Bengalipulinaa

Elikkä kolmisen päivää sitten haettiin poika uuteen kotiin.. Vaikka automatka oli todella pitkä, noin 350km, Samu nukkui koko matkan kopassaan oikeen mallikkaasti, vaikkei kuulemma ole kuin muutamaan kertaan autossa pentuna matkustanut lyhyitä matkoja.

Kotiin kun päästiin, laitettiin kantokoppineen vessaan, jotta saa rauhassa käydä hiekkiksellä.
Kopassaan tunnin kyhnytti, kunnes uskalsi hitain, mutta vakain askelin tutustua vessan saloihin.
Käynnin jälkeen pika pikaa takaisin kopan turviin.

Illan pimetessä uskalsi myös "vanha" kissamme käydä vessan ovella kurkistamassa
Tyttön ensimmäinen mielipide oli, ettei nyt ihan onnennumerot osunut kohdalle. Mahtava diivailu show sai alkunsa.

Yön Samu sitten viettikin vessassa tykö tarpeineen, aristeli tietenkin uusia paikkoja, eikä sieltä siis uskaltautunut rohkaisuista huolimatta mihinkään.

Aamusta sitten taas istuskelin orjamaisesti kahvikupin kanssa vessassa, juteltiin mukavia Samun kanssa, ja tultiin siihen lopputulokseen, että ainakin näin meidän kesken saa ottaa jo ihan rennosti.



Nyt tässä parin viimesen päivän aikana ovat kissat jo kerenneet ystävystymään, nukkuvat vierekkäin ja ruokailukin sujuu ilman murinoitta.

Samu uskaltanut kämpän tutkimaan, tietysti perävaunu turvanaan.
Arastelee vielä tietyissä huoneissa palvelijoitaan ja tiettyjä ääniä. Mutta hiljaa hyvä tulee
Huomaa kyllä jo, että kehruukoneiden kuningas sieltä vielä kuoriutuu. Sen verran helposti pörinä käynnistyy, vaikka vielä vähän pelottaakin.

Vauhtia kyllä kissojen kesken riittää sen verran, että palvelijoiden ei tarvitse ensi kesänä Särkänniemen tornadossa käydä.


Tässä diivailija Kirppu posettaa sydämensä kyllyydestä, tietämättä mitään takapirusta.

Ihana on Samurai ja mukavaa, että yhteiselo sujuu jo noin mallikkaasti!

tervetuloa Samurai

Huh, kylläpä väsyttää Samu alotti eilen illalla kauhean naukumis ja kurnutus shown. ja juoksee paikasta toiseen. kesti sitten koko yön. aamusta nukkui muutaman tunnin, mutta sitten taas sama homma jatku.
Ilmeisesti vasta nyt tajunnut, että on uudessa kodissa ja ikävöi vanhaan paikkaan.??
kauhea huoli vaan, että mikä pojalla on hätänä, on niin sydäntä raastavan kuuloista tuo.

Ja taas ei silmänräpäystäkään olla nukuttu. Menee huutaminen aivan mahdottomaks.. Nimenomaan sellaista paniikin omaista "kiljuntaa" ja naukumis/mouruamista.
Varsinkin ikkunoiden luona huutaa niin, että verhotkin tulee ryminällä alas.

Kertokaa hyvät ihmiset, mitä keinoja tähän voisi olla, muu kuin aika? Tai onko oma kohtasia kokemuksia? Miten olette silloin toimineet?
Feliwayt on tupruttamassa huoneissa..

Itsellä kyllä menee vaikka kolmaskin vuorokausi valvoessa, mutta naapureilla alkaa pinna olemaan aikalailla kireällä. Sen verran kova ääni nimittäin lähtee.
Avokkikin vetää unta palloon korvatulpilla plus lisänä peltorit päässä

Meillä molemmat bengalit on sopeutuneet hetkessä, eli niiden huutamisesta ei ole kokemusta. Aiempi maatiaisemme sen sijaan mourusi ja rääkyi pari viikkoa öisin, ennenkuin asettui taloksi... Mouruamiseen auttoi vain kissalle juttelu, sen aikaa se oli hiljaa. Mutta tuskin sitä teillä noin kauan kestää kuitenkaan!

Näin arkijärjellä toimisin itse siten, että eristäisin Samulle oman turvallisen huoneen, jossa se saisi rauhassa tutustua uuteen paikkaan ja merkkailla (tarkoitan puskemista, en pissailua!) sinne tarpeeksi omaa hajuaan, jotta rauhoittuisi. Ruoka-asiat ja hiekkis pitää tietysti olla. Ja viettäisin mahdollisimman paljon aikaa kissan kanssa, jotta se oppii että tämä on nyt hänen uusi ihmisensä. Ja sitten vähitellen vasta seuraavaan huoneeseen ja toisen kissan seuraan. Vaikka hyvin teillä jo kuullosti menevän, mutta ehkä muutosta tuli kerralla liikaa. Kissat on niin yksilöitä...

Minulla ei tosin ole paljoa kokemusta, eli ehkä jollain kasvattajalla on hyväksi todettuja neuvoja tilanteeseen?

Mojeliinin neuvo on hyvä.
Aluksi kissalle voi olla helpompaa ensin totuttautua yhteen pienenpään tilaan ja siitä sitten avartamaan reviiriä,eteenkin kun vastassa on uusia kissatuttavuuksia.

Onko teillä vielä tilanne helpottunut yhtään?

Kokeiltiin tuota omaan huoneeseen laittamista yön ajaksi, mutta sillon huusi vielä entistä enemmän..
Joten tuo ei meillä toiminut.

Eilen illalla otin kummatkin kissat sängyyn viereen nukkumaan, siinä melkeen pari tuntia nukuttelin Samua, niinku pientä vauvaa
Peiton alle se sitten Kirpun kanssa nukahti.
Ukko katto jääkiekkoa melkeen koko yön olohuoneessa, ja kuulemma oli ihan koko yön mun vieressä rauhassa nukkunut.
Välillä itse heräsin kauheaan kehräämiseen ja koprimiseen, joka tietysti on vaan plussaa.

Joten, jospa täällä suunnalla oltaisi nyt pikku hiljaa alettu päästä koti ikävästä (koputtaa puuta)

Muuten täällä menee oikeen loistavasti, kissat suorastaan rakastaa toisiaan. Ruokahalua löytyy.
Leikitty on ihan puuduksiin asti. Palvelojoihinki Samu alkaa olla jo tottunut.
Ainiin, ja se bengalikaste on myös koettu.

FeniSa wrote:Ainiin, ja se bengalikaste on myös koettu.

Hyvä, siitä tietää, että olette saaneet ihka aidon bengalin ettekä mitään replicatia

Voi pientä Samua, kun se hakee turvaa uudesta mammastaan

Juu, kyllä se pikku hiljaa vahvasti ihan aidolta bengalilta alkaa vaikuttamaan.
Taas yksi hyvin nukuttu yö takana, eli vaikuttais pahin olevan takana päin.

Samu on ottanut elämän työkseen opettaa Kirpulle kaappien aukaisua. Tänään olikin sitten lähemmäs parikymmentä kaapin ovea auki. Onhan se hyvä, että edes jotkut pitää huolta kaappien järjästyksestä.

Tällä hetkellä sängyssä makaa kaksi likomärkää karvakasaa suihkun jäliltä. Taidankin omistaa kaksi bengalia