Bengalipulinaa

:-) Onnea !
Toivon jatkossa saavai lukea samanlaisia terveisiä joita on kertonut muuan tuttava jolla on kaksi lasta + kaksi kissaa ja lapsia rakastava bengali. Nuorimmaisen vauva-aikaisen mahanpurun aiheuttama kitinäkin kuulemma rauhoittui vain sillä, että kissa kehräsi pikkuisen vieressä ja pikkuinen sai nukuttua levollisesti. Varsinaista luomulääkintää

Toivotaan tosiaan näin!

Olisi mukava kuulla muitakin kokemuksia siitä, kuinka bengalinne ovat tottuneet uuteen vauvaan?

Ollaan huomattu MeiMein käytöksessä muutoksia jo nyt raskauteni aikana. Jostain syystä se ei tule enää juuri lainkaan syliini nukkumaan (vaikka ennen siis tuli), vaan lähes poikkeuksetta menee aina Laurin syliin (Memmu on siis nykyisin todellinen sylikissa, etenkin iltaisin). Kyllä se muuten minua seurailee ja kerjäilee rapsutuksia jne, mutta syliin ei oikein halua jäädä. Kummeksuu kenties isoa mahaani?

Tässä pari uutta videoklippiä MeiMeistä.

Ensimmäiseksi videomateriaalia harvinaisesta tilanteesta, jossa Memmu EI pure minua nenästä. Useimmiten MeiMei on väkivaltainen, mutta joskus myös näin:

http://www.youtube.com/watch?v=LwTDY17E ... e=youtu.be

Tässä toinen video kuorsaavasta Memmusta. Kyseisessä videossa kuorsaus on vielä suhteellisen hiljaista, mutta toisinaan se kuulostaa siltä kuin kuorsaajana olisi isompikin eläin (esim. norsu):

http://www.youtube.com/watch?v=t6v1PayJ ... e=youtu.be

Kuten kuvasta näkyy, Memmu ottaa nykyisin jo vauva-asian varsin rennosti. Alku oli kuitenkin MeiMeille suuren suuri järkytys…

Ensinnäkin, Memmu otti todella henkilökohtaisena loukkauksena sen, että yhtäkkiä hänen piti olla monta päivää kaksin Lukan kanssa kotona, kun olimme sairaalassa (Lauri kävi vain välillä ruokkimassa eläimet ja lenkittämässä Lukan). Hänet oli siis selvästikin hylätty. Kun tulimme kotiin, MeiMei oli hyvin vaisu, ei ollenkaan oma itsensä. Normaalisi hän seuraa minua kaikkialle, saa hepuleita ja pitää meteliä. Nyt ei ollut merkkiäkään mistään sellaisesta. Mikä kummallisinta, Memmu ei ollut ollenkaan paha ja väkivaltainen, kuten tavallisesti.

Pikkuhiljaa Maama tottui siihen ajatukseen, että tuo pikku-ukkeli nykyään asuu meillä ja on äidin uusi vauva. Nykyään MeiMei on lähinnä hyvin kiinnostunut vauvasta. Hyvin liikuttavaa on mm. se, että jos vauveli itkee, MeiMei on siitä hyvin järkyttynyt ja haluaisi jotenkin auttaa (tai näin me häntä ihmismäisesti tulkitsemme). Hän seuraa perässä ja naukuu surkeasti.

Joka tapauksessa, Memmu selvästikin pitää myös itseään vieläkin vauvana. Hän mielellään muun muassa nukkuu vaunuissa, kököttää vauvan turvakaukalossa ja riehuu leikkimatolla. Hän näyttää antaneen anteeksi sen, että hänet hetkeksi hylättiin ja ettei hän enää ole ainut (eikä se tärkein) vauva.

Paljon onnea pikku ukkelille ja koko perheelle.
Ihanaa että MeiMei on ottanut uuden tulokkaan hyvin vastaan ja olen ihan varma siitä että MeiMei ymmärtää milloinka pikkuisella on avun tarve. Eli kun pikku mies itkee niin MeiMei älykkäänä kissana tulee tietysti ilmoittamaan teille että nyt sitten pitää tehdä jotain ja äkkiä kun pikkuisella on hätä! Fiksu kissa! Silityksiä täältä Mummilta MeiMeille

Silitykset Mummilta Memmulle välitetty!

Tässä muutama yhteiskuva MeiMeistä ja pikku-ukkelista.


Äidin kaksi pientä vauvaa.


Läheinen tunnelma.


Kuten kuvasta näkyy, Memmu viihtyy kovasti vauvan lähellä. Siinä taitaa olla melko pehmeää ja lämmintä.

Tässä hieman todistusainestoa siitä, kuinka ihastunut MeiMei on vauvaan:
http://www.youtube.com/watch?v=tHusYW1wKOM

Memmu usein tulee aivan viereen puskemaan ja kehräämään, kun pikkumies on sylissä. Kuten viedolta käy ilmi, MeiMeitä ei myöskään haittaa, vaikka häntä kohdeltaisiin hieman kovakouraisesti, kunhan saa huomiota

Heistä tulee varmasti vielä hyviä ystäviä.

Voi rakkaat

Tässä uutta materiaalia MeiMein ja vauvan yhteiselosta.

http://www.youtube.com/watch?v=-YlQTQtDJkU

Kuten videossa näkyy, MeiMei on jälleen ominut itselleen kaikki vauvan tarvikkeet. Hän luulee (tai ainakin toivoo) kenties itsekin olevansa pieni vauva.