita, etenkin kun minulla on jo nuo kaksi maatiaisnaarasta sylikiehninä. Mutta Haltia muistaa kyllä pitää palvelijansa tassunsa ympärillä saamalla aina sopivin väliajoin hellyyskohtauksia, jolloin Hänen Ylhäisyyttään saa silitellä ja rapsutella

Joo, moni pieni bengali tuntuu haluavan välttämättä kylpeä vessanpöntössä Meidän Laran lapsukainen, Haltia ekalla viikollaan uudessa kodissa teki ihan saman tempun ja pesullehan se poika joutui. (just tuo ajapin tarinan päähenkilö)
Joskus kestää hieman ennen kuin pentu pääsee alkukankeudestaan, varsinkin jos taloudessa on muita kissoja, ne voivat pelottaa tulokasta kovasti. Kiva kuulla, että teillä on jo päästy vauhtiin, ihan aidolta tosiaan kuulostaa meininki

Hienoa Rimpsessa!
no nih!Kuulostaa enemmän kuin hyvältä Mummi odottaa innokkaasti sellaista pennun hankkijaa, joka kertoo sitten kun pentu on aikuinen kissa, että se ei ikinä pentuna eikä aikuisena ole sukeltanut vessan pönttöön![ Semmoista mummilta pennun hankkineissa ei vielä ole ollut, vaikka kaikkia on kyllä opastettu tarkkaan "kuinka vessanpöbtön kansi pannaan salamaakin nopeammin kiinni
Mutta jos vessanpöntössä kylpeminen vapauttaa estoista niin ei kun siitä vaan

Meidän kolmesta bengalista ei kukaan ole koskaan uinut vessanpöntössä Onkohan ne väärennöksiä Vessaan ei kuitenkaan meillä pääse ilman bengalivalvontaa. Me ollaan tuon miespalvelijan kanssa oltu ilmeisesti älyttömän nopeita

Kiitos kannustuksen sanoista!

Olen varmaan tuon ujouden kanssa vähän hysteerinenkin, koska Viirumme on aina ollut arka ja ujo, joten valitsimme pennuista sen rohkeimman, jottei olisi kahta ujoa. Nyt kun meillä on käynyt muutama vieras ihmettelemässä mikä se bengali oikein on, niin olen kuullut ikäviä uteluja, et onko ne aina noin arkoja yms. Donnahan on yleensä vilahtanut sängyn alle, kun vieraita tulee.

Näillä meikäläisen leveys-asteilla ei tiedetä bengalista muuta kuin, että se on tiikeri, josta kerrotaan siinä ilmais-dvd:ssä.

Viiru ja Donna ovat kuitenkin parhaita ystäviä, riehuvat kissa-hippaa ja -painia. Sen oikein näkee, kuinka Viiru tuli kaveristaan onnelliseksi. Ja kissan onnihan on aina palvelijankin onni!

Hitsi vie, eikö mullakaan ole bengaleita? Nääkään kaksi eivät ole koskaan uineet pöntössä.

Kiva kuulla että Donna on ruvennut rohkaistumaan! Kyllä se siitä.

Muoks: alku pois, kyseessä oli eri kissa kuin luulin

Kaikki bengalit, saati muut kissat, eivät pidä vieraista. Kapatrik voi varmaan kertoa enemmän Hanibalista, mutta lyhykäisesti: Hannibal on kissa, jonka olemassaoloa epäilin pitkään. Sen kun on nähnyt vain kourallinen ihmisiä, enkä itse ollut nähnyt vilaustakaan lukuisilla vierailuilla. Viimeksi kissanvahtina ollessani (asutaan samassa talossa kapatrikin kanssa) näin kuitenkin Hannibalin! Se vaan tarvitsi paaaljon aikaa, ennenkuin luotti siihen, ettei tämä vieras syö sitä Avainsana olikin ruoka, jota varapalvelija kiikutti kissan luo saunaan

Kotiväen kanssa Hannibal on kuulemma rohkea sylikiehnä, mutta kapatrik voi tosiaan kertoa lisää. Yritin vain tuoda esille sen, että bengaleitakin on eriluonteisia. Usein käy vielä niin, että luonne kotikotona onkin aika erilainen kuin kasvatuskodissa. Haltiakin oli ollut kapatrikilla sijoituskodissa kasvaessaan "tukehduttaja", joka nukkui kaulalla ja muuten vaan sylissä, mutta meillä sitä kinnostavatkin enemmän muut kissat kuin ihmisen seura. Toisaalta jotkut kissat "löytävät" syliin vasta vähän vanhempina, joten ihan vielä en ole heittänyt kirvestä kaivoon, etteikö tuostakin vielä sylikissa saada. Jos ei saada, niin sitten ei.

Hyvään suuntaan teillä tuntuu homma menevän