Kissojen keskinäiset välit

[kainaloinen]

Pistin tämän aloituksen nyt tänne hoito-osioon, koska tarkoituksena on keskustella aiheesta vähän vakavammin kuin "höpinän asteella".

Millaiset välit teillä on kissoilla usean kissan taloudessa? Tämä alkoi jälleen kerran mietityttää mua tänä aamuna, kun Vilma ahkeroi hutipissailun saralla. Vilmahan aloitti hutipissailun noin joskus vuosi sitten ja ensimmäisellä kahdella kerralla oli kyse E.coli-tulehduksesta johon tepsi antibiootti. Pissailu on kuitenkin jatkunut ja mulla lienee syytä epäillä, että pissailun aiheuttaa jonkun asteinen stressaaminen.

Lääkäri ehdotti jo meille, että kokeilisimme Diapamia, mutta siihen en haluaisi ihan vielä lähteä. Toki jos muu ei auta, niin sitten kokeillaan sitä. Ja ihan ensimmäisenä aion nyt taas ottaa Vilmalta pissanäytteen ja viedä sen eläinlääkäriasemalle viljelyyn, jotta saadaan varmennettua ettei kyse ole taas tulehduksesta.

Rupesin vaan pohtimaan jälleen kerran kissojen keskinäisiä välejä ja sitä, että repiikö Vilma stressiä kenties muista kissoista. Yksi vahva ehdokas tällä saralla on Seppo ja Sepon ruoanhimo. Kuulostaa osin huvittavaltakin, mutta kun Sepukka ei saa ruokaa silloin kun se sitä äänekkäästi vaatii, niin se hakee huomiota melkein hinnalla millä hyvänsä (itse asiassa tuon "melkein"-sanan voi jättää poiskin). Joskus saattaa riittää paperikassin läpsyttely tai tavaroitten heittely lattialle, mutta joskus Seppo myös lähtee jahtaamaan Vilmaa koska selvästi huomaa että Vilma ärsyyntyy siitä. Ja mikäs mut saa tehokkaammin paikalle kuin se että Vilma kiljuu kun Seppo jahtaa sitä.

Ilmeisesti mun olis nyt pyrittävä entistä tiukempaan kuriin Sepon kanssa ja jotenkin saatava tuo ylenpalttinen huomion hakeminen vähenemään. Onko kellään kokemuksia? Auttaisiko eristäminen kun kissa äityy ihan mahdottomaksi? Olen kyllä yrittänyt tuota huomiotta jättämistä jos on ns. lievistä asioista kyse, mutta Seppo voi jatkaa pientä kolttostelua erittäin kauankin. Esimerkiksi aamulla, jos Seppo tulee herättelemään mua vaikka kolmen, neljän aikaan, se siirtyy välittömästi makkarin oven taakse, mutta sehän jatkaa sitä oven hakkaamista tuntikaupalla. Ja joskus mun on tultava kuitenkin sieltä makkarista ulos eli kissa saa sitten kuitenkin palkintonsa.

Onko kellään onnistuneita kokemuksia kissojen keskinäisten välien parantamisesta? Sanokaa että on!

[Orja]

Vastausta mulla ei valitettavasti ole, mutta tulipa mieleen viisaus, jonka kuulin taannoin: Kaksi kissaa muodostaa parin, mutta jo kolme lauman. Dynamiikka siis muuttuu ratkaisevasti kolmannen kissan tultua kuvaan, ja tämä saattaa aiheuttaa konflikteja, koska laumassa muodostuu myös hierarkia.

Meillä Saga ja Siri tulevat vaihtelevasti toimeen, välillä hyvin, välillä huonommin. Kuvittelisin ongelmien ytimen olevan temperamenttien erilaisuudessa: Sirin olemassa olo tuntuu välillä ärsyttävän Sagaa. Kyllä näiden kanssa on kuitenkin pärjätty.

Toivotaan että Vilmakin siitä tokenisi. Diapamista en tiedä (rauhoittavaa? eikös Seppo tarvisi sitä pikemminkin? ), mutta ehkäpä sitä mielialalääkitystäkin kannattaa harkita, josko sillä päästäisiin oravapyörästä. Tietysti jos oireiden aiheuttaja tuntuisi olevan selvästi Seppo, pitäisi varmaan yrittää vaikuttaa Seppoon...

[NalaPala]

Onpa harmi kuulla, että Vilmalle on jäänyt hutipissailu päälle. Muistan toiselta palstalta aiheesta lukeneeni, mutta jotenkin luulin, että pääsitte siitä antibiooteilla eroon.

En osaa ehkä kissojen keskinäisistä väleistä sanoa, koska mulla vasta ensimmäistä kertaa kaksi kissaa talossa ja nämähän ovat kuin paita ja peppu. Luonnollisesti rauhallisemmalla maatuskalla menee silloin tällöin hermo duracel-pupuun, mutta kumpikaan ei onneksi stressaa toisen käytöksestä. Enemmänkin päinvastoin, eli arka maatiais-Simba on saanut aimo annoksen rohkeutta ja elämäniloa lisää Nalan saavuttua.

Mutta tuohon pissailuun sen verran, että meidän Simballahan on ollut pissavaivoja ihan puolivuotiaasta asti. Ensin alkoi merkkailuna, ja sitten tuli tulehdukset. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että Simballe aloitettiin mielialalääkitys. Kuuri kesti noin 5 kuukautta ja sinä aikana ei hutipissoja tullut, mutta toisaalta Simba oli ihan kuin eri kissa! Se ei juurikaan jaksanut leikkiä eikä ollut oma ihana itsensä, vaan nukkui hieman tokkurassa ja oli ihan yli rauhallinen. Lopetimme siis lääkityksen ja päätin, että kestän mieluummin pissat väärissä paikoissa kuin rauhoitan kissan lääkkeillä.
Meillä on nyt yli vuoden tauko, ettei ole tarvinnut käydä lääkärissä ja Simballa menee erittäin hyvin. Tärkeintä meillä on ollut juoman määrä ja aktivointi. Naksuttelen Simban kanssa ja muun aktivoinnin hoitaakin Nala
Kävimme viime kesänä myös eläinhomeopaatilla ja olen käyttänyt muutamaa homeopaattista lääkettä Simballe, jos on tullut pissaoireita. Lääkkeet ovat todella auttaneet, joten aion käyttää niitä jatkossakin!

Toivottavasti saat kissojen välit paranemaan. Ehkä Vilman kanssa pitäisi yrittää puuhailla entistä enemmän. Se on toisaalta ainakin meillä ihan mahdotonta, koska pieni pilkukas on aina siellä, missä yritän leikkiä SImban kanssa kahdestaan. Asunnossa pitäisi siis olla aika paljon neliöitä, että voisi eristää kissat leikin ajaksi.

Tästä ei varmaan ollut mitään apua, kunhan yritän kertoa, että itse en enää aloittaisi mielialalääkitystä, kun tiedän miten se vaikutti meillä. Ja onhan se pelottavaa, että kissalle annetaan ihmisten lääkkeitä, eikö?

[kainaloinen]

NalaPala: ihan totta, että voisi tosiaankin kokeilla vaikka Vilman kanssa naksuttelua esim. toisessa huoneessa. Vilma tykkää älypeleistä (Sepon ja Kiepin kärsivällisyys ei niihin riitä ), joten naksuttelu voisi oikeasti toimia. Samoin tuota homeopaatilla käymistä olen pohtinut.

Eiköhän tässä jotain keksitä... Kiitos, NalaPala, hyvistä vinkeistä! Vilmallakin tää pissailuongelma on kausittaista - välillä pissat tulee oikein kivasti laatikkoon ja välillä sitten tulee näitä "taantumiskausia".

[Bengalinpentu]

Hei! Minulla on nuori bengali ja 14-vuotias kotikissa, jotka olivat aluksi kuin emo ja pentu toisilleen, mutta bengalin kasvettua leikit muuttuivat rajummiksi ja jatkuvasti niskaan hyppivä bengali vei kotikissan hermot. Se näytti stressaantumisensa kakkaamalla aina laatikon viereen, mutta pissa menee oikeaan paikkaan joten tulehdukset on poissuljettu. Lääkäri ehdotti mielialalääkkeitä, oman tilan järjestämistä vanhukselle sekä erilaisten hiekka-astioiden kokeilua. Kaikkea on kokeiltu,(paitsi sitä mielialalääkettä) myös Feliway-suihketta ja seinään kinnitettävää laitetta, se auttoi 3 vuorokautta ja käytös jatkui. Olen myös muuttanut tässä välissä muutamaan otteeseen, uusi paikka on aina aluksi pysynyt siistinä mutta jonkin ajan kuluttua käytös jatkuu.
Tällä hetkellä Bengalilla on pennut, ja vanhusta sapettaa taas kun ne saavat niin paljon huomiota. Koitan kyllä huomioida vanhusta ihan erikseen myös, ja sillä on nykyisin erillinen huone jossa se yleensä nukkuukin päiväunensa.
Seuraavana toivona on kolmas kissa, tarkoitus olisi pitää yksi pennuista ja toivon mukaan se purkaa energiansa äidin kanssa painimiseen ja vanhus saa olla enemmän rauhassa.

Mielialalääkettä ajattelin vasta viimeisenä keinona, sillä minäkään en haluaisi kissan koko olemuksen muuttuvan, paitsi jos se oikeasti on kissan omaksi parhaaksi.

[kainaloinen]

Meilläkin on kokeiltu Feliwayta ja Serene Umia, mutta en oo havainnut että niillä olis sanottavaa vaikutusta. Olen suihkutellut Feliwayta Vilman pissakohtiinkin, mutta kyllä se pissii niihin paikkoihin Feliwaysta huolimatta. Pissakohdat on myös käsitelty Urine Offilla ja etikalla, joten pissahajutkin pitäis olla poissa.

Kuulostaa siltä että kissojen keskinäisissä kahnauksissa on usein kyse juuri energiatasojen erilaisuudesta. Siinä missä Kieppi on meillä kaikkein kovin vilperi (joka tosin leikkii myös itsekseen mitä Seppo ei taas niinkään tee) ja Seppo tulee hyvänä kakkosena, niin Vilma on luonteeltaan enemmän tarkkailija ja tahtoo itse aloittaa leikin sille päälle sattuessaan.

[NalaPala]

Sitä homeopaatilla käyntiä voin oikeasti suositella. Meillä noin 1,5 tunnin käynti maksoi muistaakseni 50 euroa. Homeopaattiset lääkkeet ovat todella edullisia, ja koska niistä ei ainakaan ole haittaa, niin miksi ei kokeilisi? Toisaalta meidän käyntimme oli ihan katastrofi, koska Simba pelkää vieraita paikkoja niin paljon. Vilma taitaa kuitenkin olla reipas, joten se ei varmaan stressaisi käynnistä. Simba oli aivan paniikissa ja vain juoksi ympäri huonetta sekä kiljui Tarkoitus olisi siis, että homeopaatti näkisi eläimen oikean käytöksen ja liikkumistavan etc. Meillä se ei siis onnistunut. Olin kuitenkin jo etukäteen kirjannut koko Simban "sairashistorian" paperille ja kun keskustelimme homeopaatin kanssa, niin hänelle tuli heti muutama lääke mieleen, jota voisimme kokeilla.

Lääkkeistä on ollut apua (toinen rauhoittaa ja toinen on homeopaattinen antibiootti virtsavaivoihin), mutta meillähän on se tilanne, ettei tulehdusta ole ollut, vaikka kissa pissaa vääriin paikkoihin. Eli olen aina kuitenkin vienyt virtsanäytteen lääkäriin, jos oireet ovat pahentuneet. Näyte on tähän asti ollut aina puhdas, niin olen uskaltanut jatkaa tätä lääkkeetöntä vaihtoehtoa.

[kainaloinen]

Voisi kyllä todellakin kokeilla tuota homeopaattia. Vilma ei tosiaan tuolla tavalla järkyty lääkärikäynneistä kuin Simba ja tutkii aina lääkärikäynneillä innoissaan tutkimushuoneen. Taidankin heti tutkailla tarjontaa täällä Helsingissä...

[Mummi]

- ei kai nyt sentään kissalle diapamia, sehän vie tajun tottumattomalta ihmiseltäkin saati sitten kissalta, vaikka miten pienen murun antaisi- eikä puolitokkurainen bengali ole bengali.
Etsi vaan mieluummin kiireesti puhelinluettelosta tai netistä eläimiin erikoistuneiden homeopaattien puhelinnumeroita!!!!
- Kun en huomannut tuossa viestiketjussa mainintaa niin kysyn vaikka vastaus olisikin kyllä:,
oletko yrittänyt leikittää Sepon väsyksiin, kun se vaatii ruokaa ja huomiota ja menee kiusaamaan Vilmaa, jos se ei muuten saa haluamaansa? Saisit sitten Vilman kanssa vaikka eri huoneessa hetken rauhassa naksutinleikkejä harjoitella tai Vilma saisi olla muuten vaan rauhassa.
Miten meidän pienessä kissalaumassa:
Meillä Meu vahvaluontoisena on yrittänyt ottaa ylipäällikkyyden jo nuoresta lähtien ja Oodi on pyrkinyt väistämään ja siitä meinaa joskus nousta rähinää.
Nyt sitten Helmin tultua taloon näkee selvästi kuinka Meuta ottaa päähän, kun nuori tulokas ei "kunnioita" ollenkaan Meun itse ottamaa valta-asemaa, vaan käy päälle ja haastaa painiin. Tähän asti painit ja kilpajuoksut ovat olleet kyllä ihan leikkiä vaikka joskus Meuta harmittaa paini niin että rähistä pitää kun meinaa alakynteen jäädä.
Emännän järjestämä höyhentupsun jahtauskilpa rauhoittaa aika äkkiä sekä Helmin että Meun lattialla suu väsymyksestä auki läähättäviksi kissakaksikoksi ja sitten niiden passaakin mennä vierekkäin juomaan samasta vesiastiasta ja hetkeksi päiväunille- kunnes sama ralli alkaa taas seuraavana päivänä.
Mutta kaikki kunnioittavat vanhaa maatiasita Neiti Nepparia, joka on kissalauman mummuhahmo ja rauhanrakentaja . Se ansaitsisi Kissamaailman nobelin rauhanpalkinnon kiistojen sovittelijana; kaikki muut kissat menevät "valittamaan pahaa mieltään" vanhan maatiaisen luo, joka nuolee uskollisesti kaikki ja kehrää tyynyllään niiden pahat mielet ja kiukuttelut taivaan tuuliin.

[Mummi]

Vielä lyhyesti kun tuo Kainaloisen kysymys oli niin monitahoinen:
- Vilman hutipissailussa kannattaa tietysti aina selvittää ja poissulkea se pöpömahdollisuus
- ja miettiä onko se hutipissailu opittu tapa
- ja laukeaako se muutenkin kuin Sepon aiheuttaman stressin takia
- ja sitten se tuhannen taalan kysymys, miten ratkaiset nuo kaksi kysymystä: saada Vilma oppimaan pois tuosta hutipissailutavasta ja miten saat Sepon jättämään Vilman härnäämisen
Tosiasiahan on, että kissat eivät ole samanlaisia laumaeläimiä kuin koirat niin että kodin kissapopulaatiossa ei välttämättä eletä aina auvoista yhteiselämää, vaikka omistaja kuinka haluaisi