Meillä ei onneksi vielä ole pistetyksi päädytty, mutta asia on ollut jo mielessä kärpästen metsästyksen lomassa. Vanhempien villikkopersialaisen takia on tullut asiaan jossain kohtaa perehdyttyä..

Jos bengalia jokin pistää, on sen paikallaan pitäminen tuskin kovin helppoa. Se auttaisi hidastamaan myrkyn leviämistä, ihan niinkuin ihmisilläkin. Mutta yrittää kannattaa ainakin. Mehiläinen jättää piikin ihoon, joten koita poistaa se nopeasti mutta varovasti. Etenkin tassun pohjassa se on tosi kivulias, jos kisu lähtee köpsöttelemään. Itse en ole piikkiä koskaan poistanut, koska vanhempien kisua pisti ampiainen tassuun (pariinkin otteeseen) ja ampiainen + kimalainen eivät jätä piikkiä. Aikuiselle kissalle kehotettiin antamaan puolikas kyytabletti, pennun kohdalla varmaan tsekkaus lääkäriltä on ihan paikallaan. Kylmää käärettä voi kokeilla lieventämään kipua ja kuumotusta, mutta kääreen paikallaan pysyminenhän voi olla vähän niin ja näin.. Mietoa kortisonia voi laittaa vain kohtaan, josta lapsukainen ei sitä pääse nuolemaan.
Jos pisto tulee kaulalle (tai jos tosiaan nielee pistävän pörriäisen elävänä) tai päähän, pitää kisusen vointia vahtia tosi tarkkaan; myrkky voi turvottaa hengitystiet. Vaikka kyseessä olisi isompikin eläin, voi hyönteisenpistosta seurata yllättävä allerginen reaktio ja silloin tulee kiire. Pennut ja muutkin pienet eläimet, joita öttiäinen pistää pään tai kaulan alueelle ja/tai jos pistäjiä on kerralla useampia, kiikuttaisin lekurille tarkastukseen. Just in case.
Pullukoita kimalaisia on tänä keväänä liikuskellut poikkeuksellisen vilkkaasti, mutta kiinni ei onneksi vielä ole napattu. Läheltä piti -tilanteita kylläkin on ollut, kun nuo otukset ovat välillä kovin huomaamattomasti maastoutuneina. Vain Ramses huomaa niiden olemassa olon ja innostuu tietenkin tavattomasti.
Toivottavasti tänä vuonna ei ole ampiaisvuosi, uteliaan kissalapsen kanssa niiden kanssa yhteiselo ei ole helppoa. Viime vuonna niitä oli toooodella paljon ja ensimmäistä kertaa ikinä ne tekivät pesänsä tiilisen kivijalan tuuletusaukkojen taakse kesälomiemme aikana (siis koskaan ei taloomme ole muuttanut amppareita). Palasimme kotiin lomamatkalta ja siellä niitä sitten lenteli laumoittain. Koska pesän hävittäminen olisi ollut hyvin hankala projekti ja ampparit eivät läheisestä naapurielämästä huolimatta häiriköineet meitä, annoimme niiden rauhassa pöristä. Pitivät samalla hedelmäpuut puhtaina tuhohyönteisistä. Kuulemma ampiaiset eivät tee pesää kahta vuotta peräkkäin samaan paikkaan, joten toivomme parasta tälle vuodelle. Varmuuden vuoksi kuitenkin ruiskutamme kivijalan aukoista hyönteismyrkkyä.
Inhottavia purijaotuksia ovat myös vihamieliset hevosmuurahaiset, joiden määrä lähimetsässä on tänä vuonna taas melkoinen. Välillä huomaa, että joku nappaa Ramsesta varpaaseen. Ne iskevät leukansa nopeasti myös palvelusväkeen, jos jää tiettyihin paikkoihin liian pitkäksi aikaa ihmettelemään. Auts.
