F2

[windsor]

Ups, minkä keskustelun aloitin:) No, hyvä vaan, että keskustellaan asiasta kaikilta kanteilta. Asiasta on niin paljon erilaista informaatiota erityisesti kv. areenalla; faktaa, fiktiota, erilaisia ristiriitaisia mielipiteitä ja tietenkin etiikka ja paljon tunteita. Mielestäni suomalaiset bengalikasvattajat hallitsevat etiikan hyvin joten siinä mielessä en henkilökohtaisesti olisi siitä puolesta huolissani, vai? Eri asia on tietenkin sitten tarvitaanko enää lähellä alkuperäkissojen geeniperimää bengalikasvatuksessa vai ei, minulla ei siihen ole mielipidettä puolesta eikä vastaan ennen analyysiä, eli siinä suhteessa avoimin mielin. Sehän on mielestäni selvää, että villikissa kuuluu luontoon eikä lemmikiksi; mutta miten sitten suhtautua näihin lähijälkeläisiin? No, meillä Suomessahan näitä ei ole, toisaalta jos ajatellaan siitosurosten tarjontaa tällä hetkellä Suomessa niin ei ole kovin laaja, eli moni syntyneistä ja pian syntyvistä pennuista on saman isän pentuja, äidit ja heidän geeninsä enemmän tai vähemmän tietenkin vaihtelevat; miten sitten jatkossa pidemmällä tähtäyksellä? Mutta te pitkän linjan bengalikasvattajat tietenkin tiedätte Suomen tilanteen paremmin ja osaatte arvioida lähitulevaisuuttakin?

Marmoreista ja lumista sen verran (marmorifani kun olen), että näin joku aika sitten Suomen TV:stä ohjelman jossa esiteltiin luonnossa syntyneitä normaalista väristä tai kuvioinnista poikkeavia villikissoja (leijonia, leopardeja) etc. ja sitten tietenkin on lumileopardit; onko tosiaan niin, että lumivärit ja marmorikuviot ovat pelkästään jalostuksen (keinotekoista) tuotosta?
Avoimin mielin:)

[Orja]

Epäilemättä noita löytyy luonnosta, mutta ne eivät ole ALC:n luontaista ulkonäköä.

[Mia]

Minusta ALC on kauniimpi kuin yksikään näkemäni bengali, ja mulle se ulkonäkö on ja tulee olemaan kasvatuksen tavoite, sen mitä nyt sitten ulkonäköä pystyy jalostuksessa huomioimaan muun jälkeen. Mutta makuja on monia ja itse ne ole koskaan nähnyt sitä haittana. Itse en tosin myöskään ole oikein ehdottoman purifioinnin ja homotsygosoinnin kannattaja, vaan mielummin suon variaatiota, eli jonkun mielestä täysin epäkelpo rotueläinharrastaja

Mikä on "valmis rotu"?
Rotukirjojen sulkeminen on yleensä alku rodun kuihtumiselle. Siis jos mistään ei mitään uutta tule, geenipooli supistuu sukupolvi sukupolvelta. Muuta ei voi tapahtua suljetussa geenipoolissa. Näinhän rodut menee. Sellainen on rotu. Joidenkin nykyaikaisten käsitysten mukaan ei hyvä juttu, ei luonnollista, eikä suotavaa. HETI ry aktiivisin suomalainen tämän näkemyksen ajaja kai.

Jos rotukirjoja ei suljeta, mitä sallitaan. Hmm... Siihen mun puolestani taas olkoot kullakin mielipiteensä, mä en käy kieltämään keneltäkään mitään. Itse tykkään bengalissa enemmän ALC perimästä kuin brittiperimästä.

ALCtä tai F kissaa en itse ottaisi, enkä käyttäisi, ei ole mahdollisuuksia pitää, ei ole sopivia koteja sellaisille pennuille.
Suomessahan näitä on kyllä, ja on ollut enemmänkin. Sinällään asia ei ole uusi. Ymmärtääkseni varsin vaativa arahko ja herkkä eläin. Pentuna ja nuorena pulloruokitut on suloisia, mutta itse en taas oikein tällaista pidä luonnollisena. Oli sitten kissasta tai papukaijasta kyse. Tuppaavat leimaantumaan ihmiseen enemmän kuin eläimen kuuluisi, mikä ei ole myöhemmässä iässä psyykkeelle hyväksi.

Uusi veri ja kollipopula... AINA on hyväksi että olisi runsaasti eri linjaisia eläimiä ja kissoja käytettäisiin laajalti. Aina olisi populaatiolle hyväksi, että käytettäisiin useampia eläimiä ja harvempia kertoja per eläin. Tämä on ainoa tapa ehkäistä populaation sukusiitosta. Mutta F-kissoja tähän ei tarvita, vierasta verta löytyy kyllä bengalistakin. Nykysuomessa bengalilla on onneksi ihan hirmuisen hieno tilanne tässä suhteessa. Minun mielestä, siihen nähden mihin mun kokemuksella voi verrata.

[kapatrik]

Mun silmää viehättää myös bengalin erilaiset variaatiot. Olisi tosi tylsää, jos kaikilla olisi justiinsa samalaiset ruusukkeet ja kaikki olisivat saman värisiä. Helppohan se olisi rotu tasapäistää, tarpeeksi vain sukusiitosta kehiin ja hopsan, meillä olis kloonibengaleita jotka olisivat toistensa kaltaisia kaikki. Korjatkaa nyt joku jos olen ihan hakoteillä, mutta eikös runsas variointi kerro myös rodun geenipoolin laajuudesta.

Bengali ei ole rotuna lähelläkään valmista, onneksi, siitähän se tylsyys sitten alkaisi

[cattis]

Marmorikissoja, niin pieniä kuin myös isoja, tavataan luonnossa. Samoin valkoisia kuvioin.
Vain hopea, hyväksytyistä väreistä, on se mistä juurikin on väännetty kättä ja käyty periaatteellista keskustelua maailmalla kaiken aikaa, tulisiko sen kasvatusta sallia bengaleissa. Vai tehdä peräti oma rotunsa noista, ei-villikissoissa esiintyvistä väreistä.
Kuvioista marmori on hyvällä jalostusbengalilla (ja sen tulisi pysyäkin) juuri omanlaisensa, ei kesy vaan horisontaalinen ja linjakas, kuten villeillä kissoilla luonnosttaan, kesykissoista poiketen on. Tätä ei aina ole sisäistetty edes kasvattajien keskuudessa. Tämän näkee siitäkin, että kasvatukseen valitaan epätyyppisiä, klassista kesykissan kuviota enemmän muistuttavia yksilöitä vieläkin. Ei osata hakea niitä piirteitä tuosta kuviosta, mitkä tekevät siitä juuri jäljittelemättömän tavalliseen kesykissaan verrattuna. Myös ruusukekuvio monimuotoisuudessaan on ainutlaatuinen. Leopardikissa on siis täysin määräävässä asemassa tämän kissan erityispiirteiden suhteen, mikä tekee siitä juuri bengalin, eikä mitään tavallista rotua.

Minä tahollani olisin kyllä hyvin varovainen siitä ajatelmasta, että lähdettäisiin nyt sitten muokkaamaan aivan ihmisten mielihalujen ja kauneuskäsitteiden mukaan tätä kissaa, joka juuri luontaisella ja perimästään johtuen, ainutlaatuisella kauneudellaan hurmaa ihmisiä ympäri maailaman. Tämä ainutlaatuisuushan on nimenomaan juuri leopardikissasta, sen perimästä johtuvaa. Onhan ihmisillä ollut aikojen saatossa jo mahdollisuus näyttää, mitä saadaan aikaiseksi kasvattamalla vain omien näkemysten mukaan. Jos leopardikissa ja sen ulkomuoto halutaan unohtaa, miksi näitä geenejä sitten pitäisi lainkaan harkita edes käyttää luomaan jotain, jota voidaan tehdä jo olemassaolevilla kesyroduilla, en oikein ymmärrä.
Brittibengalithan jo herättivät ympäri maailmaa kasvattajissa huvittuneita kommentteja ja niille tehtiin oma standardikin siellä. Sekoittaa vieläkin tuomareiden päitä näyttelyissä. Ei kauankaan kun vielä kuulin FIFe-tuomarin suusta, että bengalin pään tulee olla suuri vartaloonsa nähden ja senpä takia meidän bengali oli epätyyppinen, kun sen pää oli nimenomaan TICA-standardin mukainen, perusteena juuri leopardikissan pää.
Tämä esimerkkinä siitä mitä tapahtuu, kun näkemys pettää; maahantuonti oli vaikeaa, kasvatettiin pakosta niillä muutamilla täysin oman näkemyksen mukaan ja lipsahdettiin aivan alkuperäisestä hakoteille. Asia kuitattiin tekemällä oma standardi.

Voidaankin kysyä miksi juuri bengali -kun kasvatuksessa on nimen omaan kunnioitettu ja pyritty löytämään niitä leopardikissamaisuuksia- erottuu huikealla tavalla noista ihmisten kauneuskäsitysten mukaan muokatuista luomuksista. Eikö meillä ole tarpeeksi esimerkkejä jotka kertovat, mihin päädytään, kun halutaan liikaa manipuloida jo valmiiksi upeaa pakkausta. Miksi näin pitäisi jälleen kerran tehdä, mennä alkuperäisestä ja luonnollisesta pois päin.
Tuotahan juuri nämä bengalia hyväksikäyttävät, uusien rotujen kehittelijät Amerikassa, kaiken aikaa tekevät.

[Mia]

Piti tässä muun hosumisen sivussa palata lisäämään, että minunkaan mielestäni ei siis F-kissat välttämättä paranna bengalin ulkonäköä. Siltikin, vaikka ACLn ulkonäöstä tykkään.

[Mia]

Mun silmää viehättää myös bengalin erilaiset variaatiot. Olisi tosi tylsää, jos kaikilla olisi justiinsa samalaiset ruusukkeet ja kaikki olisivat saman värisiä. Helppohan se olisi rotu tasapäistää, tarpeeksi vain sukusiitosta kehiin ja hopsan, meillä olis kloonibengaleita jotka olisivat toistensa kaltaisia kaikki. Korjatkaa nyt joku jos olen ihan hakoteillä, mutta eikös runsas variointi kerro myös rodun geenipoolin laajuudesta.

Bengali ei ole rotuna lähelläkään valmista, onneksi, siitähän se tylsyys sitten alkaisi

Niin, kyllä mun mielestäni on aika selvää, että yleensä ilmiasun ja perimän homogeenisuus korreloi toisensa kanssa. Ei asia nyt tieten välttämättä aivan näin yksinkertainen ole, mutta aika pitkälti kuitenkin. Voihan sitä yhtenäisyyteen päästä hyvin tiukalla ko. ominaisuuden jalostamisella, ilman sukusiitostakin. Ja ehkäpä sukusiittoisenkin populaation voi saada epäyhtenäiseksi tarpeeksi päämäärättömällä valikoinnilla. Bengalin laajan varioinnin voisin itse kuvitella johtuvan niin kohtuu laajasta geenipoolista kuin kasvattajien erilaisista tavotteista ja toiveista. Mutta mulle kelpaa molemmat, myös varioiva ulkonäkö (vaikkei mun niistä kaikista itse tartte tykätä), mutta ennen kaikkea laaja geenipooli.

Ja kun tässä hutiloiden kirjoittelen, niin täsmennän vielä sen verta, että tuolla aiemmin viitatessani uuteen vereen, ja ettei siihen F-kissoja tarvita, tarkoitin tällä Suomen oloja. Itse en toivoisi ALCn käytön lopettamista, tai ainakaan sen kieltämistä, mutta en myöskään näe tarvetta tai mahdollisuuksia tälle Suomen olosuhteissa.

[cattis]

... mutta miten sitten suhtautua näihin lähijälkeläisiin? ...toisaalta jos ajatellaan siitosurosten tarjontaa tällä hetkellä Suomessa niin ei ole kovin laaja, eli moni syntyneistä ja pian syntyvistä pennuista on saman isän pentuja, äidit ja heidän geeninsä enemmän tai vähemmän tietenkin vaihtelevat; miten sitten jatkossa pidemmällä tähtäyksellä?

Uros F-kissaahan ei kannata tuoda jalostusmielessä kuin aikaisintaa F4 ja siitä eteenpäin, siis jos ajattelee tuoda sitä geenikirjoa.

Kolleista sen verran, että ovat pienessä rodussa aina oma numeronsa. Meitä on arvosteltu joskus siitä, että asetamme ehtoja kolliemme jälkeläisten jatkokäytölle. Tämä kuitenkin on ollut välttämätöntä rodun tulevaisuutta ajatellen ja eduksi kaikille kasvattajille. Nyt joka taulussa ei ole samoja kissoja. Muutenhan tie olisi ollut aika äkkiä käyty. Tätä on tapahtunut Suomessa muissa roduissa ja siksipä päätimme jo alusta lähtien varoa joutumasta umpikujaan bengaleiden suhteen. Nyt sitten jo saamme nauttia kaikki siitä, että kirjoa on jo hieman enemmän .
Siis meiltä on kyllä lainattu kolleja, mutta aina ehdoin jotka eivät ole kuitenkaan olleet tervettä kasvatusta rajoittavia, vaan geenikirjon laajenemista kannustavia. Kaikki toki evät ole hyväksyneet minkäänlaista rajoittamista ja helposti ajatellaan, että kasvattaja vaan itsekkyyttään haluaa rajoittaa muiden kasvatusta. Tästä ei nimenomaan ole meidän kohdallamme ollut kyse, vaan juuri siitä, että kolli voi elämänsä aikana astua lukemattoman määrän naaraita ja sen kollipojat samoin. Tämä olisi ollut kestämätön valinta ja johtanut aika äkkiä koko rodun ongelmiin. Uskonkin useimpien jo nyt -näin jälkeen päin- näkevän tämän valintamme kaukoviisautena, joka on kantanut pientä rotua osaltaan tänne asti.

Kannustan aina niitä, ketkä pystyvät ottamaan uroksen kotiinsa, tuomaan juurikin uroksen ja kannattaa tosiaan panostaa, että se olisi mahdollisimman erisukuinen ja todella hyvä yksilö.
Ja rajoituksia sen käytölle omistaja saa ja mielestäni pitääkin laittaa. Vaatii tietenkin ehdotonta luottamusta kollin lainaajan suhteen, että sovittu myös pitää. Se on sitä vastuullisuutta niistä jälkeläisistä ja rodun terveestä jatkumisesta, molemmin puolin.

[Mistymoon]

Uusin The Bengal Bulletin kopsahti eilen postilootaan ja on Annual foundation issue: Loving and living with early generation bengals. Eli paljon juttuja, historian havinaa ja fantastisia kuvia!
Viimeistään varmaan Riihimäen TICA näyttelyssä nähdään niin voit Windsor lainata lehteä

[windsor]

Moi Misty,

Sorry myöhäinen vastaus, huomasin kyllä aiemmin. kiitoksia. Joo, ollaan äiti+pentuporukalla tulossa Riihimäen näyttelyyn ja olisi tosi kiva nähdä mainitsemasi julkaisu. Olen kyllä tässä välissä surffaillut siellä sun täällä aiheen suhteen ja oma F2 projekti on toivottavasti etenemässä piakkoinkin:)