CattiCartanon pojat Timba (Black Diamond) ja Otto
Posted: 18.02.2011 22:57
Kyseessä siis "CattiCartano Black Out" -ketjusta tuttu musta pantteripoika Timba ja kaverinsa Otto. Tässä esittäytyy ensiksi nyt tuolla Black Out -ketjussa mainitsemani viimekesäinen kiireen syy
. Sen aiheutti mm. tämän toisen tulevan jalostusuroksemme noudon järjestely ja kaikki muu uuden pennun tuloon liittynyt säpinä. Tarkoituksemme oli, että tälle ihanalle mustalle pantteripojalle, joka sai sitten viralliseksi nimekseen CattiCartano Black Diamond eli Timanttipantteri, kotoisasti Timba, tulisi suurin piirtein saman ikäinen kollikaveri. Tällaisista poikakollipareista, jotka ovat olleet yhdessä pennusta asti, meillä on ollut aina hyvä kokemus.
Niinpä Cogees Hautecouture of CattiCartano kotoisammin Otto-poika tai Otto rantautui meille sitten lopulta. Pojan turkki ja kroppa näyttivät pentukuvissa aivan unelmatapaukselta, mutta livenä Otto-poika ylittikin sitten vielä monin verroin kaikki odotukset. En ole koskaan nähnyt bengalilla näin tasalyhyttä, satumaisen tiheää turkkia, jossa on aivan uskomaton kontrasti ja vielä lisäksi lämmin väri ja kaunis patina. Useimmiten lämmin väri hieman rokottaa kontrastia. Oliko Otolla edes sitä tavanomaista suttuikää lainkaan, on jäänyt hieman hämärän peittoon. Joka tapauksessa tuntuu että kuvaaminenkin onnistuu tästä aina mistä kulmasta tahansa, jos vain tarkennus toimii kamerassa.
Otolla on myös aivan ihanan sosiaalinen luonne, kuten Timballakin, ja pojat sopivat tosi hyvin yhteen, mitä nyt vähän ruuasta aluksi nahisteltiin. Ratkaisimme tuon ruoka-asian sillä, että pojille annettiin lisää märkä-/tuoreruokaa joka syönnillä niin paljon kuin kuin napa veti. Siis uskomaton määrä mm. lihaa ja lisäksi kuivaliha/-kana-raksuseos aina vapaasti tarjolla. Eikä mitään tullut ylös
. Tuloksena nyt kaksi rauhallisesti sovussa syövää, tosi lihaksikasta ja isoa, kiiltäväturkkista, sutjakkaa kollinalkua. Painoa pojille on kertynyt vajaa 5 kiloa ja ikää noilla on nyt n. 9kk. Poikien ruokahalu on edelleenkin hämmästyttävä, vaikka aika paljon kokemusta kasvavista kollipojista vuosien varrelta onkin. Meillähän on aina harrastettu tätä vapaata ruokintaa eli ei rajoituksia edes leikatuille ja kaikki (ehkä Vikramia lukuun ottamatta) ovat sopusuhtaisia, lihaksikkaita bengaleita.
Hieman "kyseenalaiseksi iloksemme" on myös todettava merkkailun molemmilla alkaneen, eli jännitys tiivistyy täällä kesää kohti mahdollisen tulevan jälkikasvun suhteen!
Timba esittäytyy kuvin, kunhan saadaan kuvat järjestykseen. Tässä kuitenkin Otto!





Niinpä Cogees Hautecouture of CattiCartano kotoisammin Otto-poika tai Otto rantautui meille sitten lopulta. Pojan turkki ja kroppa näyttivät pentukuvissa aivan unelmatapaukselta, mutta livenä Otto-poika ylittikin sitten vielä monin verroin kaikki odotukset. En ole koskaan nähnyt bengalilla näin tasalyhyttä, satumaisen tiheää turkkia, jossa on aivan uskomaton kontrasti ja vielä lisäksi lämmin väri ja kaunis patina. Useimmiten lämmin väri hieman rokottaa kontrastia. Oliko Otolla edes sitä tavanomaista suttuikää lainkaan, on jäänyt hieman hämärän peittoon. Joka tapauksessa tuntuu että kuvaaminenkin onnistuu tästä aina mistä kulmasta tahansa, jos vain tarkennus toimii kamerassa.
Otolla on myös aivan ihanan sosiaalinen luonne, kuten Timballakin, ja pojat sopivat tosi hyvin yhteen, mitä nyt vähän ruuasta aluksi nahisteltiin. Ratkaisimme tuon ruoka-asian sillä, että pojille annettiin lisää märkä-/tuoreruokaa joka syönnillä niin paljon kuin kuin napa veti. Siis uskomaton määrä mm. lihaa ja lisäksi kuivaliha/-kana-raksuseos aina vapaasti tarjolla. Eikä mitään tullut ylös
Hieman "kyseenalaiseksi iloksemme" on myös todettava merkkailun molemmilla alkaneen, eli jännitys tiivistyy täällä kesää kohti mahdollisen tulevan jälkikasvun suhteen!
Timba esittäytyy kuvin, kunhan saadaan kuvat järjestykseen. Tässä kuitenkin Otto!



