Meillä on kaksi "ei kyllä narun perässä mihkään mennä"-kattia. Attila nyt jonkun verran suostuu yhteistyöhön, mutta Hannibalille tää city-ympäristö on vähän liikaa. Pojat ottivat kyllä vahingon takaisin saariviikolla ennen juhannusta kun olimme "eristysaarella" jossa kissat saivat ulkoilla vapaina (ei muita mökkejä, ison omakotitontin verran tilaa, ei petoja (paitsi kissat itse), ja paljon tilaa juoksennella.
Lara taas on ihan toinen juttu. Neiti vaatii äänekkäästi oven kahvassa roikkuen että ulos on päästävä. Ulkona sitten ollaan tunnista kahteen. Jos Lara saa itse pättää milloin ulkoilu loppuu (mun kärsivällisyys loppuu yleensä tuon kahden tunnin kohdalla) se ei yleensä vaadi uusintareissua. Mutta jos neiti kannetaan väkivalloin sisälle, hän yleensä muistuttelee, että homma jäi pahasti kesken. Mulla onkin yleensä kirja mukana ja lueskelen sitten sitä kun Lara tutkii ja nauttii ulkoilusta. Ja mehän siis asumme ihan Jyväskylän keskustan tuntumassa, Lutakossa, ja ulkoilualueenamme on muutaman taloyhtiön ympäröimä sisäpiha. Kaikenlaista liikennettä on, ihmisiä, koiria, mopoja, polkupyöriä jne. Isot koirat ovat hui kauhistus, muuten kaikki menee. Naapureita jaksaa edelleen hämmästyttää kuinka kissa menee rappukäytävässä valjaissa, ei plekää hissiä ja tietää aina, mistä ovesta mennään seuraavasti.
Sisäliikunta hoidetaan sitten joko ihan kissojen kesken tai palvelijavetoisesti. Mutta, mutta, meille on tilattu jotain, mikä tuomitsee mut ns. "normaali-ihmisten" silmissä lopullisesti sinne hullujen kissanaisten joukkoon (ihan kun tuo kolmas kissa ei olisi sitä jo tehnyt) eli JUOKSUPYÖRÄ!
Pyörä tehdään amiksessa oppilastyönä, joten sen saaminen voi kestää, mutta silti! Sitten alkaa Hanibalilla kuntokuuri, meidän kulinaristi kun tuppaa helposti lihoamaan. Täälläkin on ainakin yhdellä kissanpalvelijalla jo käytössä juoksupyörä ja meidän kisujen kasvattajalla on useampi kipale. Maailmalla tuntuu olevan suurta huutoa nimenomaan bengaleiden keskuudessa.
Saapi kertoilla lyhyesti tai laveammin ja tietysti kuvien kanssa. Mä laitan kuvia jahka pääsen kotikoneelle










