Bengalipulinaa

Millähän laatusanalla noita kuvia kehuisi kun niita katsoessa on adjektiivitkin hakusessa? Sanoisiko yksinkertaisesti vain:upeita!

Ihana! Onnea MeiMei 1w!

MeiMeillä on alkanut kesä leppoisasti parveekkeella loikoillessa. Asiaa tosin häiritsee vähän se, että 30 kiloinen Luka on lösähtänyt lähes Memmun päälle. Sängystä on kova kilpailu (todettakoon, että alunperin se oli kyllä Lukan).


Välillä lasitetulla parvekkeella on niin tukalan kuuma, että täytyy tulla sisälle viilentymään.


Edellä mainitusta Lukan sängystä on kova kilpailu myös sisällä. Luka on (jälleen) syrjäytetty ulkopuolelle.


Memmu on mamin kulti.


"No jotain rajaa hei oikeesti..."


Nälkäinen peto vaanii mökissään.


Itse johtaja tuolissaan. Huomaa käsien hienostunut asettelu. Tämä tunnetaan ns. kumiveneasentona.


Tällä kertaa Lukakin on melkein mahtunut sängylleen.

Kuten kuvista näkee, MeiMeille kuuluu oikein hyvää. Kesä on alkanut ja prinsessakin (jonka lämpövaatimus ulkoillessa on vähintään +15) voi taas ulkoilla. Lempiharrastuksiin kuuluu lintujen ja oravien vaaniminen ja hepulikohtausten saaminen. Luka yrittää aina kovasti saada MeiMeitä ulkona leikkimään, eli ts. se haukkuu Memmun korvaan ja läpsii sitä innokkaasti leikkiinkutsuasennossa. MeiMei yleensä vastaa tähän kutsuun kellahtamalla selälleen ja läpsimällä vastavuoroisesti Lukan nenää. Joskus MeiMei tuijottaa Lukaa niin pahaenteinen ilme kasvoillaan, että jopa kymmenen kertaa isompi Lukakin pelästyy ja siirtyy häntä koipien välissä sivumalle tutisemaan. Mutta kaikesta huolimatta näyttäisi siltä, että toistensa sietämisestä on kehittynyt jopa jonkinlaista ystävyyttä. Tämän voisi päätellä ainakin siitä, että MeiMei ja Luka nukkuvat usein vierekkäin (mutta ei nyt sentään liian lähekkäin) ja osoittavat omalla kielellään suurta iloa toistensa nähdessään. Memmu alkaa aina kaihoisasti naukua kun näkee Lukan parvekkeelta tai ikkunasti, ja Lukakin heiluttaa Memmulle iloisemmin häntää kuin yhdellekään koiralle (ja Luka sentään pitää hyvin paljon toisista koirista). Loistavasti näyttää siis collien ja bengalin yhteiselo jatkuvan.

Tätä ei ole vielä MeiMeille ja Lukalle kerrottu, mutta on jopa haaveiltu toisesti colliesta ja bengalista....ensin täytyy tosin hankkia isompi asunto, joten asiaa on runsaasti aikaa sulatella


Kuvat: Lauri Laine

ps. lisää kuvia tulossa...!

Haha, tuo johtajakuva on paras

Neidillä näyttäisi olevan hommat ns. tassussa!

Tässä lisää kuvia hirviö-MeiMeistä:


Memmu on ystävällisesti tarrautunut päähäni kiinni.


MeiMei on suurimman osan ajasta lempeä sylikissa.


Joskus kuitenkin hepulikohtaus iskee myös sylissä, silloin mikään ei pitele Meemiä!


Ylösalaisin.


Aina ei MeiMeikään jaksa kuunnella lässytystä.


Hepuli-Memmu.

Näin tällä kertaa. Vaikka Memmu on erittäin herttainen pieni kissa, toisinaan pieni väkivaltaisuuskohtaus iskee. Silloin ei kukaan ole turvassa. Välillä hyökkäyksen kohteeksi joutuu jalka tai käsi, joskus nenä, toisinaan koko pää, kuten yllä näkyy. Näitä hepulikohtauksia ilmenee yleensä vähintään kerran päivässä, joskus Luka-parkakin joutuu niiden kohteeksi. Väkivaltaisuuskohtauksen tuntomerkkejä ovat taakse vedetyt korvat, petomainen katse, juokseminen ympäriinsä ja korkealta naukuminen. Mikäli sillon erehtyy hepulireitin varrelle, joutuu väkivaltaisen raatelun kohteeksi. Jokaisessa bengalissa taitaa asua pieni (tai vähän suurempi) peto.

Kuvat: Lauri Laine

Hahah, aivan ihania kuvia! Silloin kun bengali hurjistuu on kyllä kaikki vaarassa.

Lisää kuvia MeiMeistä:


On Memmu myös isin kulta. (Kuva: Anu Kortesmäki)


MeiMei on kova tyttö läpsimään. Tässä Luka saa osansa.


Meemi sammakkona.


Onkohan MeiMei maistanut viereistä kaktusta?


Ihmiskiipeilyteline

Kuvat: Lauri Laine

MeiMeillä on ollut viime aikoina ulkoiluntäyteisiä, mutta väsyttäviä viikonloppuja. Pari viikkoa sitten oltiin mökillä, jossa MeiMei sai sydämensä kyllyydestä seistä vesilammikoissa ja jahdata perhosia. Hieman ongelmalliseksi kuitenkin muodostui MeiMein suuri seurantarve. Olimme etukäteen ajatelleet, että Memmun voisi aina vähäksi aikaa laittaa näköetäisyydelle johonkin läheiseen puuhun kiinni, jotta mekin saisimme edes silloin tällöin syödä rauhassa. Tästä seurasi kuitenkin aivan hirvittävä yksinäisyymau'unta. MeiMeistä ajatus ei siis ollut ollenkaan hyvä. Ainoa mikä MeiMeitä tuossa suuressa yksinäisyydessä auttoi, oli Lukan läsnäolo...mikä sekin oli hieman vaikeaa, koska aina MeiMein nähdessään Lukaa alkoi leikityttää niin paljon, että se läpsäsi heti MeiMein selälleen ja alkoi juosta hillitöntä ympyrää, joten kohta kaikki oli solmussa, eikä kukaan saanut olla rauhassa. Kokeilimme välillä laittaa Memmun myös mökkiin sisälle ollessamme itse ulkona, mutta tämä se vasta huono idea olikin. MeiMei huusi kurkkusuorana niin lujaa ja yksinäisesti, että sitä kuunnellessa sydän särkyi ja ruokahalukin katosi. Asiaa auttoi huomattavasti se, että Lukan laittoi mökkiin Memmun seuraksi. Johan hiljeni. Luka taitaa siis olla MeiMeille hyvin tärkeä. Memmulla täytyy selvästikin olla joko Luka, tai oma ihminen (eli minä tai Lauri) lähettyvillä, tai muuten siitä tulee hyvin surkea ja yksinäinen.

Viime viikonloppuna MeiMei osallistui pihajuhliin, joten koko päivä meni ulkoillessa. Välillä Memmu väsähti niin kovasti, että alkoi kamala kiukuttelu. Kuljetuskoppa kuitenkin lohdutti ja sinne Meemi kömpi kumiveneenä nukkumaan.


MeiMei vielä virkeänä tähyilee.


Alkuillasta alkoi jo väsyttää. Tällä kertaa onneksi mami oli koko ajan lähettyvillä.

Kuvat: Joona Kortesmäki

Tuli muuten tuosta MeiMein valtavasta seurankaipuusta mieleen, että onko tuo bengalille tyypillistä, että se ei niinkään välitä missä se on, vaan kenen kanssa se on? Millaisia teidän bengalinne ovat?