Bengalipulinaa

Neidillä oli suuri ihmetys kun henkilökunta heräsikin lauantaiaamuna neljän aikaan. Aika oli niin, epätavallinen, ettei neiti ollut edes kerennyt käymään protestoimassa kertaakaan makuuhuoneen oven takana, vaan nukkui sikeitä.

Mutta noh, hän ajatteli, kun nuokin ovat hereillä niin heräänpä minäkin. Seuraava vaihe ei ollut sitten ollenkaan mukava kun neiti pistettiin valjaisiin ja kuljetetettiin autoon. Boxiin verrattuna matkustustapa oli kuitenkin sen verran mukava, että yhtäjaksoisen kiljumisen sijaan neiti tyytyi katselemaan auton ikkunasta maisemia. Pitihän se nyt pari kertaa käydä kuitenkin protestiksi kiljaisemassa kuskin korvaan takapenkiltä. Perillä Helsingin messukeskuksessa neiti parka pistetiin taas boxiin, mikä ei ollut ollenkaan mukavaa ja sen vuoksi lääkärijonossa neiti protestoikin melkoisesti. Onneksi paikalla oli muitakin kaikensorttisia huutajia, joten ääni hukkui melko mukavasti sekaan.

Kun henkilökunta oli saanut rävellettyä näyttelyhäkin kuntoon pienoisella avustuksella Roosa neiti katseli häkistä ihan kohtuu tyytyväisenä, kylläkin hieman pelokkaana. Yhden hengen ja yhden kissan yksiötaloudessa harvemmin kun tapahtuu mitään näin jännittävää. Päivä oli pitkä ja odottelua oli paljon, joten neiti kulutti päivänsä lähinnä nukkumalla. Mitä nyt välillä lapsia ja aikuisia tuli ihastuneena neitiä silittelemään mitä ei pantu pahaksi. Arvostelutilanteesta neiti sen sijaan ei pitänyt yhtään. Henkilökunnan ihmetys oli suuri, kun tavallisesti kaikille niin kehräävä kissa sähisi ja murisi tuomarille ja rimpuili sylissä. Hieman nolostuneena ajateltiin, että nyt tulee hylky mutta ihan hyvät arvotelut tulikin ja neiti pääsi jatkoon kisaamaan tuomarin parhaasta pentu tittelistä. Titteliä ei kuitenkaan herunut koska sama sähinä ja murina jatkui. Hieman lisää itseluottamusta tälle kissalle ja menestystä tulee lupasi tuomari kuitenkin.

Neiti on kyllä välillä varsinainen uhmailija. Kaikille kissoille näyttelyssä piti sähistä ja murista ja muut eivät lotkauttaneet korvaansakkaan. Taisivat tietää, että pelkästään lämpimikseen sähisee mutta tosipaikan tullen lähtisi neiti karkuun. Paluumatka sujui neidiltä nukkuen, varmasti jännittävällä päivällä oli oma osuutensa. Kun kotiiin päästiin, neidiltä karisi kaikki väsymys ja arkuus ja sama normaali ralli jatkui ihan kuin ei missään oltaisi käytykkään. Mistäköhän näiden energia tosiaan oikein kumpuaa

Tässä pari kuvaa "häkkilinnusta" ja yksi arvostelusta.

http://kuvablogi.com/nayta/iso/img1824611.jpg

http://kuvablogi.com/nayta/iso/img1824610.jpg

http://kuva1.kuvablogi.com/iso/img1824612.jpg

ei avautunut eka ja toka kuvalinkki tuli vain teksti "Kuvaa ei löydy tai sinulla ei ole riittäviä oikeuksia sen katsomiseen."
Mutta ihan mielenkiintoinen päivähän teillä on ollut ja tuo idea että neidillä oli ollut "turvavyö" eikä neiti ollut kopassa, oli ihan hieno juttu, varsinkin jos se lähes tyystin lopetti autokarjumisen.
Ja nyt sitten vaan esittelynäyttelyihin hankkimaan lisää näyttelykokemusta niin Roosa tottuu ihmisjoukkoihin ja kissoihin ja hälinään. Hetihän tässä on ISROKin ja Mikkelin esittelynäyttelyt

Ihan hienostihan se eka näyttely tosiaan meni! Nuo pienet murinat voivat tuosta hyvinkin tasaantua kun neiti saa vähän kokemusta. Ja se on hyvä merkki, että neitokainen osaa relata näyttelypäivänä eli vedellä sikeitä "vankilassaan".