Tiettävästi ensimmäisenä kesykissan ja Aasian leopardikissan risteytti ihmisen toimesta arizonalainen Jean Mill. Hän teki erään tutkijan kanssa yhteistyötä tarkoituksena kesykissan ja leopardikissan geenien yhdistämisen avulla mm. parantaa kesykissan vastustuskykyä kissaleukemiaa (FeLV) vastaan.
Rodun aktiivinen kehitystyö tehtiin 1980-luvulla ja rotu hyväksyttiin eurooppalaisessa kissajärjestöjen kattojärjestössä Fifessä v. 1999. Rekisteröidyillä bengaleilla ALC esi-isä tai -äiti on aina vähintään viiden sukupolven päässä. ALC:n lisäksi bengalin luomisessa on rodun alkutaipaleella käytetty myös useita eri rotuja olevia kesykissoja mm. egyptin mauta, burmaa, abessinialaista ja tabby-kuvioisia amerikkalaisia lyhytkarvarotuja.
Suomeen ensimmäiset bengalit saapuivat vuonna 1997, jolloin maamme ensimmäinen bengalikasvattaja CattiCartano toi maahan bengalijalostusparin: Zion's Twilights Gold Dust -nimisen ruskeatäplikkään naaraan ja Callanish's Tabasco of CattiCartano -nimisen ruskeatäplikkään uroksen. Vuoteen 2009 mennessä Suomessa oli jo yli 640 Fifé-rekisteröityä bengalikissaa ja parikymmentä bengalikasvattajaa. Rekisteröityjen bengalikissojen kokonaismäärä on siis ollut jatkuvassa nousussa ja myös TICA-rekisteröityjen kissojen määrä on Suomessa kasvussa. Bengali-rotu oli TICAn eniten rekisteröity rotu vuonna 2009.
